Kuvaukset kaukana Cityn hälinästä

What: Photo shoot with ilovemeagan.com / @meagancignoli 

Where: Philmont, New York

Photographer: Meagan Cignoli and her team

Stylist: Erin O’Keefe

 

(On muuten todella ahdistavan kuuma, yli 30c ja miellyttävä New Yorkin kosteus päälle. Olen ottanut jääkylmän suihkun tänään kahdesti. Kolmas ennen nukkumaanmenoa on ehdoton. Miten ihmiset, joiden ilmasto on vuoden ympäri tätä samaa tropiikkia saavat mitään koskaan aikaiseksi?) 

Lähes sanoin Meaganille ”ei kiitos” tilaisuudesta kuvauksista hänen kanssaan. Lokaatio oli Philmontissa, New Yorkin osavaltion pohjoisosassa, toisella puolella Hudson-jokea. Katsoin Google Mapsista puolentoista tunnin ajoa. Moottorietä pitkin. Inhoan niitä missä tahansa muualla kuin Suomessa. Amerikan moottoritiet aiheuttavat lähes paniikkikohtauksia. Autoja kaahaa edessä, takana, vasemalla ja oikealla tiukassa sumpussa ja jos matkustajana tarkkailen tien tapahtumia, monet ohitukset saavat minut henkäisemään pelosta. Kaikki ajaa kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, jotka nykiläiset tietävät. En ole nykiläinen.

Selasin Meaganin Instagramia, tutkin nettisivuja. Hän kertoi tiiminsä vuokraavan kaksi mökkiä ja tekevän yhdessä kolme päivää eri portfolio-projekteja ja pitävän hauskaa yhdessä. 

Päätin etten katso Google Mapsia yhtään enempää, tartun rattiin ja ajan yhtä päämäärätietoisesti kuin syntyperäinen nykiläinen konsanaan. 

Joka päivä on hyvä tehdä jotain mikä pelottaa?

Lindsey-kämppis lainasi epäluotettevasti toimivan navigaattorin (jonka viereen oli asetettu myös pullo pippurisuihketta.) Olin kuitenkin sen verran fanaattisesti tutkinut ja aprikoinut teitä Philmontiin, että osasin perille lähes kokonaan ulkomuistista. :D 

Vuokratut ”mökit” olivat ihan asiallisen näköisiä. Toisen pihalla oli lampi, toisessa uima-allas. Keittiössä kokki hääräsi jo lounasta. Tein nopeasti oman luonnollisen meikkini ja hiukset (lue: tupeerasin tyveä, asetin jakauksen, silotin pinnan.) Pihalle rakennettiin ensimmäisen ”stop-motionin” settiä. 

Maahan oli asetettu punavalkoinen viltti ja sen päälle visuaalisesti kauniita esineitä, näin niitä kuvailisin. Aurinko paistoi jo ennen puoltapäivää tänä kesäkun alun päivänä paahtavasti. Makasin viltillä selälläni ja kasvojeni yläpuolelle oli viritetty kamera. Jokaisen kuvan välissä liikutin käsiäni kohti tartuttavaa esinettä muutaman sentin kerrallaan: klik! – sentti – klik! -toisto. Ehdimme esineistä puoleen väliin, kun aurinko yhdistettynä pilviin ja vieressä olevaan puuhun ei enää toiminut. Koko setti piti siirtää muualle ja aloittaa alusta. Tällä kertaa aurinko oli suoraan yläpuolellani ja kameraan katsominen oli mahdotonta. Coolit aurinkolasit ratkaisivat ongelman. Videossa suurimman osan ajasta makaan silmät kiinni. :D

Joukkoon liittyi myös Page-malli, tanssija-tyttö kuvattavaksi ja miesmalli. Jokainen hääräsi omien projektiensa pareissa.

Lounas nautittiin piknik-muodossa. Kaunis kattaus on puoliruokaa. 

 

Joku malleista osaasi kysyä olimmeko pukeutumassa bikineihin lähitunteina ja sehän oli seuraava asumme. Voileipien vetäminen stoppasi toisen kohdalla. 

