A,B,C kissa kävelee

… tikapuita pitkin TAI-VAA-SEEN!

Creep alert! Taas näitä hetkiä kun randomisti vanhat lastenlaulut alkaa soida päässä ja sitten tajuaa niiden sanoitusten olevan hitusen arvelluttavia, vielä kun ajattelee miten niitä on pienenä rallatellut menemään.

KurkisTAA! VilkutTAA!

Miten se jatkuu? Anyways, jonkun käsikirjoitusystävistäni pitää lisätä tuo rallatus johonkin kohtaukseen, missä hullu katselee piipun takaa, kun uhri kiipeää tikkaita ptkin katolle huhuilleen ”Honey? Are you there..? I heard some weird noice from here, is it you, are you here, answer me, honey..?”  ja PUM uhri saa nuolen suoraan sydämeen hullun varsijousesta. 

Anyways..

Tää on sit taas niitä kirjotuksia, mihin käsken valmistautua kahvi/tee -mukillisella tai jos kello on yli puolenpäivän, vaikkapa gin&tonicilla. (Kahvia ja teetä saa myös terästää.)

Näin superkivasta Pupulandia-blogista Aakkos-haasteen ja koska sehän on kuin ystäväkirjaan kirjoittaisi niin minäkin haluan miettiä elämäni aakkosia:

A: America. Poikaystäväni kotimaa, missä yhdestä sen osavaltiosta New Yorkissa istun tälläkin hetkellä. Keittiössä, kello on kuusi tuntia vähemmä kuin omassa kotimaassani. Täällä on enemmän ja kaikki on suurempaa. Ajotiet, ravontolan annokset, leffateatterin screenit ja tuolit. Kaikkea on yltäkylläisesti, mikään ei koskaan lopu kesken. Kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi, turvalliseksi. Ihmiset ovat aina mukavia ja hymyileviä. Eivät ymmärrä sarkasmia ja minun heitettyä jokin sairas läppä onkin yksi ainoista hetkistä kun heidän hymynsä katoaa. Okei, eihän täällä ihmiset hymyile koko ajan niinkun jostain 50-luvun mainoksessa. Joskus kun puolivalitin poikaystävälleni sitä, että  meillä Suomessa ihmiset ovat rakastavia, ystävällisiä ja hymyilevät silloin kun toinen on sen itse ansainnut, käyttäytyminen on mielestäni rehellisempää Suomessa, hän vastasi ”miksei olisi aina mahdollisimman ystävällinen ja kohtelias vaikkei siltä tuntuisi? Tilanteet tulevat niin paljon miellyttävämmiksi.” Totta. Maassa maan tavalla. Anyways, home is where your heart is ja iso osa siitä on täällä Amerikassa ja toinen mokoma ystävien ja perheen luona Suomessa. Taidan olla todella onnekas.

B: Blogi. Iso sydän, lempiharrastukseni. Ja kuinka ihanaa on löytää muiden blogeja, joiden uudet mahdolliset postaukset on pakko päästä tarkistamaan joka ikinen päivä!

C: Crossfit!! Uusin harrastukseni. Poikaystäväni ja hänen veljensä liittyi crossfit-salin jäseneksi tammikuussa ja pari viikkoa sitten lauantaina kävin katsomassa heidän treeniään. Näytti tuskalta. En todellakaan ymmärrä miten seuraavana tiistaina olin itse kokemassa tätä kidutusta. Kolmen treenipäivän jälkeen olen vakuuttunut vartaloni muuttuneen, tai ehkä yritän selvitä tällä näköhäiriöllä älyttömässä kivusta mitä jokaikinen lihakseni vartalossani kokee -no pain, no gain! Jotain minussa on pahasti vialla että olen jäänyt täysin koukkuun. Crossfit on jotain missä ei voi muuta kuin kehittyä ylöspäin. Oma henklökohtainen tavoite on ensin pystyä tekemään treenisession punnerrukset ihan oikealla tavalla, eikä laatikon päältä :D Heikko tapaus. Nähdään kuukauden kuluttua, musta tulee Peppi Pitkätossu ja nostelen hevosia omaksi ratokseni. 

