Mikä avuksi lakuähkyyn?

Lauantai-ilta, rai rai. Istun kotona kiikkutuolissa. Talomme on harvinaisesti aivan tyhjä. Mieheni ja tämän veli on lähikaupnki Beaconissa muuttamassa kaveria uuteen taloon. Veljen tyttöystäväkin on töissä. Mitä tekee Emma? Järjestää reivit? Ei ihan. Päälläni on pieruverkkarit löysät housut, jotka ostin viidellä dollarilla henkkamaukasta #newyorkcitylöytö ja pitkä neuletakki, sellainen jonka haluaisi heittää päällensä jokaikinen päivä, mutta uskollinen käyttö on tehnyt siitä ”hieman” nuukahtaneen ja siitä voi nyt nauttia ainoastaan kotona. 

Eikö tämä ole juuri se mielikuva, mikä tulee mieleen ajatellessa malli/ meikkaajaa lauantai-iltana New Yorkin osavaltiossa?

Käytin tilaisuuden hyväkseni. Talosta ei löytynyt aviomiestä, joka heti mankuisi apajille. Avasin ystävän lähettämän ”Porvoon Laku” karkkipussin. Ei herrajumala. Onpas maukasta. Katsotaas ainekset. Sokeri, vehnäjauho, ehkä parempi jättää lukeminen näihin aineksiin. Siis todella hyvää. Niin pehmeitä ja tuoreen makuisia. Vielä Atlantin yli lennettyäänkin! Tätä olen kaivannut. Oho nyt olen tainnut syödä ainakin seitsemän. Ihan mahdoton lopettaa. 

Sokeriähky ja vieno kuvotuskin iski jo. Silti käsi kävi pussissa tasaiseen tahtiin. Nähkääs, täällä karkki on aivan kamalaa. Maistuu ainaostaan ylimaketetuilta väri -ja lisäaineilta. Ei tulisi mieleenkään täällä ostaa karkkia, ainoastaan tummaa suklaata joka kauppareissu, mutta sitä ei lasketa. Eikä Reese’s Peanutbutter cupseja. Suomeen päästyä ensimmäisenä etsin ensimmäisenä äidin suklaakätkön. Kaupasta on Tuttifrutti Choco -pussi saatava (ja mämmiä, ruisleipää, Fazerin suklaata, karjalanpiirakoita, maksalaatikkoa sata muuta kaivattua herkkua.) Joten on päässyt unohtumaan se tekniikka ajoissa lopettamiseen. 

Muuten pyytäisin kommenttikenttään lisäämään oman takuuvarman niksisi, mutta keksin ratkaisun itse. Suljin pussin tiukasti (että tuoreus pysyy ja vähän myös etten saisi sitä kovin helposti heikon hetken tullessa ainakaan auki), kätkin näköetäisyyden ulottumattomiin. Menin keittiöön ja kaadoin lasin valkoviiniä! 

Kyllähän minä tiesin! Auttoi. Ei tee sokeria enää yhtään mieli! Maltti ja tasapaino kaikessa. On se hyvä omata tällainen vahva, päättäväinen mieli. 

Bisous, 

Pumpuli