East Villagen maittavimmat
Voisiko joku selittää minulle lusikan kyltin oikealla puolella?
Noin kuukausi sitten suomalainen ystäväni vieraili luonamme viikonlopun ajan. Olimme yhden yön meillä kotona Beaconissa ja seuraavaksi yöksi olimme varanneet AirBnb-asunnon New York Cityn East Villagesta. Vietimme vuorokauden tutustuessa lähinnä tähän alueeseen, mutta vaelsimme myös Sohon ja Nolitan trendikahviloihin, joissa annokset kuvataan ennen syömistä ja viereisessä pöydässä istuu tunnettu malli (olen törmännyt Hanna Gaby Odieleen Sohossa viidesti. Naisella on erittäin vahva muodikas katutyyli, sellainen joka hyväksytään vain huippumallilta. Hänen vaatteissaan itse näyttäisin siltä kuin ”on asunut metrotunneleissa viimeiset kaksi kuukautta.” Ei Hannekaan kyllä ihan joka kerta onnistu. Hänkin on vain ihminen. Viime kerralla hänen kävellessä vastaan luulin aluksi hieman pihalla olevan kodittoman lähestyvän minua. En tässä siis arvostele, sanon vaan että Hannen sen päivän asu oli kaukaa vähän pelottava (sisälsi teddykarvaisen leopardikuvioisen takin ja hetken luulin ettei lähestyvällä naisella ole lainkaan housuja) mutta lopulta läheltä huippumalli.)
New York Cityn East Village oli itselle vähän vähemmän tuttu, sillä se tosiaan on aivan saaren itäreunassa. Castingit ja kuvaukset tuppaavat olemaan lännessä, keskellä, WTC:n aluella tai Midtownissa, no kaikkialla muualla paitsi East Villagessa. Alue on vähän punk (Saint Marks Place), mutta myös täynnä ihania vintage-kauppoja ja muita pikku-butiikkeja. Muutama noidillekin suunnattu liike löytyy. Kyllä, astuin sisään noitakauppaan, jossa asui hyllystä toiseen hyppelehtivä ja kassapöydälle leveästi istuva musta kissa ja siellä myytiin erilaisia yrttejä, kynttilöitä, kirjoja erilaisiin loitsuihin. Näyttivät olevan lähinnä aika miesvastaisia ja terveyteen liittyviä taikoja.
Saavuttuamme asuntoomme lähdimme välittömästi etsimään East Villagen parasta sunnuntai-lounasta. Valitsimme sattumanvaraisesti yhden puiston varrelta lähtevistä streeteistä ja luimme sen menuja läpi. Vaihtoehtoja oli monia, mutta astuimme sisään David’s Cafeseen. Sana ”Sunday Brunch” taisi olla se taikasana. Valintaa ei todeallakaan tarvinnut katua. Tarjolla oli perus ihanaa amerikkalaista, vohveleita, pannukakkuja, bageleita, french toasteja ja minun uusi suosikkini ”eggs benedict”. Mielestäni suomennos ”Benedictin munat” ei toimi. Oi tässä tulikin idea pitää suomessa ystäville ”amerikkalainen brunch” tai voitaisiin leikkiä dineriä…
Kauimmaisella lautasella perinteinen eggs benedict pekonilla, lähempänä minun tilaus ”Norwegian Eggs Benedict” joka on kylmäsavulohen kanssa. Hyvä ettei nuoltu lautasia puhtaiksi. Lasista löytyy aivan tajuttoman hyvä brunch-drinkki ”apple rose sangria.”
Näettekö saman kuin minä? Kyltissä lukee että brunssi on TORSTAISTA sunnutaihin!
Bongaa kirjoittaja seinäpeilistä
Iltaravintola haluttiin löytää samaiselta alueelta ja sitä saimme hetken hakea. Monta hyvää ”palataan tänne jollei muuta löydy” vaihtoehtoa löytyi, mutta onneksi aina jatkoimme matkaa ja päädyimme valitsemaan venezuelaisen ravintolan ”Caracas”! En tietääkseni ole ennen syönyt venezuelaista ruokaa. Ravintola oli erittäin tunnelmainen ja saatoimme olla ainoat jotka eivät olleet siellä romanttisilla treffeillä. Menu oli aluksi melkoista arvoituksen ratkomista, mutta miellyttävää sellaista, puhutaanhan ruuasta. Valitsimme kolme ”arepasta” jotka paljastuivat pöytään saapuessa täytetyiksi maissileiviksi sekä alkupalaksi ravintolassa tehtyjä tortillasipsejä ja quacamolea (eivät olleet näille ruokailijoille vierasta, saatoimme samaa vetää myös edellisenä iltana Beaconissa…) Niin koska pääsen syömään Caracassa uudelleen?
Lopuksi kuva tyytväisenä nukkuvasta Surku-pennusta
Caracas Arepa Bar: 91 East 7th Street, New York
David’s Café: 110 Saint Marks Place, New York
Bisous,
Pumpuli