TAI C like Cheesecake Factory:

C niinkuin Crossfit tai C niinkuin Cheesecake Factory. Tämä taisi juuri summata elämänfilosofiani.

 

D: Dracula. Tämän elämänaakkosten aikana käy ilmi kuinka hieman erikoinen tapaus olen pikkutytöstä asti sitten ilmeisesti ollut. Luin 8-vuotiaana Bram Stockerin Draculan, kannesta kanteen. Joskus lukiossa aloitin uudestaan, mutta sillä kertaa jätin kesken ja halusin piilottaa pakastimeen. ”Dracula” on myös maailman paras lautapeli, jota laitoin pahaa-aavistamattomat ystäväni (ainakin) 9-vuotissynttäreillä pelaamaan. Tässä vaiheessa voin jo myöntää, että valinnan mahdollisesti sattuessa eteeni, voisin jatkaa elämääni vamppyyrina. 

 

E: Emma. Nimeni. Vuoden suosituin nimi siten 2001 Ellan lisäksi. Kun synnyin vuonna nakki, ei todellakaan. Kesällä 2007 aloitin Muumimaailmassa ja siellä yhtäkkiä.. KAIKKI OLI EMMOJA! Työskentelinkin vielä Teatteri-Emmassa. Onneksi Emmasta saa väänettyä kaikenlaisia lempinimiä. Minä olen ollut Empuli, Pumpuli, Puna-Emma ja uusin: Memma. Koska tykkään mämmistä pikkasen.

 

F: Fazer. Fazerin kahvila ja sen hetket. Fazerin tummasuklaa manteleilla ja päärynällä. Fazerin Tuttifruttichoko -karkkipussi. Muistan monia TUHANSIA ihania hetkiä, kun sitä pussia olen jakanut kavereiden kanssa. Ulkomaille muuttaessani 2010 Fazerista on tullut suuri arvostuksen kohde. Fazer lähettää minulle nyt varmasti suurensuuren säkin ihanuuksia New Yorkiin helpottamaan Suomi-ikävää.

 

G: Gorilla. Tein Nyt-liitteen testin, jonka mukaan poikaystäväni on gorilla.

 

H: Halloween, maskeerajan dream-come-true! Voit tsekata mun maskiblogista itsellesikin vinkkejä kevyeksi päivämeikiksi. Jostain syystä rakastan kaikkea semi-kauhuun liittyvää, Tim Burtoni hahmot, Addams Family.. Ehkä sitten vaan samastun näihin vähän erikoisempiin hahmoihin paremmin, kuin vaikka action sankareisiin. Pienenä olin kuin joku kauhuelokuvan pikkutyttö. 8-vuotiaana perustettiin kolmen muun tytön kanssa Noitakerho. Mitä tapahtui Noitakerhossa, jää Noitakerhoon, ei siitä sen enempää! Mutta Noitakerhon Halloween-juhlissa katsoimme 8-vuotiaana Hohdon. Tämä selittänee  monet ”aikuisena” kokemamme henkiset vaikeudet.  

 

I: Inspiraatio. Luulen inspiroitumisen ja tyyli-idolien löytymisen olevan yksi mahtavimmista tunteista ikinä. Ilman niitä tunnen elämäni hieman tyhjäksi. Olen kirjaimellisesti vastannut poikaystävälleni hänen kysyessä ”What’s wrong, you seem a bit down?” monesti ”Nothing. I just don’t have any inspiration.”

