Ei kiitos tällä kertaa, osa kaksi
Takana on kolmen kuukauden koe-aika Bella -mallitoimistolla ja yhteistyö näytti sujuvan niinkuin pitääkin.
Joten maanantaina allekirjoitin sopimuksen heidän kanssaan! Hurraa!
Ohi on siis lyhyt urani agenttina, itselleni. Allekirjoitettuani heidän sopimuksensa kaikki malleiluni menee heidän kauttaan.
Mikä tarkoittaa vähemmän ihmeteltävää ja stressiä minulle. Asiakas kun aina yrittää parhaansa mukaan pitää budjetin mahdollisimman pienenä.
Tämän kunniaksi paljastan lisää niitä parhaita tarjouksia freelancer-mallille, joihin kuitenkin päätin jättää tarttumatta (ensimmäinen osa löytyy täältä)
Onks Hefe siellä?
Ja nyt pystyn ajattelemaan ainoastaan alastonta pyöräilyä ja venyttelyä.
Miten meni noin niinku omasta mielestä? Terveisin, Emma
”Rankka työ tämä tissiliivi-mallien etsintä, mutta jonkun sen on tehtävä!” Tässä näemme myös kuinka pyytää ammattimaisesti ja asiallisesti tyttöjä pukeutumaan seksyihin rintaliiveihin.
Ai se Charles Lee?
Hihihi vitsit, niin hauskaa! Pisteet myös englannin kieliopista.
Joku Ruma tarvis meikkii (challenge accepted mutta Ruma asui liian kaukana.)
Kysymystä ”Do you nordic ski?” en osannut kyllä kuvaajalta odottaa, täytyy sanoa! En tietenkään voinut jättää keskusteluamme tähän vaan kerroin kokemukseni hiihtoladuilla: viimeksi siis yli kymmenen vuotta sitten. Heitin haus-kan vitsin, että vaikka aikaa on kulunut, kyllähän meillä suomalaisilla hiihto aina verissä on! (note for the future: don’t say blood to strangers.) Ehkä luvassa olisi kuvausreissu vuorille, ei kuule koskaan tiedä! Sain vastaukseksi videoklippejä ja pitkää julistusta ”spike boardingista”, jota kuvaaja ehdottomasti haluaa opettaa minulle, sillä hiihdontaitajalle se olisi helppoa. Sain kutsun lounaalle, jossa voisimme puhua lisää spike boardingista! Viestit olivat todella intohimoisia lajiin ja kiusoittelevia, että NAINEN EI KOSKAAN PYSTYISI SPIKE BOARDAAMAAN TÄMÄN MÄEN HUIPULLE. Jätin kirjoittelun siihen. Muutaman tunnin päästä sain viestin, jossa sanottiin muun muassa ”so much for the blood” ja kuinka maapallomme lämpötila noustua 1,5 astetta kaikki tuhoutuu ja silloin millään muulla ei ole väliä kuin spike boardingilla. Hän myös mainitsi kuinka vihaa valokuvaamista.
Äkkiä! Mee tonne vilauttamaan! *klik*
”Unwanted attention” on mielestäni melko miellyttävä ilmaisu pidätetyksi tulemisesta.
Oksennus. Ei muuta.
Näitä friikkejä kunnioittaen ja heidän projektejaan muistaen.
Bisous,
Pumpuli