Ilmojen halki käy peikkojen tie

Pariisista kotiuduttu Suomeen, jossa oli vastassa alkava kevät ja perheeni koiraparat, joita paijaisn, pusuttelin ja kaappasin syliin ihan koko ajan. Kimitin korkealla äänellä niiden korviin, jotka tuulessa tai häntää jahdatessa kääntyvät nurinpäin. Taitavat nyt vilakoirakullat huokaista koiramaisesti helpouksesta, kääntyä selälleen ja jatkaa torkkujaan. Kuulin myös ihania uutisia ystäviltä, kestitin ruotsalaista ystävääni (hän kokoi Turun linnan, Dynamon, Hesburgerin, Senaatintorin, Cafe Esplanadin korvapuustit ja nauroi ääneen lukiessaan Muumi-kirjoja) ja otin kuvia siskonpojasta, joka huppi kerrossängystä lattialle. Söin mustaa makkaraa ja mämmiä ja näin pidän itseäni entistä omituisempana tapauksena, sillä jumantsuikka kun ne on molemmat ihan sikahyviä ruokalajeja.

Nyt olen Helsiki-Vantaalla, taas. Lento lähtee viisi yli yksi, check-in ja turvatarkastus oli suoritettu seitsemässä minuutissa. Munchenin kautta New Yorkiin, josta en ihan heti tulekaan takaisin. Tulevaisuuteni on auki ja epäselkeä. Kaksi edellistä viikkoa kalenterissa on ihan täynnä kaiken maailman lounas -ja kahvitreffejä, teatteria ja kampaamoita. Tämän viikon kohdalla ei lue huomisesta lähtien yhtään mitään. Suunnittelen toipuvani ihmeellisen nopeasti jetlagista, käyväni dinerissa, kuntoilevani ja kadottavan edellisenä kahden viikon aikana saamani extra sentin vartalostani.

Mallintyöt on ihan älyvapaita. Miksi vartaloni pitää näyttää 13-vuotiaan vartalolta? Koska 60-luvulla se oli  homomiehet, jotka alkoivat seurata ja kannattaa muotia ja he ihastuivat poikamaisen vartalon omaaviin mallityttöihin?

Hiukseni ovat huutavan kuparipunaiset. 

Minä Turun linnan parhaassa huoneessa.

 

Yhden asian voisin merkata itse-tehtyyn kalenteriini. Kahdet Pariisissa tehtyjen kuvausten tulokset ilmestyvät lehtiin ja sehän tarkoittaa että saan ne teille paljastaa. Lisäksi kuulen saanko mahtavan työkeikan Saksassa ja toisen Pariisissa. 

Kahden viikon päähän voisin kirjata tapaamiset New Yorkin mallitoimistojen kanssa. 

Toivotan aurinkoisia päiviä, toivottavasti Suomeen ei iske pahin, takatalvi. New Yorkissa minua odottaa poikaystävän lisäksi vielä sulamattomat lumikasat. Kieltäydyin pakkaamasta talvitakkeja mukaan.

 

Bisous,

Pumpuli