Sillä välin….
Huulillani hengailee pieni hymyn tapainen, olen päättänyt istua alas ja kirjoittaa blogiini!
Schön Magazine -kuvausten backstagelta
Tässä on ollut vähän kaikenlaista blablablaa. Kävimme San Franciscossa juhlimassa perhehäitä (jeee ei ollut omat!), tein valmiiksi kirjoituskurssin jonka jälkeen en to-del-la-kaan halunnut kirjoitella hetkeen yhtään mitään, piti opetella taskuparkeeramaan, täytin taas 21-vuotta ja viimeisenä esteenä kirjoitukselle: muutaman viikon takainen honey moon Mexicossa!
Taskuparkeeraus kaipanee selitystä. Amerikkaa ei kiinnosta, että olen saanut Suomen ajokortin vuonna 2007. Vakiasukkaana New Yorkissa minulla täytyy olla paikallinen ajokortti, jos täällä haluan ajaa, lue: jos haluan poistua kodista yhtään minnekään. Sitä varten tein uudestaan kirjallisen testin, istuin viisi tuntia turvallisuusluennolla ja suoritin ajotestin seuraavana aamuna palattuani kuherruskuukaudelta (tykkään käännöksestä!) Testi oli ihan kamalaa tehdä! Ja nyt et usko, testissä piti tosiaan suorittaa taskuparkki! Jonka opettelin brother-in-lawin autoa vasten peruuttaen aviomiehen opetuksessa. En muuten voi suositella, ajo-opetusta omalta aviomieheltä. Aiheuttaa kireää tunnelmaa. Jännityksen takia ajoin testissä niin kummallisesti, että takaisin parkissa olin todella yllättynyt kuultuani päässeeni läpi (ja se taskuparkki, tuurilla peruutin! :D)
Mukavimpiin muistoihin: vietimme kuusi päivää Playa del Carmenin Hotel Riu Mexicossa. Hintaan sisältyy kaikki ateriat ja juotavat. Hotelli avautui rannalle. Jottei ihan kamalaksi ja liian rennoksi käynyt meno, niin kahtena päivänä osallistuimme retkille. Ensimmäisessä Tulumin Maya-temppeleiden vierailun lisäksi uitiin cenotessa, laskeuduttiin korkeasta tornista köysien varassa alas (miksi? Pelkäsin muuten ihan vit****) ja vielä päätteeksi ziplining eli vaijeriliukua. Toinen retki oli nimeltään snorkeling adventure ja sitä tehtiin kolmessa eri vesiympäristössä.
Snorklaus oli aivan mieletöntä. Sain naamaani vasten snorklauslasit ensimmäistä kertaa, sellaiset jotka peittävät myös nenän kokonaan. Pinnan tällä puolella hengittäminen tuntui melko ahdistavalta. Laitoin kasvot veteen ja siellä oli aivan toinen maailma. Kuului ainoastaan oma Darth Vader hengitys. Kaloja oli sinisiä, keltaisia, isoja ja pieniä. Näkyvyys oli pohjaan saakka. Olisin voinut jäädä sinne pinnan alle moneksi tunniksi. Hotellin tarjoamat pina coladat ja margaritat kuitenkin helpottivat elämää myös täällä pinnan hapekkaalla puolella. Kuohuviini ja strawberry daiquirit kuluivat myös kun iltaisin piti seurata hotellin järjestämää ohjelmaa. Tuli muuten vähän Ruotsin laivat mieleen.
Häshtäg no makeup ja SPF50
Ette uskoisi muuten ollenkaan että siellä mitään Pina Coladaa nautittiin.
Tarinoita tulossa niin paljon, että mihin muuhun muka voisin pukeutua?
Seuraatko minua muuten jo Instagramissa? @emma_graef haluaa jakaa elämänsä ja kuvausten backstage meiningit kanssasi myös siellä.
Bisous,
Pumpuli
Tämä postaus tehtiin Lily Allenin ”Alright, Still” levyä rallatellen menemään.