5.1.2016 pumpuli

Inspiroiva tarina tuleville morsiamille ja narsistinen äänestys kaikille

Eilen aamulla fiilis oli erityisen maanantai. Herätyskello soi muistuttamaan, että edellisenä iltana zumba kello yhdeksän maanantaina olisi tosi-tosi kiva tapa aloittaa viikko! Ulkona oli pakkasta ja sen tunsin ihan sisätiloissakin: laitoin päälle tiukkojen jumppahousujen lisäksi toiset housut (pieruhousut) ja sporttitopin lisäksi kaksi lisäpaitaa. Zombailin alakertaan ja aamupalaksi tein bulletbroof-kahvin, jossa oli puolikas teelusikallinen voita ja epämääräinen määrä kookosöljyä sekä riisikakun peanutbutterilla ja puolikkaalla banaanilla (nyt ehkä ymmärrät kesyn rasvakahvini.) Avasin Facebookin ja ensimmäisenä feediin iskeytyi aika liikuttava postaus. Minun hääkuvani on top10 joukossa vuoden kauneimmaksi morsiamen kuvaksi! Äänestämällä voi voittaa kameran, vaikka haluaisit valita jonkun muun kuin René Garmiderin kuvan numero kuusi parhaaksi. 🙂

Jo viime postauksessa ylistin hääkuvaajamme René Garmideria. Etsiessäni kuvaaja viime kesän häihimme olin aivan epätoivon vallassa. En löytänyt sopivaa mistään. Kuvaajien ideat olivat liian siirappisia tai liian tylsiä. Ei ehkä ole outoa mallin ja kuvausmeikkajan haluavan hääkuvaajan olevan priima, varsinkin kun tämä palkataan tekemään usein yli 10-tunnin keikka plus editoinnit päälle: hääkuvaaja on iso osa hääbudjettia. Ja badabum, löysin Renén Facebookin mainoksen kautta! Tsekattuani hänen sivunsa olin takuuvarma hänen olevan bookattu seuraavat viisi vuotta eteenpäin. Hyvä tuuri potkaisi kerrankin. Vieläkin yli puoli vuotta myöhemmin vieraat jaksavat ihmetellä kuinka kauniita, hauskoja, laadukkaita kuvia hän otti.

Selvennykseksi, tämä ei ollut sponssattu vinkki.

Minä olin hermoromahduksen partaalla onnekas saadessamme juhlia häitämme kahdesti, Suomessa ja sulhasen kotimaassa Amerikassa. Ensimmäisissä minulla oli päällä äitini vanha häämekko vuodelta 1970, joka muokattiin vain hitusen (lue: isompi kaula-aukko.) Suomen häihin halusin eri mekon, jonka metsästämisen aloitin kuusi kuukautta aikasemmin Helsingistä. Jär-ky-tyin mekkojen hinnoista. Osasin toki 1000€ hintalappua odottaakin, mutta minun mieleiseni alkoivat numeroilla 1500. Alle tonnin mekot olivat laadultaan huonoja. Käyttäisin mekkoa kerran. Ymmärrän, että omiin häihin mekon hinta ei ole kysymys eikä mikään monelle naiselle, koska event on melko tärkeä ja siitä on saattanut haaveilla viisivuotiaasta lähtien. Minun päässäni ei kuitenkaan ole kenties koskaan raksuttanut ideoita unelmahäistäni. Lähinnä tiesin asioita, mitä en halunnut häissä tapahtuvan, koristelun näyttävän ja varsinkin tiukkoja ei-mielipiteitä mekon suhteen. Suoraansanottuna suurinosa häämekoista on mielestäni aika kamalia. Vaikka Helsingistä löytyneet hieman alle 2000€ häämekot olivat kuitenkin kuin unelmia, minun näköisiäni ja laatu hinnan mukaista, loppujen lopuksi en kyennyt valitsemaan niin hintavaa vaihtoehtoa.

Etsintä jatkui Salossa ja Turussa. Se oli todella ahdistavaa. Vihdoin Turussa Fiancée-liikkeessä minut otti vastaan aivan mahtava tyyppi ja myyjä Tiina. ”Tämä on elämäsi tärkein ostos” hän sanoi esitellessään kokoelmaansa, josta saatoin ahdistua vielä lisää, mutta tunsin olevani pelastavissa käsissä. Tämä nainen ottaisi etsintäni ja mahdottomilta tuntuvat kriteerini tosissaan.

Olin saapunut paikalle kohteliaasti puoli tuntia liikkeen sulkemista ennen ja kokeilen reippaasti yli kymmentä mekkoa. Mikään ei ollut täydellinen ja noin tonnin hinnalla senhän olisi oltava ainakin hyvin lähellä tätä. Olin jo vaihtanut takaisin omiin vaatteisiini ja panikoin ahkeralla otteella mistä h-elvetistä yksi löytäisi häämekon, jota ei vihaisi, kun Tiina näytti minulle katalogi-kuvan mekosta, joka ei siis kuitenkaan ollut liikkeessä paikalla. Se näytti täydelliseltä! En hukkuisi siihen, voisin käydä vessassa ilman apua, kangas oli kaunista, hieman hippi, ei tippaakaan blingiä ja selkäosa oli todella kaunis. Tiina vakuutti minulle vuosien kokemuksillaan ja mekon valmistajan ja tämän laadun tuntien voivani huoletta tilata mekon kokeilematta. Sen saapuessa perille liikkeen taitava ompelija muokkaisi sen istumaan kuin hansikas. Lisäksi, hinta (ilman korjauksia) oli alle 900€! Sold!

Yksi kriteereistäni häämekolle taisi olla ”ei-merenneito”, mutta katsos katsos. Ammattilaisia kannattaa kuunnella mekon valinnassa.

Etsi kunnes olet tyytyväinen. Tiedät kun se oikea tulee vastaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin.