Alkuperäinen vs. re-touched kuva
What: Test-shoot with Rainer Suck
When: October 2013 in Paris
Nyt majaillessani Pariisissa valokuvaaja-Rainerin luona (joka juuri kertoi vastanneensa erään tytön kuvauspyyntöön ”Sorry, I don’t shoot bitches. I only fuck them.” Näitä vitsejä olen kuunnellut jo parisen viikkoa…….. :D) näen jokaikinen päivä hänet koneen ääressä re-touchaamassa kuvia. Studiopäiviä hänellä on tällä hetkellä kerran viikossa, muu aika menee kuvien muokkaamiseen.
Näen hänet poistamassa luomia, raskausarpia, silmäpusseja ja tummia silmänalusia, pienentämässä mahoja, reisiä, rintamakkaroita, pidentämässä jalkoja.. Tulen muistamaan ikuisesti kuvan eräästä mallista, jolla oli päällä sporttiset vaatteet. Hän oli kyljellään lattialla ja sanoin Rainerille pitävän hänen kropastaan paljon, se näytti vahvalta ja terveeltä, lihaksikkaalta. Hän näyti minulle alkuperäisen version. Siinä mallin peppu oli huomattomasti isompi, jalat lyhyemmät ja vatsaa ei oltu vedetty sisään. Puhumattakaan kuinka paljon vanhemmalta hän näytti.
Tänään hän poisti 1/5 mallin niskasta, joka oli kuvassa kasvot profiilissa.
Ja nämä tytöt ovat oikeita, työtä tekeviä malleja!
Joten seurasin silmätarkkana ja mielenkiinnolla hänen muokkaamista omille kuvilleni. Meikkiä minulla ei ole kuvissa aamulla tehtyä kevyttä pohjaa enempää, mutta toki valaistus antaa ensipotkun kauniille valokuvaalle.
So, what do we got here! Muokatuissa kuvissa iho näyttää lähes samettiselta, kermaiselta. Silmäni ovat enemmän vihertävät, kuin todellisuudessa. Rinnasta ja kaulasta on kadonnut luomet ja arpi, rusketusrajat, kainalorypyt. Toista käsivartta on hieman tasoitettu eli pienennetty ja toki kuvan leikkaus on eri. Hallitsemattomat hiuskiehkurat ja sojottavat pikkuhiukset ovat kadonneet.
Tässä kuvassa Rainer oli poistamassa jalassani olevaa isohkoa luomea ja kysyin miksi hän haluaa tehdä niin? Luomi jäi paikalleen.
Tämä muutettu ainoastaan mustavalkoiseksi :)
Jokaikinen teistä lukijoista on melko varmasti tietoinen kuinka paljon kuvia muokataan, kuinka esimerkiksi H&M on käyttänyt malleilla kuvissa kroppaa mallinukeilta.. Moni on nähnyt Doven videot, jossa kaunis, mutta samaistuttavan tavallisen näköinen nainen muuttuu photoshopilla hitaasti kunnon beibeksi. Kuitenkin nyt itse nähdessäni tämän prosessin jokaikinen päivä, olen asiasta enemmän tietoisempi ja todella käsitän asian. En enää koskaan tule katsomaan lehden tai mainosten kuvia ja ihaile (mutta kunnia Victorias Secret-malleille heidän showta edeltäville kreisitreeneille!) mallien Avatar-kroppia.
Miten näihin Voguen kauniisiin kuviin tulisi sitten suhtautua? Ehkä kuin taideteokseen. Rainerin näyttäessä minulle ”ennen ja jälkeen” -kuvia hän vaatimattomasti sanoo ”See, I’m an artist!” Onkohan renessanssitaiteilijat maalanneet kaikki raskausarvet ja luomet omiin maalauksiinsa? Enpä usko. (Paitsi jos sen ajan kauneusihanteet piti makkaroista, ehkä silloin taiteilija onkin lisäänyt maalauksiinsa makkaran tai pari!)
Toki myös muotivalokuvaajan ja taiteilija-valokuvaajan photoshoppaus erot ovat suuria. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Photoshoppaus ja tietynlainen täydellisyys (eli ei-todellinen?) kuuluu muotiin. Mutta muodissa ei usein arvosteta perinteistä ja täydelistä kauneutta. Pisteet persoonallisten näköisten mallien käytöstä, joiden ”vioista” on tullut lopulta hedän tavaramerkkinsä. Toki mallien kropat ovat oikeastikin laihoja, timmejä ja heidän jalkansa ovat tikkumaisen pitkiä. Näen heitä castingeissa joka päivä, uskomattoman hoikkia ja kauniita tyttöjä. Mutta kuten todettu, photoshoppaus voi millien muutoksella tehdä ihmeitä. Se täytyy muotikuvia katsellessa muistaa.
Olen todella tyytyväinen kuinka paljon mediassa puhutaan ja näyteteään photoshopin ihmeellisiä taikatemppuja. Itseänikin ärsyttää nähdä omia kuvia superphotoshoppattuna jonkun glossyn lehden sivuilla, jolloin iho näyttää muovilta ja silmien valkuiset ovat ensilunta valkoisemmat.. Horror. Tai pahinta: meikkajien portfoliokuvat, missä meikistä ja siveltimien jäljistä ei näy jälkeäkään. Ne kuvat eivät ole meikkaajan vaan valokuvaajan hiirenkäytön taidonnäyte.
Sitten on totta kai XL-mallit. He ovat yhtä kauniita kuin tikkumallitkin, mutta kritisoisin heidän nykyistä käyttötapaa. Jos xl-malleja käytetään, heitä photoshopataan usein paljon enemmän kuin tikkumalleja. Kuviin ei jätetä makkaroita ja selluliittiä. Kuvissa näkyy siis super kurvikas, mutta täysin sileäihoinen nainen ilman arpia. Yeah right.
No, se siitä paasaamisesta. Joskus tunnen itseni huonoksi ihmiseksi työskennellessäni mallina. Mutta muoti on bisnestä ja outoa peliä. Kaikkien tulisi vain tuntea pelin säännöt, tietää omat rajansa ja katsojat voivat tarpeen tullen muistella suurta viisautta don’t hate the player, hate the game.
Bisous,
Pumpuli