Tapoja syödä bataatteja
Ehdottomasti lempivärkkini amerikkalaisessa keittiössä on crock-pot, jotkut kutsuvat myös slow-cookeriksi, mutta näillä on kuitenkin silaus eroa keskenään.
Nähdessäni vekoittimen ensimmäisen kerran sain nostalgisia aromipesä-fiiliksiä. En ole perehtynyt aromipesän toimintaan, mutta crock-pot herättää vähemmän huussi -ja metsäfiiliksiä ja sen käyttöön tarvitaan sähköä.
Olen kuitenkin havainnut tämän erinomaisen keittiöavun puuttuvan suurimmalta osalta vielä Suomessa? Löytyykö keltään? Ja keltä löytyy aromipesä? 😀 Ideana on siis valmistaa ateria e-rit-täin helposti, hauduttamalla puoli päivää matalissa lämpötiloissa (noin 75-140 celsiusta.) Tämähän tarkoittaa vitamiinien ja muiden kivojen ravinteiden pysyvän aineksissa ja makujen muhimista!
Yleensä reseptit kuuluvat seuraavasti: kaada ainekset sisään ja laita low tai high -lämpötila päälle. Odota 4-6 tuntia. Puolivälissä kotiin leviää taivaallinen, lempeä ruuan tuoksu. Jos et ehdi kotiin kuuden tunnin jälkeen, ei haittaa ollenkaan. Liharuuista en osaa sanoa pääsevätkö yli-tuntien myötä kuivahtamaan, mitä kuitenkin epäilen. Kasvisruuat vain parantuvat ja maut syventyvät tuntien myötä.
Eikö olisi kiva tulla kotin töistä/koulusta valmiiseen illalliseen?
Ja tällä voi siis valmistaa ihan kaikkea. Erityisesti keittoja, kastikkeita, mutta myös munakkaita, kakkuja, piirakoita… Vain Pinterest hakusanat ovat rajana.
Crock-potiin tartun erityisesti kun ruokitavana on iso sakki. Keittimiä voi tietääkseni ostaa erikokoisina, meidän on oikein näppärän kokoinen ja ruokkisi täytenä ainakin 15 syöjää.
Asiaan. Keksin (eli bongasin Pinterestistä) uuden tavan valmistaa bataatit. Arvaatko jo? No tietenkin crock-potilla!
Resepti:
Valitse kaupasta pieniä bataatteja, tai sen kokoisia, minkä voit syödä yksin.
Pese bataatit, älä kuori. Jätä märiksi.
Heitä crock-potiin. Sulje kansi ja aseta lämpötilaksi low.
Odota 4-6 tuntia, riippuen bataattien koosta.
Bataatit ovat valmiit kun haarukka sujahtaa sen lävitse vaivattomasti.
Ihan sika-hyviä.
Tänä-aamuna heräsin klo 5.40 ja ajoin lähi-lukioon aamu-uinnille. Yleensä seuranani on ainakin viisi muuta aamuvirkkua, mutta tänään allas oli tyhjä, mikä ei auttanut ollenkaan omaan haaveiluuni jäädä uuden peiton alle nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi. (Lopettaessani sessioni tyttöjen pukuhuone alkaa täyttymään lukiolaisista. Ne meikkaa, pöyhii hiuksiaan ja puhuu pojista.) Olin takaisin kotona puoli kahdeksan ja aamuteen veden lämmetessä kaasuliedellä pesin batatait ja heitin keittimeen. Lounasta mahani kurni kello 11.30 ja bataatit odottivat jo näppärästi valmiina.
Lisäsin seuraksi seuraavia:
0,5 cups eli 1,2dl kikherneitä (meinasin kirjoitaa chick-herne. Onneksi googlasin ennen julkaisua, kuvamateriaali antoi kiinnostavan variaation.)
