Kivaa Beaconissa
Matkustessani New York Cityyn kotikaupungistani Beaconista junarata kulkee ränsistyneen linnan ohi. Linna näyttää jotenkin lavastetulta, ihan kuin se olisi joskus rakennettu jotain elokuvaa varten. Kuulin että sen omisti rikas perijä Manhattanilta 1900-luvun alussa. Linnasta on jäljellä vain seiniä siellä täällä. Oliko se rakennettu pahvista?
Sitten bongasin Facebookissa linnassa järjestettävän eventin! Saarella näytettiin ”Dracula” ja ”Bride of Frankenstein” -elokuvat. Onnistuin saamaan liput kavereiden kanssa katsomaan Frankensteinia, paikat menivät todella vikkelään.
”Bannerman Island”
Saareen mentiin pienellä laivalla ja ensimmäisenä vuorossa oli pieni kävelykierros tarinoineen.
Tämän lähemmäksi linnaa ei päässyt sortumisvaaran takia.
Joten miksi tämä linna näyttää olevan monikertaisesti heikommassa hapessa kuin keskiajalla rakennetut kaverinsa? Koska sen rakentaja Francis Bannerman oli pihi, linna on rakennettu halvimmasta mahdollisesta materiaalista! Sen tiiltä ja sementtiä ei periaatteessa voi edes kutsua tiiliksi ja sementiksi. Lisäksi, Francis Bannermannin osti saaren ruudin säilytykseen, hänellä oli yritys joka myi sotatarvikkeita. Ruudilla oli oma rakennuksensa mutta aineen lopulta räjähdettyä se vahingoitti myös linnaa. Lopulta vuonna 2009 talven ollessa todella ankara suurin osa linnasta romahti alas.
En ollut ennen nähnyt ”Bride of Frankenstein” -elokuvaa. Ennen filmin alkamista yksi kavereistani hehkutti että se on itseasiassa hänen lempielokuvansa. Nautin lähinnä siitä miten eri tavalla ennen näyteltiin ja kuinka surullinen hahmo Frankenstein itseasiassa on, vähän kuin Muumien mörkö. Elokuva alkoi illan pimetessä ja ympärillä kuului vaan sirkkojen sirkutus. Tunnelma oli paikoitellen vähän pelottava mikä oli varmasti tarkoituskin.
Tässä menossa amerikkalainen herkkuelämys, suolakurkku. Farmer’s marketeilla myyjillä on näitä tarjolla useita eri lajeja.
Seuraavana päivänä Beaconissa joen varrella järjestettiin Brew Fest. Tilaisuudessa on kymmeniä ja kymmeniä olutpanimoita ympäri Amerikkaa. Lipun ostettua näiden kaikkien oluita sai maistella. Olimme päättäneet mieheni kanssa että jätämme nämä bileet väliin. Olut kyllä maistuu mutta emme ole hifistelijöitä ja liput on kuitenkin kahdelta ihmiseltä melko kalliit.
Tunti ennen eventin alkua mieheni ystävät soittivat kertoen heidän olevan matkalla Brew Festiin.
Luja päätöksemme olla tuhlaamatta rahaa oluiden maisteluun päättyi siihen ja olimme ostaneet liput ennen puhelun loppua.
Beacon sijaitsee Hudson-joen varrella. <3
Lähellä kotiamme on pieni vuori nimeltä Mount Beacon. Sen huipulle pääsee kävelemällä jyrkkää kivistä polkua noin puoli tuntia, tahdista ja tauoista riippuen. E-rit-täin hyvä treeni! Edellisestä noususta on melkein puoli vuotta joten viime keskiviikkona, erittäin sponttaanisti, päätin kiivetä ylös yksin.
Mount Beaconin huipulla odottaa vanhan casinon ja juna-aseman rauniot sekä kaunis näköala.
Päätin että aion kiivetä sen huipulle kerran viikossa. Nyt alkusyksystä (lämpötila on tällä hetkellä 30c…) kiinnostaa enemmän ulkonareippailu kuin kuntokeskuksen sisätiloissa hikoilu.
Tällaista kivaa viimeaikoina!
Bisous,
Pumpuli