Hetki hautausmaalla
Hautausmaat ovat mielestäni kiehtovia paikkoja. Niissä on myös tietynlaista paradoksisuutta; Ei ole paljon muita hautausmaan kaltaisia rauhaa, hiljaisuutta ja vehreyttä tarjoavia ympäristöjä, jotka sijaitsevat useimmiten aivan kaupungin ydinkeskustassa. Hautausmaat ovat myös niitä harvoja paikkoja, joissa on jopa tavanomaista nähdä itkeviä ihmisiä julkisilla paikoilla. Myös Pyhäinpäivän kaunis kynttilämeri on sellainen näky, johon ei törmää muualla kuin hautuumaalla.
Itse koen hautausmaat rauhoittaviksi ja lohdullisiksi paikoiksi. Hautausmaalla saa yleensä olla omissa oloissaan ja ajatuksissaan, ellei siellä satu olemaan hautajaiset. Vastikään tosin uutisoitiin Pokémonien jahtaajien valloittaneen myös hautausmaat, joten voi olla, että tulevaisuudessa hautuumailla liikkuu yhä enemmän porukkaa.
Aloittelevana kotipuutarhurina minua kiehtovat myös hautausmaiden hyvin hoidettu nurmikko ja kasvit, puhumattakaan vanhoista ja komeista puista, joita ei juuri muualla näe. Oma teoriani onkin se, että ihmisten luista irtoaa ravinteita maaperään, josta puut ammentavat elinvoimaa. Ajatus siitä, että elämän kiertokulku etenee tuolla tavalla, on minusta kiehtova – hautausmaalla puun lehti päätyy kirvan ravinnoksi, kirva leppäkertun ruoaksi, leppäkerttu päätyy kenties jonkin pienen linnun ruokalistalle, minkä jälkeen isompi petolintu syö pienemmän linnun… Tällaisen luonnon kiertokulun kautta vainajan luuston mineraalit voivat päätyä jälleen rakentamaan toisen ihmisen luustoa. Voikin sanoa, että elämme konkreettisesti toisissamme.
En käy hautausmaalla vakoillakseni hautakiviä. Joskus kuitenkin niitä vilkaistessa mietityttää, millainen elämä ihmisellä on ollut ja mikä on vienyt hänet hautaan. Kaikkein koskettavinta hautausmaalla ovat mielestäni vanhat haudat, joissa on tuoreet kukat. Se muistuttaa siitä, että rakkaus ja ikävä kuollutta kohtaan voivat elää vahvoina vielä vuosikymmenienkin jälkeen kuolemasta. Kuten tiedetään, kiintymyssuhde kahden ihmisen välillä ei pääty kuolemaan.
Monilla paikkakunnilla järjestetään kesäisin hautausmaakierroksia, jotka tarjoavat matalan kynnyksen periaatteella mahdollisuuden tutustua hautausmaihin sekä paikkakunnan ja sen merkittävien henkilöiden historiaan. Kannattaa muistaa myös ulkomaalaiset hautausmaat, jotka ovat usein huomattavasti erilaisia kuin Suomessa. Esimerkiksi Pariisissa Père-Lachaisen hautausmaalla on suomalaiseen makuun melko erikoisia hautakiviä, joista osa muistuttaa pientä huonetta tai puhelinkoppia ilman puhelinta. Monissa hautakivissä on myös kuva sinne haudatusta ihmisestä. Sekä suomalaisia että ulkomaalaisia hautausmaita on listattu nähtävyyksinä myös Trip Advisor -palveluun. Jos et pidä ruuhkista, vieraile ihmeessä seuraavalla ulkomaan matkallasi kirkon sijaan hautausmaalla!