Ultimate Bikini Challenge!
Nyt saa riittää tämän vanhan virren kuuntelu! En jaksanut enää kuulla yhtäkään valitusta ja selitystä vartalostani, miksei minua valita kuvauksiin ja toimistoille. Olin menettänyt kesäkuun Pariisissa ja nyt olin hukkaamassa puoli heinäkuutakin Milanossa! Nyt onnistuisin, söisin itselleni Ultimate Bikini Bodyn.
Yhdeksän päivää aikaa hankkia 3cm lisää lämpökerrosta. How did she do it?!
Ladies, let me tell you (sillä toistaminen on opintojen äiti.) Unohdin aerobisen liikunnan. Joka aterialla söin itseni ähkyyn ja kehitin jostain mahankoloista maagisesti tilaa ylimääräisille välipaloille. Käytin hävyttömästi hyödyksi addiktioni wasabi -ja cashewpähkinöihin. Peanutt butteria voi lisätä lusikallisen tai pari lähes jokaiseen ateriaan. Kaupan lihaosastoilla on hyvä kuluttaa enemmän aikaa kun vihannesten joukossa. Muistin taas kuinka hyviä ällöttävät grillimakkarat ovat! Tämä on myös aika kehittyä melko luovaksi leipojaksi.
Onneksi poikaystäväni ja agenttini sai puhuttua ympäri lähteä suorittamaan haastetta kotiin Geneveen, jossa minulla olisi keittiö eikä mitään muuta tekemistä kuin syödä, syödä, katsoa Downton Abbeyta ja syödä sen jälkeen vähän lisää. Oloni ei nääs ollut kovinkaan hehkeä ja energinen. Usein aterian vedettyä nukahdin sohvan nurkkaan, tyynyjen väliin, josta kukaan ei minua löytäisi, ellei valtava masuni olisi paljastanut olinpaikkaani.. Kuulostaa ehkä eriskummalliselta, että Milanossa, jossa joka kulman takana tuoksuu pizza ja gelatot näyttävät naurettavan herkullisilta onnistuin jollain tavalla hukkaamaan sentin, jonka olin Amsterdamin loman aikana itselleni urhoollisesti kehittänyt. Kävelin joka päivä kiireisesti montamonta kilometriä, mallikämpän keittö oli lähinnä vitsi ja paahtavan kuumassa ilmassa sulanut juusto ei sittenkään houkutellut tarpeeksi.
Haasteeni loppupäivinä ratkesin kuitenkin hieman. Ulkona paistoi aurinko, sydän huusi nopeampaa sykettä, lihakset kutisivat siellä jossain uusien kilojen alla. Kyllä myönnän, jonain päivinä sallin itselleni 30min uinnin viereisellä ulkoilma-altaalla. Mutta ainoastaan, jos sen jälkeen nauttisin pirtelön. Nimittäin proteiinipirtelön nimeltä MASS GAINER, joka itseasiassa maistuu ihan hirweeeen hyvältä ja vetästyä hyvän uinnin jälkeen tuntui näin vaatimattomasti kuvailtuna lähinnä taivaalta.
Mitä mä täällä kehuskelen, ei tapahtunut jos ei oo kuvaa nainen!
ENNEN (look ”Skinny ass bitch”)
JÄLKEEN (look ”Tissiposki”)
Piilotettuina ovat luut ja kasvoissa näkyy vanhaa kunnon tissiposkea! Voi taas kaivaa aurinkopuuterit esiin, poskiluut ovat vähän enemmän piilossa siten niiden lasinleikkas -kauden. Näissä kuvissa uupuu vielä 1cm tavoitelantiosta. Polaroidit otti poikaystäväni parveekkellamme. Olen ilman meikkiä ja photoshoppausta, armeliaassa aamukahdeksan valossa tooosi hyvin nukutun yön jälkeen. Meillä on hoidossa röhkivä vanha koira-lady, jonka kuorsaus on melko vakuuttavaa desibeliluokkaa. Nykyään nukumme makkarin ovi suljettuna.
Ylpeänä lähetin polaroidit agentilleni, joka laittaisi eteenpäin uudelle Milanon toimistolleni 2Morrowille. Odotin palaavani Milanoon maanantaina 8. heinäkuuta, kuten sovittu kaikkien kanssa. Tämä kuitenkin italialaisten ajanhallinta -taitojen tunnettua siirti luonnollisesti keskiviikkoon 10. heinäkuuta. Tiistaina 9. heinäkuuta iltakuudelta en ollut vieläkään saanut sähköpostissa siunausta ostaa junalippuja ja pelkoni kasvoi suuremmaksi.. Lopulta sain elonmerkin Geneven agentiltani, joka kertoi 2Morrowin päättäneen, että portfolioni ei ollut tarpeeksi vahva, että minun kannattaisi matkustaa takaisin kahdeksi viimeiseksi loppuseasonin viikoksi. He olivat myös epäileväisiä, josko lantioni ihan oikeesti on se tarkka vaadittu 86cm. No totta munassa on, jos minä suamalainen sanon syäväni +3cm, niin sillon minä teen sen! Olin raivoissani ja hämmentynyt. Epäilin jopa Geneven agenttini pehmentävän totuutta, sillä 2Morrowissa vierailtuani he olivat todella kiinnostuneita kuvistani, ihmettelivät kuinka hyvää jälkeä Sveitsissä tehdään ja olivat tyytyväisiä, että materiaalia on niin paljon että voisin aloittaa ilman testikuvauksiakin. En käsitä. Olin todella pettynyt. Odotin parempia castingeja ja toimistoa kuin kuuta nousevaa, sekä seikkailuja ihanien tyttöjeni kanssa.. Inhotti, että olin niin nopeasti lihottanut kroppani, muuten olisin voinut sen tehdä terveellisesti (1cm viikossa on hyvä) syyskuuhun mennessä. Mutta tätä tämä bisnes on. Luottamus täytyy ansiata, eikä heti olettaa toisten olevan rehellisiä ja pitävän lupauksiaan. Aikataulumuutoksista olenkin jo marissut, mutta ne tosiaan ainakin minun tapauksessani ovat aina enemmän vakio kuin poikkeus.
Ehkä siis ihan hyvä pitää taukoa hullusta muotimaailmasta, etten ihan pääse raivostumaan. Mutta onneksi sitä ennen täällä Genevessä on muutamat kuvaukset sekä mallina että meikkaajana tulossa, etten ihan tylsisty tähän lomailuun. Lomailla haluan vasta Suomessa, joka kutsuukin 23. heinäkuuta! Hip hip hurraaa!