 

J: Julius ja  muut villakoirat: Vanhempien luona on asunut siitä asti kuin täytin 8-vuotta villakoiria. Tämän hetkiset ovat nimeltään Julius ja Leevi. Julius on keskikokoinen, harmaa ja häntä voi nostella syliin koska tahansa, prostestoi vastaan ainoastaan pitkällä huokauksella. Julius harrastaa agilitya ja tavaroiden varastamisesta, mutta luovuttaa saaliinsa heti pyydättäessä. Huomionkipeä tapaus. Jo maatilallle muuttaneiden kaverien nimet olivat Rasmus ja Bobby. Rasmus oli se aprikoosin värinen tapaus, joka muutti meille asumaan minun ollessani toisella luokalla. Vaikka loppuvuosina sen viereen ei voinut varomatta mennä istumaan saamatta murisua takaisin (tosin minä osasin tulkita sen ilmeistä, kuinka vittuuntuneella päällä herra oli ja sopiko sitä miltei silittääkin!), vaikka kakkasi pentuna suoraan Sissi-Barbieni jaloille (siitä lähtien Keisarinnalla oli kiusallinen maksaläiskäongelma säärissään) ja vaikka käytin kenkiä sisällä Rasmuksen (hän piti varpaideni pureskelusta terävillä pentuhampaillaan) ei ole päivääkään kun en tätä hovinarria miettisi. Ja nytkin taitaa kurkussa olla kaikkien neljän villakoiran kokoinen ikävä-möykky kurkussa. 

Rasmus

K: Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut tarinoita siitä lähtien kun 6-vuotiaana opin yhdistämään kirjaimia toisiinsa niin että muutkin ymmärsivät mitä olin paperille raapustanut. Ala-asteella olin se, joka kirjoitti pisimmät ja mielikuvitus-överimmät tarinat. Muistan erään päivän kun ihan huvikseni halusin koko luokkani edessä lukea kirjoittamani kauhutarinat.. Taisi luokkakaverit kuiskia silmät pyöreinä toisilleen ”FRIIKKI!”, pahoittelen tapahtunutta.. Yläasteella tarinat vaihtuivat päiväkirjoiksi, joita nyt luen käsi kauhistuneena suun edessä. Rakastin kirjoittamista, kunnes aloitin lukion. Lukion kirjoittaminen oli kaikkea muuta kuin luovaa ja tappoi kaiken kiinnostukseni sitä kohtaan. Arvosananikin oli ihan p-ja. Toivuin lukio-traumastani vasta neljä vuotta myöhemmin kun varovaisesti aloin kirjoittamaan blogia au pair-vuoteni aikana.. Ja täällä sitä ollaan. Eilen illalla poikaystävä katsoi Cosmos -sarjaa tv:stä, hänen äitinsä nautti lasia viiniä ja järjesteli lomakuviaan. Minä istuin olohuoneen lattialla ja kirjotin tarinaa mahdollisimman epäviehättävästä piirroksesta, jonka Pinterestin ”Imagine Art” -osastolta löysin (freak alert.) Kaikki puuhaili lempipuuhiaan. 

 

L: laulaminen ja lukeminen. Kaksi lempiharrastustani. Vuoteen 2010 saakka kävin kuorossa tai laulutunneilla. Nyt laulan vaan Spotifyn mukana SMG:tä  ja lujaa. En osaa olla lukematta. Ei tule olemaan hetkeä kun minulla ei olisi kesken mitään kirjaa. (Nyt Gemma Burgess: Angie, Ransom Riggs: Home for Peculiar Children, Tuula Karjalainen: Tove Jansson tee työtä ja rakasta) 

 

M: Makeup Artist. Professional. Aloin kiinnostumaan meikeistä hard corena 14-vuotiaana. Ostin jokaikinen kuukausi Trendin, Cosmon, Kauneus&Terveys -lehden, usein vielä jonkun fiinin ulkomaalaisenkin. Ja kokeilin joka lehden meikkivinkkejä. Karkasin Anttilan kauneusosastolle ja ostin Maybellinen huulipunia, joiden mainoksiin olin jäänyt koukkuun. Pari vuotta sitten isäni oli kurkistant huoneeni 8-laatikkoiseen lipastoon. Kahdeksan laatikkoa olivat täynnä meikkejä, hiustuotteita, ties mitä pampuloita. Huokaisten hän totesi nyt tietävän mihin ihmeeseen ne kinumani eurot olivat menneet. No hei, ei sentään tupakkaan! :) Eipä ole vuodet pahetta paljon parantanut, eräässä asunnossani minulla oli meikkihuone ja uusimmat meikkilookit tsekkaan jokaikinen päivä style.com, Marie Clairen ja Pinterestin sivuilta. 

