Been There Done That

Jos sinulla on blogi, niin sinne on hyvä kirjoitta kaikkien luettavaksi analyysi menneestä vuodesta. 

Koska siitä tulee vähän sama fiilis, kuin kirjoittaisi ystäväkirjaan. 

Eilen juhlittiin vuoden vaihtumista. Juhlin Amerikassa, pienessä New Yorkin osavaltion pikkukaupungissa, ystävän Johnin talossa. Ei kiinnostuanut mennä juhliin sitten vähäänkään. Oli vaikeuksia jopa päättää oma pullo mukaanotettavaksi! Juhlien teemana oli ”The Good, The Ugly and The New Year Party.” Pukeutumiskoodina oli joko ”mahdollisimman ruma” (lue: jouluvillapaita) tai ”Dammmmmn you look fiiiine.” Joulupaita aiheutti ajatuksenakin todella ahdistavia tunteita. Loppuelämä seuraavat 12 kuukautta se pölyttyisi vaatekaapin alimmaisena ja loistaisi muiden paitojen lävitse värikästä rumuuttaan. Raskas laittatuminen kiinnosti ihan yhtä paljon. Kuitenkin asteen enemmän, siitäkin huolimatta että pelkäsin olevani juhlien ainoa, jolla ei ole jouluhahmoa asussaan. Pelko oli turha, monen tytön lookki oli damn fine.

30. päivä tein vuoden viimeiset kuvaukset Reggien kanssa. Kuvausten lopuksi päälleni kaadettiin sinistä maalia (don’t worry, kids paint with this! No rash!) Väri levisi joka puolelle, joten hyppäsin ennen kuvauksista lähtöä suihkuun. Asunto-studiossa ei ollut toista pyyhettä, joten kuivasin itseni glamouristi talouspaperiin. More details kunhan saan valmiin materiaalin käsiini.

Huomaa peilin paljastava Reggien asunnon/studion tavaramäärä. Sängyn päällä oli nojatuoli. Stressitaso nousee pelkästä näystä. Hauska fakta minusta: vihaan pahvilaatikoita. Kuvassa näkyvät täynnä kenkiä, vaattteita, asusteita, mitä tahansa, tuleviin kuvauksiin.  

 

 

Vuosi 2015 alkoi: ruskeahiuksisena, otsatukalla, Senaatintorilla. Vuoden ensimmäiset tunnit tapahtui DTM:ssä. Asuin väliaikaisesti vanhempieni luona Salossa. Seuraa piti villakoira Julius. Olin kihloissa. Ajattelin etten koskaan enää tee kuvauksia mallina. 

Kakinta vuodessa 2015: paperityö, jotta voisin mennä naimisiin amerikkalaisen kanssa ja asua hänen kanssaan siellä (siis täällä.) Hakemuksiin piti liittää kuvia meistä yhdessä, tarina kuinka tapasimme, todisteita että olemme asuneet yhdessä, lentolippuja Amerikkaan. Nivaska oli helposti ranteeni paksuinen. Vastasin useasti myös kysymyksiin, olenko kenties elämäni aikana harjoittanut prostituutiota, kiduttanut ketään tai olenko terroristi. Hakemuksen aikana lähetin myös perheenjäsenilleni viestin, josko he voisivat kirjoittaa virallisen tunnustuksen, että olen heidän siskonsa tai tytär, koska Suomen syntymätodistus eli ote väestönrekisteristä on epäilyttävä. 

Parasta vuodessa 2015: häät huhtikuussa Amerikassa ja Suomessa heinäkuussa. Koko heinäkuu oli elämäni paras kuukausi. Vaikka alkukuukaudesta taisi vain sataa kaatamalla. Fiilistelin, kuinka voin vain ajaa hurauttaa parhaiden ystävien luokse ja puhua suomea. Lisäksi minulle järjestettiin kahdet ihan mielettömät polttarit. Plus Suomen häiden juhlapaikalla oli alpakoita.

 

Huhtikuun morsian 

 

 

Heinäkuun morsian ja sulho

 

Jos on muuten hakusessa valokuvaaja tärkeään eventtiin, niin meidän häät kuvannut René Garmider ylitti kaikki odotukset. 

Häät, häät, häät. 

 

Vuoden 2015 OMG: Joskus varovasti lisäsin tämän tavoitte-listalle mallina. Oma pärstä Times Squaren mainoksissa, check. 

Mitä muuta tein vuonna 2015: Uin Atlantin valtameressä, matkustin Floridaan, syönyt dinereissä noin 20 kertaa, käynyt New York Cityssä yli 100 kertaa, hengaillut ja juonut vodkaa merenneitoasussa Brooklynissa, tehnyt meikin oikealle prinsessalle, viettänyt päiviä talossa, jossa Warholit, Liza Minelli ja Schwarzenegger bailasivat 70-luvun, nähnyt Orange Is the New Black:n Taysteen Broadwaylla, tanssinut tasselien kanssa, syönyt sanani ja jatkanut kuvauksia mallina.

Kuulostan ihan Scandinavian Music Groupin laululta. 

Vuosi 2015 loppui: Vaaleahiuksisena, vaimona, mallina, meikkajana, Amerikan green card takataskussa.

Mitä tapahtuu vuonna 2016: Työtavoitteeni on tehdä meikkaajana ainakin kymmenet häät vuoden aikana ja suunnitella musikaalin maskeeraus. Mallina haluan mallitoimiston mainoskuvauksille. Haluan leikata hiukseni polkaksi ja värjätä platinablondiksi. Elämä on liian lyhyt tylsille hiuksille, eikö? Vuoden aikana elämääni ilmestynee myös kauantoivottu koiranpentu ja meille oma koti. 

Lisäksi haluan saada pienen määrän naiviuttani takaisin temperamentin ja epäilyn tilalle. Olen herkkä, asiat järkyttävät minua helposti. Päiväni saattaa mennä pilalle asioista, joille kukaan ei mahda mitään. Jospa ajattelisin koko tammikuun ”ei haittaa, asiat lopulta järjestyivät!” kun bussi on puoli tuntia myöhässä, autoilija ei käytä vilkkua, tai NYC:n kävelijät ovat liian hitaita. Namaste. So what. 

Lupaan: Aloittaa uimisen uudestaan (joka tapahtuu välillä 6-7AM paikallisen lukion altaalla, tämä selittänee miksi harrastus syksyllä pääsi lopahtamaan), suorittaa lokakuussa aloittamani Jyväskylän yliopston kirjoituskurssin ja lukea paljon enemmän kirjoja netissä lorvailun sijaan.  

 

 

 

Onnellista uutta vuotta kaikille! 

 

 

Bisous, 

Pumpuli