Mieleeni on parikymmentä vuotta sitten piirtynyt Titanic-elokuvan kohtaus, jossa orkesteri soittaa musiikkia laivan kannella aluksen upotessa. Soittajat pyrkivät soitollaan rauhoittamaan panikoivia ihmisiä, vaikka toivoa selviytymisestä ei juuri ole enää. Kohtaus on mielestäni todella koskettava – pahimmankin epätoivon keskellä meillä on musiikki.

Musiikin voima on ihmeellinen. On uskomatonta, miten sen avulla voidaan tavoittaa asioita, jotka ovat kielen ulottumattomissa. Musiikin avulla on helppo muistella menneitä. Se auttaa myös muuttamaan tunnetilaa, rentoutumaan ja nukahtamaan. Ei olekaan ihme, että musiikki liittyy useissa tapauksissa vahvasti myös kuolemaan. Monet surevat saavat lohdutusta kauniista sävelmistä ja sanoituksista, joihin voivat samaistua. Musiikilla on usein myös keskeinen rooli hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa.

Vaikka musiikki on tärkeää meille suomalaisille, emme kuitenkaan ole vielä päässeet sillä saralla ihan yhtä pitkälle kuin muualla maailmassa. Eräs kohtuullisen harvinainen ammatti on musiikkitanatologi. Työnkuvaan kuuluu kuoleville ihmisille soittaminen ja laulaminen. Heitä on maailmanlaajuisesti alle sata, mutta Suomessa ei tietääkseni yhtäkään. Suurin osa heistä asuu Yhdysvalloissa, mutta myös Hollannissa ja Espanjassa on ammatin edustajia. Musiikkitanatologin yleisöön voivat kuulua esimerkiksi kuolemansairaat ja heidän läheisensä. Musiikkitanatologina jo pitkään työskennellyt Jennifer Hollis sanoo työstään seuraavanlaisesti: ”Musiikkitanatologiassa mielenkiintoista on se, että – jollakin tavalla – se on lääke, jota voit antaa sekä potilaalle että hänen läheisilleen”.

Aika lohdullista, vai mitä? Musiikkitanatologeilla on myös oma kansainvälinen yhdistys. Tutustu ihmeessä, jos aihe kiinnostaa enemmänkin!