6.9.2014 pumpuli

1kk, 3pv

Syksy ja kevät ovat lempi vuodenaikojani, silloin erityisen hyvin huomaa pilkahtavan, vielä/jo lämpimästi paahtavan auringon. Syksyisin sateet kuuluvat asiaan, joten niistä en harmistu. Taas monta päivää kestävä sade kesällä, ihan hirveetä! Syksy on minulle enemmän uuden alkua, kuin tammikuu. Uusia harrastuksia kehiin, minulla se tarkoitti Kallion Kirjotuskoulun kurssia (!! <3!!) ja avoimen yliopiston jatkumista. Plus syyspukeutuminen, kun voi vielä viilettää paljain säärin, mutta yhdistää takkiin tai muuta kauniiseen lämpimään.. Jopa tämä erittäin tuskainen flunssa, päänsärky ja kuume kuuluvat asiaan.

Pahoittelen hiljaisuutta Pumpulielämässä, mutta elämänikin on ehkä ollut hieman hiljaiseloa ja toisaalta, ei taas ollenkaan. Olen ollut Suomessa kesäkuusta lähtien ja tämä on ollut paras kesä siten 2010. Silloin viimeksi vietin kesän Suomessa. On niitä ihmisiä, jotka eivät vaan pidä Suomesta. Valittavat sitten siitä ihan koko ajan. Kaamosmasennus iskee lujaa joka ikinen vuosi. Puolet heistä jää valittamaan Suomeen, puolet lähtevät pois ja toetavat sen olleen paras ratkaisu siten kävelyn oppimisen, käyvät Suomessa vain matkalaukkua päivittämässä ja kiertämässä oleskelulupia. Olen aina ollut kiinnostunut maailman eri kolkista, mutta varsinkin Euroopasta. Kun minulle tuli tilaisuus vuonna 2010 lähteä asumaan pikku-kylään Sveitsiin, kiinnostus kauniiseen kieleen, kulttuuriin ja ruokiin sai minut erittäin nopeasti päättämään oui.

Tai sitten on niitä, jotka lähteävät ja palaavat palvomaan Suomen karkkeja, ruisleipää, saunaa, merta, järviä, pimeitä päiviä.. Hei tiedättekö, joskus on lähdettävä kauas arvostaakseen sitä, mitä oli.

Taidan halua kuulua joukkoon. Vaikka opinkin Sveitsissä ranskan niin, että sillä pystyin työskentelemään, mutta en olisi sillä voinut leiopa ystäviä. Ainainen päänsisäinen Google Translate käynnissä on liian raskasta. Kun työpäivän päätteeksi muut työkaverit oluen äärellä palpattivat ranskaa, minä istuin tyhmästi hymyillen hiljaisena. Rakastan suomen kieltä, sitä että olen tuntenut usemmat ihmiseni monien vuosien ajan, tiedän miten asiat toimii ja en välttämättä Suomessa ole se kaikista epäsosiaalisin (lue: Sveitsissä epäkohteliain tai ujoin) tyyppi.

Liput Amerikkaan kihlatun luokse hankittu. Aikaa jäljellä Suomessa 1kk, 3päivää.

Nämä puheet kotimaasta herättävät paljon kysymyksiä, sillä Amerikkaan olen muuttamassa. Vailla työtä, vailla tarkkaa tietoa tai suunnitelmaa sen hankkimisesta. Siellä on Josh. Olenko ihan älyttömän naivi? Luulin haluavani olla itsenäinen, sellainen, jonka ei tarvitse joka asiasta kysyä neuvoa tai apua mies-paraltaan.

Mutta naivi tai ei, positiivinen ainakin. Sillä yhden asian opin Sveitsin vuosistani. Asioilla on tapana järjestyä. Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi. Ja intohimostani kirjoittamiseen: Go and stay for the story. Lena Dunham sen minulle ensimmäisen kerran taisi lausua.