 

N: Naantali, sieltä löysin monet parhaimmista kavereistani, Naantalin Muumimaailmasta. 10-vuotiaana olin päättänyt joskus työskenteleväni Muumimaailmassa ja 2007 ja 2008 -kesät toteutin tätä hikistä unelmaani. 

Osaatko millään arvata kuka Muumilaakson asukkaista on naamioitunut lakanan avulla kummituksesi?

O: Odottaminen. Siinä on toiminta, jossa olen käsittämättömän huono. Minusta tulee kärsimätön, huokailen, vihastun. Jonossa odottaminen.. Koska joka kerta valitsen sen etana-myyjän. Erityisen kamalaa on tiedon saamisen odottaminen. Ja sitä mallin töissä saa kokea enemmän kuin tarpeeksi. Odotan, että vartaloni ei näytä luurangolta. (Nyt ”odotan” että vartaloni on tarpeeksi fit) Odotan tietoa aikatauluista. Odotan, koska lehdet tulevat ulos. Odotan oikeaa aikaa, koska timing is everything. Odottamisen aikana tuntuu ettei mitään tapahdu, vaikka silloin juuri kaikki tapahtuu, ei vaan siellä missä itse olen. Tuntuu kuin aika valuisi hukkaan ja honey, no-one is getting any younger here! 

 

P: Perhe. Siihen kuuluu äiti ja isä, jotka aina tukevat minua missä tahansa elämänpäätöksessäni, oli se miten hullu tahansa (kuten näyttelijäntyön linja, muutto Sveitsiin, mallin työ, you name it.) kolme isosiskoa, joista jokaikinen on idoleitani. Tosin osoitan syyttävää sormeani heihin hämähäkkipelostani ja erikoisesta huumorintajustani. Siskoillani on kaikki yhteenlaskettuna kahdeksan lasta, yksi heistä on kummipoikani. Kaikella rakkaudella, tämä tapaus näytti pienempänä ihan Putte Possulta. 

 

Q:  

 

R: Reseptit. Täyttäessäni 21-vuotta sain synttärilahjaksi säkin perunoita ja makkaroita, sillä kaverit tiesi etten eläissäni ollut keittänyt perunoita. Kertoessani kavereille vuonna 2010 että minä lähden tästä au pairiksi Sveitsiin, morooo, ensimmäinen kysymys oli ”Täytyykö sun kokata niille lapsille?!” Rauhoittelin itseäni faktalla että osaan keittää vettä ja kaataa sekaan pastaa ja tunnistan ketsuppipurkin jääkaapista. Ensimmäisen au pair -viikon aikana perheen äiti pyysi minua nopeasti leipomaan minkä tahansa piirakan, minkä osaan tehdä. Oh shit. Kiitos Google ja kotikokki.net, sain aikaiseksi omenapiirakan.  Sen lisäksi että au pair -vuoden aikana opin pari muutakin lapsiystävällistä lounasta kuin pasta ketsupilla, minua alkoi ahdistamaan nämä lapsiruuat. Kalapuikkoja. Pastaa. Ketsuppia. Olen todella kaikkiruokainen, ei siinä siis mitään, kalapuikko+pastalautaset todella tyhjentyivät edessäni! Mutta päästyäni takaisin elämään omassa kämpässäni, ruokaostoksilla käyminen ja jännien reseptien kokeileminen alkoi yhtäkkiä kiinnostaa. Nyt neljän vuoden päästä se olen minä, joka vaatii saada tehdä illallisen jokaikinen kerta. Haaveilen oman kahvilan perustamisesta, johon saisin kehitellä oman erikoisen makuaistini mukaisia kokkailuja. Siis reseptit, kirjoitamisen lisäksi lempiharrastukseni. Pinerestissä ja Good Morning -blogissa kuluu aikaa. (Vieläkään en ole yhtäkään kalapuikkoa syönyt siten heinäkuu 2011.)

