13.10.2014 pumpuli

Born in the USA (not)

Hello Atlantin toiselta puolelta,

Täällä vihdoinkin. Kesä ja alkusyksy Suomessa oli ihana, turvallinen, hauska, mitä kaikkea, mutta vietin sen etäsuhteessa. Hyi. Yäk. Ainut asia, johon on luvallista sanoa ei koskaan enää.

Täällä blogissa vastaedes tulen kertomaan elämän rakentamisesta, kulttuurista, törmäyksistä, ihastuksista ja ihmetyksistä Amerikassa, sekä vähän myöhemmin, silloin kun on jo liian kiire aloittaa valmistautuminen, amerikkalaisten häiden (!!!) järjestämisestä. Mutta vain vähän ja vertausta Suomen juhliin, sillä hei. Hääblogit. Niitä on taidettu jo kirjoittaakin.

Tällä hetkellä jonkun toimisto-ihmisen pöydällä, toivottavasti ei enää ihan alimmaisena, on minun fiancé asumislupa-hakemukseni Amerikkaan. Läpimeno-aika on 6kk, me pistettiin menemään kesäkuussa. Siihen kuului täyttää iso pinkka papereita, lähettää materiaalia ja todistuksia minun ja kihlattuni suhteen todellisuudesta ja tuntuvan arvoinen shekki. Texasissa joku sitten katsoo valokuvia musta ja Joshista, vaihdettujen sähköpostien otsikoita ja päivämääriä, lentolippuja, todistuksia samasta osoitteesta Sveitsissä, itsekirjoitettua tarinaa, kuinka tapasimme.. Mutta siis ensi tammikuun alkuun asti olen turistina täällä, menen Suomen ja USA:n välillä.

Asumme kihlattuni Joshin veljen talossa 80km Manhattanilta. Talo on iso, siinä on Jenkki-talolle pakollinen kellari, jättimäinen keittiö, olohuoneessa puuparrut katossa, ihmetyttävän monta WC:tä ja minun ja Joshin private ullakkotila. Ullakkotila on omituinen, kävelen ja pudistan yksikseni päätäni tilan oudoille ratkaisuille: vessassa on penkki. Pieniä kaappeja ja tasoja random paikoissa. Katto vinoutuu yllättävästi, pääni olen lyönyt laskelmieni mukaan viidesti. Kodin ympäristö on mäkistä, naapurilla on hevosia, talot on isoja, tiellä autot ajaa lujaa, kaikkien kuistilla liehuu kuvanmukainen lippu. Lehdet on vielä puissa kirjavina, pihoilla vaeltaa bambeja ja murmeleita. Nyt talven lähestyä ne on paljon pulleampia kuin viime keväällä.

Mutta tulinpa tänne sopivaan aikaan, Halloween is here! Suomessa se noteerataan ehkä baareissa, eikä sen enempää välttämättä tarvitsekaan, eihän se meidän kulttuurimme kuulu. Mutta täällä Halloween ei ole vain yksi päivä, vaan koko kuukausi. Ainakin jos kysyy kämppikseltä Lindseyltä.

Lindsey: We need to do something scary tomorrow! It’s Halloween!

minä: Yes!! But tomorrow, it’s not the Halloween day, right?

Lindsey: No. But it is the Halloween month.

Got it. Ja en valita, sillä minunkin sisällä on asunut piilo-Halloween hehkuttaja siitä asti kun löysin pienenä kirjahyllystä Noidan käsikirjan ja muita peiton alla taskulampun valossa tavattavia oppaita. Plus maskeerajana juhlasta saa paljon irti. Kalpeat kasvot, terävät hampaat, mystiset tarinat, hieman normaaleista ihmisistä poikkeavat hahmot.. Ihmistyyppi-ihanteeni.

(Pelottavaksi toiminnaksi muodostui America’s Next Top Model season TWO POINT ONE seasonin uusimman jakson katsominen, muutaman järkyttävän hyvän amerikkalaisen oluen (Sam Adam’s Oktoberfest) kumoaminen ja Sinister-leffa, mikä oli ihan karmiva, nyt aamullakin kirkkaassa päivänvalossa näen pihan puskissa piileskelvän hahmon.. Onneksi jet lag-syyllä sain lopettaa leffan katsomisen puoliväliin.)

Joulukuussa on suomalaisella ihan (suht) normaalia koristella talonsa teemaan sopivivin koristuksin päästä varpaisiin. Näytänpä nyt kuvien avulla HC-Halloween koristelua à`la Lindsey.

Nosferatu tervehtii heti sisälleastuessa.

New Jerseyn ”Ramsey Cinema”-elokuvateatterin Halloween- juliste, tehnyt Raffaele Quintieri. Täs ois niinku kaikki, niinkun oikealla Bella&Edward makoilemassa nurmikolla. Mun suosikki on ehkä kuitenkin halki kuvan pop cornin kanssa vaeltava Voldemort. Tai oikealla alhaalla The Addams Familyn Thing.