Äkkilähtö Milanoon
Oikein osuvasti viime tekstin aloitin toteamalla, kuinka omalla tavallaan sekä jännittävää, kivaa ja ärsyttävää työni liittyvät aikatauluihin liittyävät asiat ovat. Kuvausten aikataulut eivät lähes koskaan pidä (mikä ei mielestäni ole kovinkaan suuri yllätys, jos yhden asun kokoamiseen, meikin ja hiusten korjailuun, valojen muuttamiseen ja kuvaamiseen annetaan viisi minuuttia.) Ja kukapa olisi kuullut catwalkista, joka alkaisi prikulleen ajoissa? (MInd you, muistaakseni Marc Jacobs aloitti shownsa muutama vuosi sitten kymmenen minuuttia etuajassa. Kaikki oli valmista ja jokainen tärkeä ihminen oli saapunut paikalle.)
Tapasin maanantaina lomiltaan vihdoin Geneveen takaisin saapuvan agenttini. Aluksi puhuimme Genevessä tehdyistä kuvauksistani, sitten mietimme Aasiaan lähtöä (Tokioon tarvitsee super vahvan portfolion, Korea ottaa vain tietyn määrän ulkomaalaisia malleja per toimisto, sitten olisi vielä Singapore tai Hongkong..) Tai sitten Milano haluaisi minun saapuvan kaupunkiin mahdollisimman pian. Minulla oli loppuviikoksi suunnitteilla kahvitella kaverin kanssa, käydä uuden Tribu-lehden avajaisjuhlissa (tein heille kuvaukset, mutta se onkin jo toinen teksti se) ja lauantaina olisi ennustettavasti hyvinkin katastrofaaliset tuparit. Päivät olin suunnitellut viettää asuntomme lähellä olevalla ulkoilma-altaalla, polttaa itseäni auringossa, lukea, katsoa Downton Abbeyta (en tiedä mitä elämälleni tapahtuu viimeisen jakson katsottuani), syödä kuin iso sika ja pitää hauskaa vihdoinkin New Yorkista palaneen poikaystäväni kanssa. Ihania suunnitelmia, mutta ei kovin maailmaa mullistavia, joten otin rennon kahden päivän varoitusajan ja aika jännittävissä tunnelmissa voin kertoa istuvani junassa kohti Milanoa! Matkalaukun pakkaamisen aloitin kolme tuntia ennen junanlähtöä. Siitä tuli melko painava.
Koska mä oikein opin?
Flash Models ottaa minut listoilleen, vaikken ole heitä edes henkilökohtaisesti tavannut. Samassa toimistossa on myös Geneven toimistoni Demoiselle Modelsin Diane-Laure, mikä onkin tosi kiva uutinen! He pitävät minulle asuntoa, joka on tarkoitettu kahdelle mallille. Tällä hetkellä sen jakaisi kanssani amerikkalainen leidi. Asunto on kuulemma söpö ja amerikkalainen siisti (jännittyneenä odotan, mitä nämä söpöt ja siistit oikeasti tarkoittavat..)
Hämmentyneenä kysyin agentiltani, että enkö sitten Milanoon ole liian hoikassa kunnossa. Hekin olivat aluksi kommentoineet minua liian laihaksi, mutta uskovat italialaisen menun korjaavan vahingon tuossa tuokiossa! Un gelato per favore!
Milanossa minulle riittää castingeja heinäkuun loppuun saakka. Kuten jo mainitsin, Milanoon en koskaan ole matkustanut tsekkaamaan toimistoja. Minut haetaan Milano Centraalilta Flash Models toimistolle, jossa käteeni saan kuulemma saman tien portfolioni. Torstaille minulle on jo option, tämä meinaa työmahdollisuutta! Luvassa on siis castingeissa juoksua maanantaista perjantaihin ja viikonloput ovat vapaita (mutta tässä työssähän mikään ei ole varmaa) Luppohetkinä käyn salakavalasti kurkkaamassa muiden toimistojen meininkejä. Mikä minusta kuulostaa aika inhalta, mutta näin tämä bisnes pyörii.
Ikävöin poikaystävääni jo nyt, mutta samalla odotan ihan pähkinänä tulevia päiviä, joiden kulusta minulla ei ole minkäänlaisia aavistuksia. Odotan uusia ihmisiä, kuvauksia, menestystä, italialaista ruokaa ja hulluja kokemuksia!
Alors, stay tuned for more episodes!