Catwalk hevosen kanssa
Event: The Redken Hair Show
Missä: Le Bal des Créateurs
Päivämäärä: 03.03.2013
Haluan kiittää: Starbucks tall Americano mantelisiirapilla
Starbucks Grande Americano kanelihippusilla Tuscan biscotto -keksin kera
Ihan parasta herkkua (mutta kuinka saada kuvaan takeaway Starbucks -kahvista houkutteleva?)
”Mais EM-MA! Christophe vaati saada sinut showhon!”
En osaa sanoa ei. En Le Bal des Créateursille, kauneuskeskukselle, joka on Geneven ainoa muotia ja luovuutta kehittävä paikka. Pääasiassa LBC on siis tosi kivatunnelmainen kampaamo, mutta samassa tilassa on myös vaatemyyntiä kiinnostaville suunnitelijoille ja lehtiä, joita voisi selailla vielä kaksi tuntia hiusten värjäysten jälkeen ja kahvila/baari, josta saa Bubble-teetä. Joka perjantaina esimerkiksi LBC järjestää ”Le Bal des Trésses” -illan, jossa asiakkaat saavat 30 CHF hintaan söpön lettikampauksen, drinkkejä ja pientä purtavaa perjantai-iltaa aloittamaan. Minä olen heille meikkaajana työskennellyt enemmän tai vähemmän heti Geneven muuton jälkeen. Suurimman osan ajasta the boss Christophe tiimeineen matkustaa suurimpiin muotikaupunkeihin kuvauksiin ja eventteihin. Nyt työskentelen heille enemmän mallina ja paikan yläkerrassa sijaitseekin mallitoimistoni Demoiselle Models!
Joten Christophe Durandin pikku cheerleaderina en voinut sanoa ei työskentelylle omana syntymäpäivänäni, joka olisi vielä sunnuntai, lepopäivä. Mutta olin varma päivästä ja showsta tulevan varsinainen spektaakkeli!
Ja kaiken kukkuraksi, tämä olisi ensimäinen catwalkini! Vartta minulle ei ole kehittynyt 171cm pideämmäksi, joten lähinnä teen kuvauksia. Kuvissa on helppo huijata itseään pidemmän näköiseksi, kreisinkorkeat nenänvuotoa aiheuttavat korkkarit on melko tehokas ensiapu. Vähän jännitti, sillä ihan oikeasti. Olen kuin bambi jäällä korkokenkien kanssa. Olen mukavien korkokenkien harras uskoja, niitä on siellä jossakin. Kotona Suomessa huoneessani on kasa upeita kapeakorkoisia korkkareita, joita en ole koskaan käyttänyt. En vain koskaan ole löytänyt sopivaa iltaa ulkona, jonka voisi pilata valittamalla jalkakivusta (vaikka niitä kuinka ajaisi sisään, niin ilta baarin tanssilattialla on vähän eri rankkuusluokkaa jaloille kuin kotona tiskaaminen korkkarit jalassa) Sitä paitsi, kun nykyään harvoin lähden yötä valvomaan, haluan olla kykenevä juoksemaan Frendien Pheobe-tyylillä ystäviäni vastaan ja tanssimaan läpi yön. Mitä jos haluta kiivetä puuhun?
(Myöhemmin kerron teille tarinan Swiss Hairdressing Awardeista, joihin ostin upeat, samettiset, kirkkaanpunaiset nenänvuoto-korkkarit. Gaala oli lokakuussa. Korkkarit on sen illan jälkeen pysynyt laatikossa.)
Kupariset hiukseni kirkastettiin Redken asiantuntijoiden käsittelyssä kaikista kirkkaammaksi porkkanapääksi ja taisin siinä samassa saada kolminkertaisen proteiinihoidon, joka auttaa värin pysymään päässä kauemmin. Hiukset kuiviksi saatuani hymyilin tuhannella watilla, väri oli upea! Shown teema oli ”Tribes and Feathers”, joten LBC:N tyyliin sain hiuksiini mohikaanityylisen, niskasta ja ohimoilta lähtevän lettikampauksen sekä hiustenpidennykset toiselle sivulle roikkumaan.
