Siirto sivistyksen äärelle
Meillä on uusi koti!
Elämän totuuksia à la Pumpuli: ”Muuttaminen perseestä, uusi koti kiva.”
Olimme väijyneet taloa tai asuntoa Beaconista noin puoli vuotta kun alueen Facebook-ryhmästä iski silmään ilmoitus sopivan tuntuisesta asunnosta.
Sitä käytiin katsomassa pari päivää ennen Suomeen lähtöä. Todettiin sopivaksi ja paperit laitettiin eteenpäin.
Tätä ennen asuimme siis keskellä-ei-mitään mieheni veljen ja tämän tyttöystävän kanssa. Tilanteessa oli kyllä puolensa. Tulimme hyvin toimeen keskenään ja jos ei jaksanut käydä kaupassa niin ehkä joku toinen kävi. Meillä oli iso piha, jossa käyskenteli peuroja ja murmeleita. Oli aina seuraa ympärillä ja Joshin veljellä on vielä ihana Chloe-koirakin. Mutta minä ja Josh molemmat kaivattiin vähän elämää ja vilinää ympärillemme, että voi kävellä ravintoloihin ja kahviloihin… Ja joskushan tästä symbioosista oli irtouduttava.
Sanotaan, että täällä asuvat ihmiset, joille Brooklyn on käynyt liian meluisaksi tai kalliiksi. Fiilis täällä onkin samanlainen kuin Manhattanin naapurissa. Beaconin sydän on pitkä Main Street, jonka varrella mekin nyt asumme. On ihania kahviloita, ravintoloita, baareja, omien laskelmien mukaan viisi vintage-kauppaa, muutama tatuointi-liike. Tiedän jo mistä saa edullista lounas-sushia, tiistaisin kahden dollarin tacoja, mikä on lempi-kahvilani, kirjastosta on lainattu kaksi kevytä kesälukemista ja baarien margarita-drinkkien vertailu on aloitettu.
Fiilis on erittäin hipsteri. Joka liikkeessä tuotteija mainostetaan sanoilla ”hand-carfted”, ”soy”, ”gluten-free” tai ”organic.” Jopa patjoja.
Hurraa-huutojen arvoista on myös, että täältä on suora junalinja New York Cityn Grand Centralille, joka sattuu olemaan yksi lempirakennuksistani koko saarella. Viime kodista otin aina bussin kaupunkiin. Sain joka kerta stressata aikataulujen pitävyyttä ja mahdunko edes koko linja-autoon matkustamaan. Vaatteisiin tarttui bussin lemahdus. Ja se saapui Times Sqaurelle, Port Authority-asemalle. Jos matkustat New Yorkiin, en suosittele vierailukohteeksi.
Beaconin koski on noin sadan askeleen päästä uudesta kodista.
Tämä oli lempipaikkani hengailla, lukea kirjaa tai tuoda Josh jäätelö-treffeille. Kunnes paikalle saapui hämähäkki ja pilasi kaiken.
Koska lämpötila on tälläkin hetkellä kevyt 35 celsiusta plus painostava kosteus, olen käynyt juoksemassa ainoastaan kerran. Asuntomme alakerrasta löytyi kuntoni pelastaja, ”Hudson Valley Fitness” jonne kirjauduin kahdesti viikossa ”boot camp” tunneille. Alakerrasta! Jos listaa maailman kaikki asiat, boot camp asuntomme alakerrassa on ehkä lempijuttuni tällä hetkellä. Tällä hetkellä sormeni ovat ainoa paikka, jonne treenisärky ei ole ylittynyt.
Taustalla Mount Beacon, jonne olen kiivennyt kahdesti (en näillä keleillä) Sen kapuamisen jälkeen ei paljon muuta päivän aikana kykenekään tekemään.
Koska 99% Main Streetin rakennuksista on punatiiltä.
Asuntomme roskis-kujaa, ehtaa blogi-materiaalia. Tiiltä, metalliportteja ja palotikkaita.
Hymyilen koska istun varjossa.
Bisous,
Pumpuli