Ruisrock vs. mökkeily

Vuoden 2010 elokuun jälkeen Suomessa oleilu on jäänyt melko vähäisiksi kuukausimääriksi. Siksi olinkin järjettömän innoissani kun tänä kesänä sain kokea sekä juhannuksen että Ruisrokin neljään vuoteen! Rockfestarit, varsinkin Provinssirock sen leirintäalueineen, on parasta (ja vohvelit.) 

Mutta kun vuodet vierii tasaista vauhtiaan eteenpäin, niin ihan huomaamatta(kin) asiat muuttuu. Olen vähän shokissa täällä! Neljä vuotta olin kaivannut suomalaisia rockfestareita (Euroopassa toki festari-loverina kävin musiikkifestareilla. Mutta ne ovat nimenomaan musiikkifestareita, ei rockfestareita. Räyh!) ja nyt viikonloppuna sen suomalaisen festarin taas vihdoin koettuani voin sanoa saaneeni mielenrauhan. Yksi asia Suomesta, minkä tulen pian jättämään, vähemmän kaivattavana.

Seura oli mitä parhainta. Sää kuin morsian. Mutta aika kultaa muistot ja olin unohtanut miten festareilla kaikkeen täytyy jonottaa. Ensin jonotetaan bussiin. Sitten sisään. Sitten juotavia (vaikka eihän kukaan sielllä pakota ostamaan 7euron lonkeroa..) Sitten vessaan. Sitten ruokaa. Sitten odotetaan tiukassa kasassa esiintyjiä. Tämä lista toistetaan useasti. Sitten vielä ei mahduta teltan sisälle katsomaan Studio Killersiä, jonka tahdissa bailaamista oli kuvitellut mielessäni useaan otteeseen. Sen sijaan pääsin teltan ulkoreunaan asti haisevan roskiksen viereen. En nähnyt mitään, äänentoisto ei toiminut ollenkaan minuun korviini saakka. Minua kymmenen vuotta nuoremmat ihmiset tönivät ja työnsivät eteenpäin, mutta lähemmäksi edessä olevan juhlijan takapuolta en olisi enää päässyt. Kahden biisin jälkeen luovutin ja paniikki silmissä puskin itseni ulos ihmisjoukosta. Kukaan esiintyjistä ei säväyttänyt sitten millään tavalla, ketään en katsonut alusta loppuun. Lily Alleen nyt toki oli melko söötti ja soitti kyllä lempibiisini häneltä, Littlest Things. Bussimatka takaisin Turun Kauppatorille oli kuin hidastettu ote pahimmasta painajaisestani. Bussijonossa takanani oleva mies poltti ketjussa ja röökin haju tartui hiuksiin ja vaatteisiin. Ystäväni tulivat paikalle hieman minun ja kihlattuni jälkeen, mutta tämä röökaaja ei missään tapauksessa antanut heidän ”etuilla”, hyvä että antoi sopia treffipaikka Kauppatorille. Miten normaalisti niin ihanat suomalaiset muuttuvat täysi-kakkapäiksi niin yks kaks? Juurihan siellä meren äärellä kaikki yhes koos laulettiin Lily Allenin mukana!

Juuri siksi. Kaikki halusivat takaisin kotiin niinku nyt. 

Äääääääh nyt hiljaa! En jaksa uskoa että minusta, festari-loverista lähti tuollaista vanhan ilonpilaajan ajatuksia! Ei silloin kaksikymppisenä mihinkään jonotettu, eihän? Ehkä sillon jonossa tutustuttiin uusiin ”tosi komeisiin” festari-urhoihin? Miten silloin nuorena jaksoi laulaa kurkkusuorana koko keikan The Arkin mukana, vaikka sen oli nähnyt, Ola Salon samoine esiintymisasuineen, ainakin viidesti ja vielä ulvoa encorea? Ja eikö ollutkin vain ihanaa valvoa koko yö, herätä seuraavana päivänä rauhassa siinä kello neljä itsestään leimahtavaan tupakanhajuun. 

Mutta. Eikö se ole ihan hyvä juttu, ettei enää innostu samoista asioista kuin 16-20-vuotiaana? Ehkä tämä onkin ihan hyvä uutinen.

Ja olihan niitä ihania ja hauskojakin hetkiä..

.. Sillä tapahtumaan oltiin valmistuttu asiallisella festarihiusvärillä…

… Ja sillä juttua (ja sen verran noloa sellaista että niitä 10 vuotta nuorempiakin nolotti) ja naurua riitti vaikka jonotettiinkin..

.. Ja seura oli vielä näinkin upean näköistä. 

 

 

Ja oli hauskaa juoda varmaan litra ilmaista coca-zeroa, koska vanhat kitisevät ilonpilaajat kyllä tietävät, miksei coca-cola ole jokaipäiväistä juomaa.

Ja nälän sattuessa sain juuri sitä festarimättöä, mistä olin kuola valuen haaveillut, nimittäin falafelrullan. (Rulla oltiin kyllä valmistettu tunteja sitten ja maksoi kaksi kertaa enemmän. millä Salon turkkilaisesta kaupungiostasta saisi.)

Festaripäivänä on täysin soveliasta avata päivän ensimmäinen jo ennen kello 13.

Ostin sekä pehmiksen, että sukulakun. I’m a rebel.

 

Kaksi päivää festareiden jälkeen vietin vuorokauden Jenkkini, äidin ja isän kanssa mökillä. 

Täydellinen, täy-del-linen lokaatio tupakanhajusta ja festarivessoista toipumiseen. 

Sillä mökillä on tilaa, aikaa, aurinkoa, kirjoja, meri, vesileluja, sulkapallomailat, koiria ja äidin ja isän ruokaa. 

Ja vanha kitisevä ilonpilaaja huokaisi helpotuksesta ja sukelsi taas uudestaan virkistävään mereen.

 

 

Bisous,

Pumpuli