 

S: Sex and the City. 

”-Have you ever been in love?

-Abso-fucking-lutely.”

 

Onko se väärin jos Sex and the City on KULTAINEN muisto nuoruusvuosilta? 

 

T: Tchaikovsky, lempisäveltäjäni. Alotin pianonsoiton 4-vuotiaana ja heti kaksi kättä yhdistettyäni suostuin soittamaan ainoastaan surullisia tai muuten vaan todella dramaattisia kipaleita. Opettelin korvakuulolla Järnefeltin kehtolaulua ja odotin malttamattomana käteni kasvavan tarpeeksi Myrskyluodon Maijaan. Oktaavin kokoinen käsi. Tsaikkarissa yhdistyy kuitenkin täydellisyys. Venäjän romantiikka, baletti, melankoliset ja taianomaiset soinnut.. 

 

U: Uusi. Uusi päivä tulee aina. Kaikki on aina paremmin nukutun yön jälkeen. Kaikella on tapana järjestyä. Uusi löytö (inspiraatio!) New face.         New York!

 

V: Vihkot. Hamstraan niitä, mutta kun oikeasti tarvitsisin yhtä, sopivaa ei kokoelmastani löydy yhtäkään.. Vieraassa kaupungissa käyn aina läpi jokaisen vastaantulevan kirja -ja paperikaupan. 

W: Wednesday Addams. The Addams Familyn olen valehtelematta nähnyt ainakin 50 kertaa. Viimeksi viikko sitten. Pienenä halusin yön aikana hiusteni muuttuneen pikimustiksi. Koulun discoihin halusin toki pukeutua parhaimpiini, eli mustaan nilkkoihin asti ylettyvään hameeseen tai piukkoihin mustiin housuihin+ musta tiukka t-paita. Hiukset kahdelle letille. Vieläkin haaveilen joskus värjääväni hiukseni mustiksi (been there, done that) ihan vaan että olisin yhtä cool kuin Wednesday Addams. 

 

 

 

X: Xerosere.

 

Y: Ystävät. Kavereita tulee ja menee, heidän kanssa jaetaan hetkiä, juttuja, pidetään hauskaa, mutta ystävät pysyy kilometrietäisyydestä riippumatta. Ystäville voi kertoa itsestään vaikka mitä kamaluuksia ja sitten huomata heidän reagoivan kuuntelemalla, yrittämällä löytää ratkaisu, eikä tuomitsemalla ja hylkäämällä niinkuin kuvittelisi ensin kohtauksen menevän. Ja sitten kaikki onkin jo paljon paremmin. Ei mene päivääkään etten ajattelisi ystäviäni.

 

Z: Zepra. Tiesitkö että seeprat on mustia valkoisilla raidoilla? Ja niiden raidat on yhtä uniikkeja kuin sormenjälki? Entä että seeprat nukkuu seisaallaan? Siis nehän on melkeen yhtä ihania otuksia kun mangustit!

 

Å: Åkerberg. Au pair vuotenani tapasin ruotsalaisen kolleegan ja ssiitä vuodesta eteenpäin olemme kokeneet uskomattoman omituisia ja älyttömän hauskoja vi ska baila hela natten -iltoja. Kieltäydymme pitämästä yhteyttä Facebookin kautta, joten kirjeitä lentää sinne missä ikinä majailemmekin noin kerran kuukaudessa.

 

Ä: ä, lempikirjaimeni. Sitä ei (suhteessa) kovin moni ihminen maailmassa käytä. Kotimaasta lähdettyäni sukunimeni on yhtäkkiä kovin eksoottinen tuon kirjaimen takia. Erityisesti tuon ä-kirjaimen takia en mahdollisen avioliiton takia vaihtaisi sukunimeäni. (Ehkä. Sen tavaaminen on melko työlästä.)

 

Ö: Ö. Hauskimman näköinen hymiö.

 

Pahoittelen vastauksiani. 

 

Bisous,

Pumpuli

 

 

kuvat: Pinterest, bowandcrossbones.com, fanpop.com