Kun lemmikki kuolee
Jouduin sairaalan päivystykseen viime viikolla. Kyseessä ei ollut onneksi mitään vakavaa: pari kissan puremaa, joihin tarvitsin antibioottikuurin. Kissallemme on viritetty pihallemme juoksunaru ulkoilua varten. Kisu onnistui jotenkin kaatamaan autotallin seinää vasten nojanneet tavarat ja säikähti ihan kunnolla. Kissa yritti tempoa itsensä irti valjaista, jolloin minä tietysti pelästyin, että se pääsee irti. Kissan irrallaan olemisessa pelkään eniten sitä, että se juoksee tielle, jää auton alle ja kuolee – lapsuudenkodissani monta kissa on nimittäin kuollut tällä tavalla. Kisu puolestaan hätääntyi lisää, kun yritin ottaa sen väkisin syliin ja viedä sisälle. Sain aikamoiset jäljet käsiini, mutta ne olivat onneksi vain pintanaarmuja.
Vuonna 2011 Suomessa oli noin miljoona taloutta, joissa asui kissa tai koira. Lemmikkitalouksien määrä on kuitenkin todellisuudessa suurempi, sillä lemmikkejä voivat olla myös esimerkiksi puput, kilpikonnat, hamsterit ja monet muut eläimet. Lemmikkieläinten elinikä on keskimäärin huomattavasti lyhyempi kuin ihmisen. Suurin osa lemmikin omistajista joutuukin kohtaamaan eläinystävänsä kuoleman jonakin päivänä. Se on asia, jota on hyvä miettiä jo ennen lemmikin hankkimista.
Maailmassa kuolee vuosittain yli 40 miljoonaa lemmikkiä. Yhden lemmikin kuolema koskettaa henkilökohtaisesi keskimäärin kolmea ihmistä. Lemmikin menettämisen aiheuttama surua kuitenkin usein vähätellään. Monet lemmikkinsä menettäneet ovatkin saaneet ”Sehän oli vain koira/kissa/pupu” -tyylisiä kommentteja. Erityisesti joidenkin sellaisten, joilla ei itse ole lemmikkiä, voi olla vaikeaa ymmärtää lemmikin kuoleman aiheuttamaa surua. Jotkut pitävät eläimiä lähinnä hyödykkeinä, mikä on toisaalta ymmärrettävääkin – ovathan lemmikit ilmiönä nykymuodossaan ja laajudessaan aika tuore juttu. Psykologian dosentin Anu-Katriina Pesosen mukaan suru lemmikin kuolemasta voi kuitenkin olla suurta, sillä lemmikki on ollut usein todella iso osa ihmisen elämää. Monilla lemmikeillä on käytännössä perheenjäsenen rooli, ja eläin saattaa kulkea mukana niin mökkireissuilla kuin pidemmilläkin lomamatkoilla.
Lemmikki voi opettaa ihmiselle paljon. Esimerkiksi toisen huomioimisen ja toisesta huolehtimisen taidot kehittyvät vääjäämättä lemmikin kanssa. Lemmikki voi auttaa ymmärtämään myös elämän monimuotoisuutta ja sanatonta viestintää. Kaiken muun lisäksi lemmikki opettaa luopumista. Erityisesti monelle lapselle lemmikin kuolema on ensimmäinen kosketus kuolemaan ja sen lopullisuuteen. Nämä ovat tärkeitä oppeja, joissa ei voi koskaan kehittyä valmiiksi.
Viime viikon jännitysnäytelmäni päättyi hyvin. Kissa ei päässyt karkuun, ei jäänyt auton alle – ja mikä tärkeintä – ei kuollut. Tiedän kuitenkin, että jonakin päivänä koittaa se hetki, kun kissani vetää viimeisen henkäyksensä. En voi estää sitä, mutta toivon, että sen hetken koittaessa voin itse olla mukana hyvästelemässä kissani. Koin hienoksi hetkeksi sen, kun saatoin pois tästä elämästä kissan, jonka kanssa olin kulkenut samaa taivalta 18 vuoden ajan. Kuoleman hetkessä on jotakin todella maagista: Elämän ja kuoleman välillä on vain yksi kevyt henkäys, ja ero niiden välillä on hiuksenhieno. Samaa ovat raportoineet myös monet muut, jotka ovat olleet läsnä rakkaansa – ihmisen tai eläimen – kuolinhetkellä.
Lopuksi haluaisin vinkata muutamasta linkistä niille, joita aihe koskettaa tai kiinnostaa enemmänkin. Suomenkielistä luettavaa aiheesta tarjoaa Lotta Kaukua, jonka vuonna 2006 valmistunut pro gradu -työ käsittelee lemmikin elämää ja kuolemaa kulttuuri-ilmiönä. Lisäksi esimerkiksi The Grief Recovery Institute on julkaissut englanninkielisen oppaan lemmikkinsä menettäneille. Samainen instituutti on julkaissut netissä myös pienemmän ilmaisoppaan lemmikin menettämisestä.
Kuollutta saa kaivata, surra ja muistella. Myös lemmikkejä!