Miten minusta tuli kuolemabloggaaja?
Innostun helposti ja kokeilen mielelläni uusia asioita. Tämän blogin pystytys ei kuitenkaan käynyt hetken mielijohteesta, vaan olen harkinnut asiaa noin puolentoista vuoden ajan. Yleensä haluan nukkua yön yli ennen päätösten tekemistä, mutta nyt nukuttuja öitä on takana melkoisesti enemmän kuin normaalisti. Kyseessä ei siis ollut mikään ihan vähäpätöinen asia!
Harkinta-aikana olen miettinyt kahta kysymystä: onko minulla riittävästi sanottavaa asiasta ja olenko valmis sitoutumaan blogin kirjoittamiseen? Olen aiemminkin aloitellut blogin pitämistä – tosin hieman eri teemoihin liittyen. Niiden osalta alkuinnostus on kuitenkin karissut pian, ja muutaman postauksen jälkeen blogit ovat hiljentyneet. Nyt perusteellisen pohdinnan jälkeen minulla on kuitenkin varma vastaus kumpaankin kysymykseen.
KYLLÄ!
Minkä takia sitten päätin perustaa kuolema-aiheisen blogin?
Elämän rajallisuuteen liittyvät kysymykset, kuolema ja elämän tarkoituksen pohtiminen ovat aina kiehtoneet minua. Myös ”mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?” on kysymys, johon olen aina miettinyt vastausta. Niin peruskoulussa kuin lukiossakin uskonto oli yksi suosikkioppiaineistani, eikä motivaatiota opiskeluun tarvinnut hirveästi etsiä. Ainoa poikkeus oli kuivakkaalta tuntunut kirkkohistoria. Siihen ammensin lopulta motivaatiota siitä, että halusin tietää, mitä kaikkea kamalaa katolinen kirkko on vuosisatojen aikana tehnyt.
Lukion jälkeen lähdin yliopistoon opiskelemaan opinto-ohjaajaksi ja uskonnon opettajaksi. Aloitin opinnot teologian pääaineessa, mutta seuraavana vuonna vaihdoin ohjauksen pääainekoulutukseen. Teologia kiinnosti minua asiasisällöllisesti hurjan paljon, mutta en kokenut teologian maisterin tutkinnon tarjoamia uramahdollisuuksia sopiviksi itselleni. Sivussa opiskelin myös psykologiaa ja opetushallintoa.
Työskentelin opiskeluaikanani uraohjaajana sellaisessa toimintaympäristössä, jossa ohjattavan elämäntilanne huomioitiin hyvin kokonaisvaltaisesti. Sen myötä aloin ymmärtää paremmin, mitä ohjauksen englanninkielinen vastine ja ydinkäsite ”counseling” todella tarkoittaa. Yhdysvalloissa on tarjolla monenlaisiin eri teemoihin kytkeytyvää ohjausta, josta käytetään nimitystä ”counseling”. Sisällöllisesti ja jopa menetelmällisesti se muistuttaa psykoterapiaa, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia. Suomessa puhutaan lähinnä ”career counseling” –termistä, jolla viitataan opinto-ohjaukseen. ”Counseling”-tyyppinen ohjaus ei ole laajamittaisemmin rantautunut Suomeen. Tämän takia myös yliopistotasoinen ohjauksen koulutus mielletään usein pelkästään opinto-ohjaajan koulutukseksi, vaikka se antaa erinomaiset valmiudet kaikenlaiseen ohjaustyöhön.
Sisäistettyäni paremmin ”counseling”-käsitteen monipuolisuuden aloin kiinnostua entistä enemmän myös muunlaisista teemoista ohjauksessa. Tieni on johtanut minut monenlaisiin tehtäviin ja ympäristöihin. Tällä hetkellä työskentelen kokopäiväisesti henkirikoksen uhrien läheisten parissa. Toimin myös sivutoimisena ohjausalan yrittäjänä sekä vapaaehtoisena saattohoidon tukihenkilönä. Keväällä 2016 valmistuin lisäksi kriisityöntekijäksi. Olen myös Suomen Palliatiivisen Hoidon Yhdistyksen sekä Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran jäsen. Seuraan aktiivisesti kuoleman tematiikan ympärillä käytävää suomalaista sekä kansainvälistä keskustelua ja tutkimuksia. Nyt matkani kuoleman tematiikan parissa jatkuu myös tämän blogin kautta.
Ja palatakseni vielä otsikon kysymykseen: Minusta tuli kuolemabloggaaja, koska aihe on kiinnostanut minua pitkään ja koen, että pystyn ja haluan kirjoittaa siitä. Aika yksinkertaista siis loppujen lopuksi.