Photo Shoot for Jupe NYC
What: Editorial/Look Book for Jupe NYC
Photographer: Adam Courtney
Stylist: Betty Gulko @such.a.betty and JUPE NYC
Makeup: Estee Gottlieb @makeup_hairbyestee
Hair: Chani Birkman @chaniewigs
Betty, lautasellinen cupcakeja ja minä. Kuva: @such.a.betty
Eräänä sunnuntai-aamuna nousin sängystä puoli kuusi aamulla. Heitin päälle ne vaatteet, jotka sattuivat osumaan otteeseeni, tartuin valmiiksi pakattuun laukkuun, jonne heitin vielä mukaan raakapuuron matkalla ulos. Olin perillä New York Cityn Times Squaren bussiasemalla vähän ennen kahdeksaa, matka Brooklynin Rockaway asemalle kesti vielä puoli tuntia. Jupe NYC:n kuvaukset alkaisivat kello yhdeksän minun ja meikkaajan kanssa.
Oikealle asemalle päästyäni kirjoitin osoitteen Google Mapsiin ja lähdin kävelemään kolmesti väärään suuntaan risteyksessä, ennen kuin sininen pallo aloitti liikkumaan kohti määränpäätä. Ostin matkalla delistä jääkahvin. Se maksoi dollarin. YHDEN DOLLARIN. Nyt ei oltu Manhattanilla enää (”That would be 3,25$ sweetheart.”)
Tiesin kuvausten olevan Jupe-liikkeen omistajan ystävän kotona, jossa kuvaisimme sekä sisällä, että ulkona. Talon numero oli 1994. Katu kuitenkin loppui numeroon 1934, jossa Mapsin sininen pallo osoitti talonumeron 1994 sijaitsevan. Mitäs mitäs. Soitin meikkaajalle suunnistusneuvoja. Puhelimen läpi kuulin talon omistajan korjaavan ”It’s 1094, not 1994.” 900:n talon välimatka olisi kävellen puoli tuntia. Kyseessä oli ollut typo-virhe ja koko tiimin jäsenille oli levinnyt väärä osoite. Virhettä ei oltu huomattu, sillä muut tiesivät ilman osoitetta, missä talo sijaitsi. No nyt kyllä! Jäin kadulle odottamaan autoilevaa stylistiä. Odotin. Kadun toisella puolella oleva erittäin pihalla oleva mies lähestyi hitaasti. Jäi seisomaan lähelle, vaikken antanutkaan pyydettyä rahaa. Kello ei ollut edes 10 sunnuhtai-aamulla ja ohitseni käveli muitakin sellaisia walk of shame gone bad tapauksia, että huomasin olkapäideni laskeutuvan vasta vihdoin istuessani matkustajanpaikalla.
Makeup request: cool, sun-tanned, strong. kuva: @makeup_hairbyestee
Talo oli upea. Sinne käytiin sisään metalliportista ja etuosassa oli kivinen kuisti. Talon seinänaapurina oli kirkko, josta raikui tunteja kunnon gospel halleluuja-meininki rumpusooloineen. Koko kuvaustiimi (miinus valokuvaaja Adam) oli kuitenkin juutalaisia. Ruokailuhuoneessa oli upeita hopeisia kynttilänjalkoja. Huonekalut olivat raskasta, tummaa puuta. Perheen isällä oli pieni hattu päälakensa päällä. JUPE Nyc:n asiakaskunta on myös pääosin juutalaisia, joka tarkoittaa, että polvet, olka – ja kyynärpäät ovat peitettyjä.
Ainoastaan kuvaaja ja Betty-stylisti olivat vanhempia kuin minä. Kaikki naiset olivat kuitenkin naimisissa ja jokaisella oli kaksi lasta. Kuulessaan, että olen itse mennyt naimisiin neljä viikkoa sitten, he kysyivät heti ”Are you excited to get the kids now?”
Tunsin elävämme täysin eri planeetoilla.
Istuin meikkaajan tuoliin suunnitellun kello yhdeksän sijan kello kymmenen. Aikataulu ei kuitenkaan mennyt mönkään, sillä jostain syystä meikkaaja oli pyytänyt itselleen lähes kaksi tuntia. Music TV näkyi televisiosta. Milloin viimeksi olen oikeasti nähnyt MTV:tä! Muistin yhtäkkiä, kuinka vielä lukio-aamuisin television oli avauduttua heti sängystä noustessani.
Parasta meikkaajana ja malina on kohdata kaikkia näitä ihmeellisiä personallisuuksia. Betty-stylisti oli kupliva, lahjakas ja todella ammattimainen. Olisin halunnut äänittää hänen keskustelunsa hiusartistin kanssa, joka taisi tehdä elämänsä ensimmäisiä kuvauksia (”I need it to look like what’s going on with that hair!”) Lopputulos oli hyvä, mutta sinne mentiin mutkikasta (ja minun osaltani kivuliasta) tietä.
Mood boardissa Betty oli selittänyt, että haluaa lopputuloksen olevan erittäin fashiön ja poseerausten vahvoja. Kuvaaja pyysi minua kuitenkin heti hymyilemään. JUPE:n omistaja vahvisti iloiset kuvat hyväksi jutuksi ja näin kuvausten suunta muuttui täysin. Istuin puutarhatuolissa jalat pöydällä, kädessäni söpö ja herkullinen cupcake. Kuvaaja ohjeisti minua heittämään pääni taaksepäin ja nauramaan kuin ”this is life!” Nauruni muuttui nopeasti maaniseksi evil laughiksi. ”Nainen istuu yksi nauramassa puutarhassa” ja sitä rataa. Bettyn mainitessa mood boardin ja ideansa kuvaajalle (”Enough with this perfectiness! I want something interesting, strong, just wrong and cool!”), tämä vastasi: ”Oh I hate that sulky stuff, but sure.” Kun kaksi vahvaa persoonaa kohtaa… Loppujen lopuksi saimme myös Bettyn suunnittelemaa materiaalia, sain ujutettua uljaan ryhdin ja hymyjen sekaan muutaman fiercen katseen ja cool-girl poseerauksen. Myös ennen jokaisen asun kuvaamista kuvaaja nappasi kuvan ensin puhelimellaan, sillä Insta-matsku on täällä kova sana. Kirjoitinkin jo viime postaukseen, kuinka freaking tärkeää hyvä Insta-tili täällä on, yhtä tärkeä kuin nettisivut itse valmiista töistä. Kysyessäni nettisivuja, saan usein vastaukseksi Insta-tilin nimen.
Kuvauspäivä oli siis aivan loistava ja homma oli purkissa ennen kello neljää. Meikkaaja ja hiusartisti eivät olleet jääneet kuvausten loppuun, joten päivän lopuksi sain todeta meikinpoistoliinojen loistavan poissaolollaan. Sain metroissa ja bussissa paljon vähemmän suurisilmäisiä katseita kuvausmeikistäni, mitä odotin. New York City on nähnyt kaiken.
Klikkaa girl-power videoon: https://instagram.com/p/2zUMI5Jc7d/?taken-by=jupenyc
Oikeaa matskua luvassa taas myöhemmin, plus tard, plus tard.
Bisous,
Pumpuli