Todella lahjakas meikkaaja Johanna Pariente auttoi inkkari-tunnelman luomisessa. Kevyt, luonnollinen, mutta hehkuva ja puuteriton iho on LBC:N tavaramerkkejä, en hämmästyisi ollenkaan, jollei koko salongista löytyisi perus irtopuuteria. Silmät meikattiin tummiksi, mutta luonnollisella ruskeanlämpimillä sävyillä. Pidennysten alta pilkahti pitkät irtoripset ja huulet meikattiin herkullisen marjapuuron sävyisiksi.
Lupaus jostain erityisemmästä showsta pidettiin. Catwalkilla astelisi meidän mallien lisäksi myös hevonen.
Hevonen.
”C’est moi avec le cheval pendant le show, oui?” sanoin luonnollisesti heti special starasta kuultuani. Suunnittelin jopa vetäväni syntymäpäivä-korttini esiin, jotta se olisi minä joka astelisi tilaan hevosen selässä!
Mutta tosiaan, tästä syystä ihailen ja seuran Le Bal des Créateursia. Heille tuli Redkenin kanssa meetingien aikana heimoista ja höyhenistä mieleen toki intiaanit ja hevoset -totta kai showhon hankitaan hevonen! Ja kun on kyseessä hairshow, niin toki hevosenkin harja harjattiin catwalk-kuntoon. Minä istuin letitettävänä ja katselin ikkunasta Jonathania, joka kiharsi tätä upeaa brunettia. Harjaan kiinnitettiin myös inkkati-tyylisiä helmiä. Toki eläintenystävänä olin hieman ahditunut ajatuksesta, catwalk tilamme ei olisi suuri ja yleisöä tulisi olemana paljon. Mutta uskon tamman ainakin saaneen porkkanoita tarpeekseen. Jonathanilla on paljon kokemusta hevosten käsittelystä, sillä hän on vanha hevosakrobaatti (totta kai!) Ja ehkä se oli parempi myös omille jännityshermoilleni, että minun sijaan hevosen toi tilaan sen oma omistaja.
Hiukset done, meikki check. Olisi asunkokeilun aika.
Joka oli luonnollisesti valkoinen kokovartalosukkahousu -asu. (Asuuni liukahtaessa en ollut kovin tyytyväinen valintaani edellisillan pizza ja olut -syntymäpäiväillalliseen.)
”Bloggarin päivän asuvalinta”
Naked-asun päälle saatuani minut talutettiin läheiseen kahvilaan nopeisiin kuvaussessiooihin. Sitten olikin muutama tunti aikaa koittaa pitää valkoinen asuni valkoisena shown alkamiseen asti. Mallikolleegoina oli tyttöjä samasta toimistosta ja heihin tutustuessa aika lennähti nopeasti toimistosta backstageksi muuntautuneessa huoneessa. Todella houkuttelevaa olisi ollut kuvata salaista backstage-videota mallien ruokatavoista: sipsipussit tyhjenivät silmänräpäyksessä, coca zero pullot jäivät enemmän täysiksi, kuin heti tyhjentyneet punaiset cokikset, suklaata en lähes ehtinyt nähdäkään. Hedelmäkorit pysyivät lähes täysinä. Tehdään siis heti ensiteksteissä selväksi: mallit syövät. Itse vedän joka kerta samankokoisen lounaan kuin mieskuvaaja. Myönnän, itse en kättäni sipseihin ja cokikseen kurkottanut (ihan vain kömpelyyteni yhdistettynä valkoiseen asuun riittäisi syyksi) Oma tylsä salaisuuteni mallihoikkaan varteen on terveellinen ruokavalio, säännölliset ruoka-ajat ja melkoisen paljon liikuntaa. Olen toki kuullut tarinaa malleista, joiden lounas on seuraavanlainen kombo: appelsiinimehuun dipattuja pumpulipalloja, pitää mahan täynnä useita tunteja! Suunnittelijoiden naurettavat vaatimuksia ajatellessani, uskon tähän surulliseen legendaan täysin.
