Go-Sees in Amsterdam
Ensimäisistä kuvauksistani, alkukeväästä 2012. Kuvaaja Charles Fischer
Ensimäiseksi pahoittelen hiljaiseloani, olin lomailemassa yhden parhaimman ystäväni luona Amsterdamissa! Viikko Hollannissa oli uskomattoman kiva. Mutta se onkin ihan toinen blogipostaus se!
Tämä on maailman lyhyin kertomus ja se on nimeltään ”Go-Sees in Amsterdam”
Agenttini sanoi lähettävänsä minut kahteen toimistoon, muista Amsterdamin toimistoista hän ei niin välittänyt. Toinen hänen hyväksymistään toimistoista ei ottanut kansainvälisiä malleja listoilleen. Joten go-sees -päivänäni listalla oli yhden toimiston nimi: Touché Model Agency.
Touché työskentelee myös kansainvälisten mallien kanssa ainoastaan etänä. Tämä tarkoittaa, että malli buukataan töihin ainoastaan kuvien perusteella ja lennetetään Hollantiin suoraan töihin, castingeja ei järjestetä. Mallin portfolio tulisi siis olla tosi vahva!
Saavuin toimistolle, uudet korkkaritkin vielä jalassa! Tämä oli suuri saavutus. En koskaan vapaa-ajalla käytä korkokenkiä, (mutta kiilakorot on asia erikseen.) Mallille kuitenkin mustat, mahdollisimman korkeat korkkarit on must. Mutta koska kaupungilla korkkareilla huiteleminen ei ole minulle todellakaan jokapäiväistä puuhaa, kenkien ostaminen on ollut iso kynnys. Ensinnäkin, halusin niiden olevan yksinkertaiset, mustat, mutta trendikkäät ja omantyylini näköiset. Halusin kenkien sopivan asuihini saapuessani castingeihin, enkä näyttää siltä, että olen vaihtanut korkkareihin Converseista vasta toimiston ulkopuolella. Mutta kaikista haastavinta ja näköjään lähes sula mahdottomuus, niiden tuli olla mahdollisimman korkeat, mutta mukavat ja niillä olisi mahdollista kävellä suht normaalinnäköisesti!
Olen saanut lempinimen Bambi. Se kuvaa hyvin askeltani piikkikorkoisilla, ladymaisilla korkokengillä.
Ja nyt vihdoin ja viimein, puolen vuoden etsinnän jälkeen, Amsterdamin paikallisesta Dinskosta, Invitosta löytyi kaikkiin vaatimuuksiini sopivat yksilöt. Taisin ottaa niillä yhteensä noin 50 askelta ja vaihdoin takaisin korokepohjaisiin tennareihini.
Touché toimiston korteilla ei näkynyt tuttuja naamoja, mutta sitäkin upeampia yksilöitä. Odotellessani bookkerin stressaavan kuuloisen puhelun loppumista, leikin koiran (toimistomaskotin) kanssa, vaikka hän vähän haisikin.
Bookkeri heti kättelyjen jälkeen kysyi pituuttani ja heti minut kiikutettiin mittanauhan alle. Taas sain vähän varpistella ja onnistuin arvioimaan päkiöiden nousuastetta ainoastaan puolisenttiä vähemmäksi, mitä bookkerille olin pituudekseni sanonut. Valitettavasti Hollannissa tytöt ovat 10-vuotiaina 175cm pituisia, joten edelleen olin hänelle kovin lyhyenkuuloinen. Minut jätettiin toimistopöydän ääreen odottelemaan, kun bookkeri lähti selailemaan kuviani.
Kuvani eivät vakuuttaneet tarpeeksi. Tämä ei tullut yllätyksenä, kuvia portfoliossani ei vielä ole ihan hirveästi kertynyt ja suurin osa on otettu sveitsiläisille asikkaille: ei aina kovin fashion. Bookkeri kuitenkin sanoi kasvoissani olevan jotain jännää, joten Pariisissa vietetyn kesäkuun jälkeen he odottaisivat lisää materiaalia minusta.
Vaikka näitä sanoja olin odottanutkin Touché -toimiston minulle päästävän, petyin, mutta ihan piikkiriikkisen vain. Onneksi loppupäivän aikana kahdessa kaupassa myyjät kyseli, olenko malli. Siitäkin huolimatta, että jalassa oli tennarit, eikä mallin tavaramerkki-tuskakorkkarit! :)
Vielä raporttia Pariisiin lähdöstä: Minulla on junalippu ostettuna ensi maanantai-aamulle. Huomenna otan Seb Michel kuvaajan kanssa polaroid-kuvia ja vähän muutakin materiaalia. Sebin kanssa olen aiemmin tehnyt kahdet superhyvännäköset kuvaukset ja odotan huomista tosi kovin! Samantien huomisen kuvat lähetetään Pariisin ja saan jäädä jännittämään saanko käyttää junalippuni maanantaina, toivottavasti peppuni on tarpeeksi iso! (sanoi hän ja otti lusikallisen uunikaurapuurostaan, jossa takapuolen leviämisen tukena mantelimaitoa, maapähkinävoita, banaania, hunajaa, mustikoita. ”Vähän tuhdin makuista” sanoi hän ja kauhoi lautasensa loppuun.)