neljäsosan avocadoa
0,25 cups eli 0,6 dl fetajuustoa
muutama oliivi
0,5-1 rkl tahinikastiketta, mallia 100% seesamia (uusi riippuvuuteni sitten peanut butterin)
rucolasalaattia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja muutama kirsikkatomaatti
Keksin tämän elämäämullistavan tavan valmistaa bataatit täydellisiksi lauantaina. Sunnuntaina matkustin Brooklyniin kuvauksiin uuden suunnittelijan Aïssatou Cissen kuvauksiin. Päivä alkoi sunnuntaimaisesti kymmeneltä, juttelimme mallistosta ja tulevasta päivästä vihreän teen äärellä (tässä postauksessa on nyt mainittu ”tee” kahdesti. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että olen henkeen ja vereen myös kahvi-tyttöjä. Nytkin juon kantakahvilassa, Noble Coffee Roasterissa. Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana, juon sen miten sattuu.) Koko kuvaustiimi oli ranskalainen ja olo oli melko nostalginen, lähes unohdin olevani Brooklynissä enkä Sveitsissä, missä aloitin malleiluni. Sain päivän herätellä ranskankielen taitoani ja se oli ihanaa. Kokeilimme kolmea kuvattavaa asua ja tein itse oman meikkini ja hiukset. Kuvaus-spottina toimi Aïssatoun sohva, jonka keskikohdan edessä seisoin, tarkalleen. Aluksi otimme ”production” kuvia, niitä joita brandien online-kaupoissa näkee, seisoin suorana, sain ehkä kädet taskuun laittaa. Kuvia otetaan edestä, profiilista, kolme-neljäosaa profiilista ja takaa. Lisäksi kuvataan kankaan yksityiskohtia. Vaatteet olivat valmistettu Brooklynissä, jossa myyntiä myöten mallisto tulee tapahtumaan. Kyseessä oli tosi kivoja haalareita/jump-suiteja ja mietin kovin ensimmäistä liukasta, pehmeää kangasta kokeillessani (kyseessä kierrätetty puuvilla), kuka tästä asusta tulee niin kovin mieleen.. Ja ala-asteen opettajahan se oli! Tapaus piti usein haalareita, mieleen on jäänyt erityisesti beigen ja armeijan vihreän värinen, jonka vuoksi hänellä saattoi olla luokassamme jokin sotilasarvoista lempinimenä…
Myyntikuvien jälkeen laitoin kaikki asut vielä kerran päälle ja kuvaaja ilmoitti ”the fun part to begin.” Olen tuntenut Amerikan kuvauksissa jotenkin hukanneeni sen, mistä alunperin juuri Sveitsissä ja Ranskassa minua kiiteltiin mallina. Uskon sen olevan kyky heittäytyä ja olla pelkäämättä, näytänköhän nyt kauniilta. En pidä sen myöntämisestä, mutta koska Sveitsissä mallina olin jopa viisi-kymmenen senttiä pienempi, onnistuneiden poseerausten löytäminen oli lähes taattua. Nyt kun olen omasta halustani ”normaalia mallia” muutaman sentin isompi, vartalonhallinta ja tuntemus on pakollista omata, poseerauksissa täytyy tietää muutama niksi ja kuvaussessiot tuntuvat paikoitellen kuin pilates-sessioilta. Kuitenkin, sunnuntaina Brooklynissä tunsin olevani taas se malli Sveitsissä. En ole nähnyt yhtäkään otosta, mutta niistä on jäänyt erittäin hyvä fiilis. Kiitän tästä ehdottomasti kuvaajaa, joka uskalsi/halusi/kykeni ottamaan kuvia nopeassa tahdissa, seurasi minua ja antoi flown kulkea, lisäksi mukavaa ilmapiiriä kuvauksissa ja hyvää musiikkia. Usein kuvaajat kysyvätkin, mitä musiikkia haluaisin kuunnella ja tähän on ollut vaikea antaa nopea vastaus. Täytyykin etsiä muutama hyvä artisti mieleen! Onko ehdotuksia? Kuuntelen kaikkea paitsi heviä ja suomihittejä teknoversioina (paitsi tiettyjen kanssa ilta menee aina siihen että bailataan Meiju Suvasta.)
Kuvaukset olivat purkissa kolmelta ja minut pyydettiin jäämään myöhäiselle brunssille. Keittiössä joku poltti ikkunan kautta tupakkaa, toinen nosti uunista ulos jotain ihanaa ja kolmas ojensi käteen lasillisen le vin chaudia. Sain lautaselle quinoa-salaattia, maissipiirakkaa, uunivihanneksia -ja bataatteja. Yksi lusikallinen salaattia sai kysymään ”you must be a cheff?”, johon kaksi vastasi myöntävästi. Miten salaatinkastikkeenkin on mahdollista omata niin monia makuvivahteita? Omat eiliset pumpulinpehmeät bataatit mielessä otin palan bataattilohkosta. Ne oli voideltu jollain taivaallisella makuyhdistelmällä, kuitenkin piilottamatta bataatin omaa makua. Nyt minulla on siis kaksi tapaa tulevaisuudessa syödä bataattini. Crock-potissa tai tämän kokin keittiössä.
Bisous,
Pumpuli