Että tällaista glamouria catwalkien backstagelta. Snackseja, meikin ja hiusten korjailua, puhelimia ja odottelua
Äitiiii, tuu kattomaan, mulla on uusia kavejeita! Kuvassa ihanat Diane-Laure, Shaliy et moi
Catwalk-koreografia harjoiteltiin vartti ennen sen ilmoitettua alkamisaikaa (ilman hevosta.) Shown muodikkaasti myöhässä alkaessa tunnelma oli korkealla. Catwalk alkoi yläkerrasta, vahvalla suoralla poseerauksella ikkunan edessä. Siitä kiemuraiset portaat alas tiivistunnelmaiseen alakerran baariin, joka oli täynnä yleisöä. Läpi verhon itse show-huoneeseen, jossa höyryi lämpimänsävyinen savu. Parhaalla catwalk kävelylläni astelin läpi yleisön suurten laatikoiden keskelle, joihin noustiin poseerauksen jälkeen. Olin saanut luvan käyttää kaikista creepyintä viettely -katsettani. (Joskus nauran kippurassa lattialla pääni sisällä ilmeilleni, mitkä asiakkaan mielestä on cooleinta heti Anna Wintourin polkkatukan jälkeen.)
Siitä muistuukin mieleen, meidän sukkahousu-alienien jälkeen tilaan catwalkasi toinen ryhmä, joilla kaikilla oli kivikova wetlook sekä viikset (jotka mielestäni muistuttivat nyt vähän liikaa erästä saksalaista kaveria.) Suurin osa heistä oli siis naisia.
Tuijotin yhtä pistettä seinässä ja odotin musiikin vaihtuvan lumoavan kauniiksi pianomusiiksi. Miten tästä ei tulisi katastrophia. Sivusilmälläni näin ihmisten siirtyvän jonkun kehotuksesta hieman sivummalle ja kuullessani heidän yhtäaikaisen ihmetyksen huokauksen ja loppujenkin iPhonejen noustessa ilmaan, tiesin ilman klipitiklapiti ääntäkin shown staran saapuvan huoneeseen. En nähnyt upean hevosen pientä koreografiaa, mutta tuoksun pysyttäessä miellyttävänä, päättelin ettei minun takahuoneeseen siirtyessä ei tarvitsisi edes huolehtia minkäänlaisista yllätyksistä lattialla!
Shown ollessa ohi Christophe esitteli ylpeästi tiiminsä, joka näytti ilonsa bailaamalla oikein railakkaasti catwalk tilassa, olivathan he työskennelleet kuulemani mukaan monta viimeistä yötä aamukolmeen asti, jotta kaikki olisi täydellistä. Sekin on yksi syy, miksi LBC saa ihailuni, heidän sitoutumisensa ja uskollisuutensa työhön on hyvän avioliiton luokkaa.
Minulle kiikutettiin pieniä aperatif-herkkujen lisäksi lasi synttärikuohuviiniä ja pääsin taas juttusille jännien tyyppien kanssa. Iltani koki täydellisyyden koitoksen löydessäni tarjoilijan, joka kantoi macarons-leivoksia.
Muuten, Sveitissä mistä tahansa lähteminen kestää pienen ikuisuuden. Kaikkien kanssa tehdään kolminkertainen poskisuudelma ja pieni jäähyväiskeskustelu, à bientôt et au revoir! Mutta, pusutteluhan on ihan kivaa.
Se oli siis oikein tapahtumarikas ja erilainen syntymäpäivä. Kotiin päästyäni kotona vielä odotti vielä tällainen pieni otus..!
Quinto on kyllä tämän päivän kaikista valloittavin malli
Bisous! xx
Luen mielelläni minkälaisia ajatuksia tahansa teksti herätti, palautetta on aina kiva saada :)