Lokakuu being nice
18. lokakuuta 2016
Lokakuu on ollut ihana kuukausi. Loppumaton kesä viileni viimein ja tällä hetkellä on lehtien huippukausi, eli näkymä on kaikista kirjavin ennen kuin puut alkavat kaljuuntumaan. Aamulenkeille Surku-koiran kanssa viime viikolla puin pipoa ja hanskoja.
Mainittakoon että tällä hetkellä minulla on hame ja t-paita ulkona, mutta tämä yli 25 asteen helleaalto kestää vain tämän viikon. Tämä siis täysin oma oletukseni ja ennustukseni.
Olen tähän päivään mennessä lokakuun aikana tehnyt viiteen häihin meikit. Castingeja on ollut ties mihin mainoksiin. Verizon-puhelinliittymälle, Dixie-paperituotteille, Godiva-suklaan joulumainokseen (miksi en napannut tätä!), Tiffany&Co:n videoon, muille korusuunnittelijoille, lääkkeille…. Aivan huippua että muutaman työn näistä nappasin!
Erään ihanan morsiamen kanssa katsottiin Park Lane Hotelin sviitistä tällaista maisemaa kohti Central Parkia.
Minulla kesti aikaa tottua Amerikan casting menoon, mutta nyt uskon tietäväni mitä asiakkaat yleensä täällä odottavat. Euroopassa kävin castingeissa muotilehtiin ja vaatesuunnittelijoille. Castingeihin sopi mennä ilman meikkiä ja malleilla näkyi päällä risaisia farkkuja ja löysiä t-paitoja. Kuten ylläolevasta lokakuun casting-esimerkeistä näkyy, meno on Amerikassa minulla paljon kaupallisempaa. Vaatteiden täytyy olla toki hyvinistuvia, mutta todella siistejä. Vieläkin joissin castingeissa näkyy malleja, joilla on trendikkäästi reikäiset farkut, mutta oma agenttini on kieltänyt nämä tiukasti. ”Pukeudu niin että kun muut näkevät sinut, he haluavat olla sinä.” No pressure! Euroopassa castingeissa otettiin kuvat edestä, sivulta, takaa. Kokeiltiin kenties suunnittelijan vaatteita. Katsottiin kirjani läpi hiljaisuudessa. Se oli siinä. Nyt castingeissa jo ensimmäisen kuvan kohdalla pyydetään ”smile!” Usein myös otetaan videoita ja tehdään pieniä näyttelijänsuorituksia.
Tein lokakuun aikana kahdet testi-kuvaukset, eli uutta materiaalia portfolioon, joista kukaan tiimissä ei yleensä saa palkkaa. Ensimmäinen oli pariisilaisen valokuvaaja Mélissa Hariotin kanssa. Koko kuvaukset olivat yhtä flashbackia malliaikojeni alkuvuosiin Sveitsissä ja toki Pariisissa. Puhuin Mélisan kanssa koko kuvausten ajan ranskaa ja olin äärimmäisen ylpeä etten ilmeisesti ole aivan kaikkea unohtanut. Toin kuvauksiin urheilukassillisen vaatteita ja omat meikkini. Kuvausten jälkeen hän kysyi koska olen tulossa Pariisiin ja mikä on toimistoni siellä. Ei minulla ole… Mais non! Aina neuvotaan että muualla on töitä (tämä on kyllä ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen kun minulle suositellaan Pariisia.)
New Yorkissa sanotaan ”you should go to L.A! ” Tai ”You should go to Japan!”
Pariisissa ”You should go to New York!”
Milanossa ”You should go to Paris!”
Mélisan kehoitusten jälkeen olenkin sitten haaveillut Pariisista joka päivä. Joka kertoo vain siitä että Pariisin kuukauksistani on näköjään jo monta vuotta aikaa. Olen unohtanut ettei siellä ollut niin loisteliasta kun voisi kuvitella (klikkaa lukemaan vuoden 2013 postauksiini.) Pariisissa edes hetken asuminen oli ollut haaveenani 10-vuotiaasta lähtien, eli olin kyllä onnellinen että sinne oli tilaisuus mennä. Mutta mallitoimistoni vaihtui, yhtäkkiä ei ollut kattoa pään päällä, kunnes siirryin yksiöön kuukaudeksi mieskuvaajan kanssa, seuraavalla reissulla asuin kuukauden yksin, en tuntenut ketään, oli kylmänkostea helmikuu. Agenttini käski laihduttamaan sillä lantioni oli huikeat 89cm. Ostin kameran ja vaelsin Pariisn katuja yksin ottamassa kuvia lähinnä talojen katoista ja kissoista ikkunoissa. Tein viidet lehtikuvaukset, joista yksistä maksettiin rahaa, muista vain mainetta ja kunniaa, joka ei muuten maistu kovin hyvältä. Onneksi alakerran leipomon myyjä antoi iltaisin kaksi pain au chocolatia kun tilasin yhden (palaa kohtaan ”agenttini käski laihduttamaan.”) Ja nyt haikailen sinne takaisin haahuilemaan!
Maanantain testikuvauksen lokaatio. Bongaatko kuvasta WTC-tornin? Viisi pistettä Vapaudenpatsaasta!
Mutta miksi yksi haluaisi lähteä New York Citystä? En osaa selittää sitä muuten kuin että olot on täällä ilmeisesti liian mukavaasti. Ei pysty lakata yrittämästä. Los Angeleissa en olekaan vielä koskaan käynyt, ei ehkä haittaisi malleilla siellä kuukausi tai pari. Eikä tuo Kate Mossin uusi mallitoimistokaan Lontoossa jätä minua ajatuksissani rauhaan… Mitä jos?
Ehkä voin syyttää (Mélisan lisäksi) tätä Bogan Vian ”Kanye” biisiä joka on koko kuukauden soinut repeatilla.
Bisous,
Pumpuli
Kuvien kaikki oikeudet: Emma Graef