Hyppäsimme kaikki mallit pihalla olevaan uima-altaaseen. Viileä allasvesi tuntui taivaalliselta. Valitsimme oman vesilelun donitsista, pizzapalasta ja muista bikineihin sopivista. Uimme ja lilluimme vedessä, nostimme kasvoja silmät kiinni kohti aurinkoa ja jossain siellä oli kuvaaja, joka halusi vain tallentaa hauskanpitomme. Silloin tällöin joku meistä pyydettiin lillumaan vesilelunsa kanssa kohti kuvaajaa, ehkä sukeltamaan sen alitse tai kellumaan selällään. Ei haitannut jos meikki tai hiukset kastuivat. Välillä kameratelinettä siirreltiin ympäri allasta ja näiden taukojen aikana vaihdoimme uimapuvusta toiseen ja hyppäsimme taas altaaseen. Koin jälleen ikään kuin herättävän läpsyn kasvoille ja jäin miettimään, miten olen päätynyt tänne puolelle maailmaa, näiden ihmisten kanssa, saanut luoda jotain heidän kanssaan ja kaikki tuntui olevan todella hyvin. 

 

Tässä päivässä erityisen mukavaa oli katsella, miten Meagan tiimeineen oli kehittänyt intohimostaan menestyvän bisneksen ja heidän tapansa luoda ja työskennellä oli vaivatonta, ystävällistä ja kunnioittavaa toisiaan kohtaan. Life goals! Toivoisin kaikissa kuvauksissa meikin, hiusten ja asujen kanssa samanlaista rentoutta. Olen ollut monissa kuvauksissa, jossa meikkaja ryntää settiin joka viidennen kuvan jälkeen lisämään huulikiiltoa, sisäkajaalia, pöyhimään hiuksia. Kyllä, tämä on muotikuvauksissa tärkeää, kaiken täytyy olla täydellistä ja tavoiteltavaa. ”Vaivatonkin” look on monen tunnin valmistelun takana, yksityiskohdat täytyy olla kohdallaan. Enkä siis meikkaajana halua jättää silmien alle tuhruja kuvaajan photoshopattavaksi, eikä niitä printissä toki kuulukkaan näkyä. Mutta kun vähempikin riittäisi. Osta meikinkiinnityssuihke. Anna mallin näyttää vähän elävältä. 

Allasmenoa kesti toista tuntia, jonka jälkeen lihakset tuntuivatkin kuin olisi vetänyt hyvän lenkin. Vaihdoin asua, harjaisin auringossa kuivuneet hiukset kiinni ja pyyhin sormella pois levinnyttä ripsiväriä. Kuvaaja esittäytyi Eugeneksi ja kertoi itseasiassa olevansa animaattori. Teimme päivän toisen stop-motionin, jälleen siirsin jalkojani tai kättäni aina sentin kerrallaan joka kuvan välissä. Tuolista poisnouseminen on mainittavan rankkaa tällä tyylillä! 

Ajoimme kaikki mallit, Erin-stylisti ja Meagan-kuvaaja muutaman kilometrin päähän hiekkatien varrelle, jossa oli kaistale kaunista villiä nurmikkoa ja niittyä. Kiipesimme toisiamme auttaen ruohojen valloittaman hiekkakasan päälle, otimme seesteisiä ryhmä-kuvia. Todellisuudessa ruoho pisteli jalkoja, peppujemme alla oli muovipussit ja jokainen lihas käytössä, ettemme liukuisi alas rinnettä pitkin. Erin muistutti alituisesti tekemään punkkitarkistuksen. Päästessämme jotenkin alas tältä haasteeliselta pikku-kukkulalta otimme kuvia juosten kaikki neljä halki pitkän ruohikon pitkin askelin, hysteerisesti nauraen, metsän reunalle asti. Minusta ja poikamallista otetttiin myös yhteiskuvia. Tämä tapaus oli kahdeksan vuotta minua nuorempi. Kummallinen olo pysyy vain siihen asti kun astuu rooliinsa mallina. Makasimme ruohikossa aivan kiinni toisissamme ja kuvaaja pyysi meidän pitelevän kiinni toisistamme. Yleensä nappaan itse rohkeasti kiinni, paljon epämukavampaa on, jos kuvaajan täytyy tulla asettelemaan kädet toistemme ympärille! 

 

 

 

 

Auringonlaskun aikaan lähdin ajamaan takaisin kotiin ja kiljaisin moottoritiellä ääneen vain kerran!

 

 

Bisous, 

Pumpuli