Los Angeles -seikkailu part 3
Kesäkuu 2017
Los Angeles -matkan ensimmäinen osa tästä ja jatko tässä!
Tämä on viimeinen Los Angeles -postaus, lupaan!
Mielettömät kaksipäiväiset kuvaukset olivat ohitse torstai-iltapäivällä. En ollut koskaan aikasemmin ollut Los Angelesissa niin sen sijaan että olisin hypännyt koneeseen suoraan kuvauksista, olin päättänyt jäädä kaupunkiin seuraavan viikon tiistaihin saakka. Mieheni serkku asuu Venice Beachilla joten sain yöpyä hänen luonaan ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Downtownista pääsi Venice Beachille melko näppärästi metrolla. Autolla ruuhka-aikaan matkankestoa ei voi ennustaa ja Uber-lasku voisi olla melko kitkerä! Mietitytti kuitenkin kuinka eksoottinen New York Cityn subway voi joskus olla ja kuvittelin Los Angelesin metro-tunnelman olevan vielä merkillisempi. Downtownin asema vaikutti kuitenkin melko uudelta ja vaununi oli lähes tyhjä koko matkan ajan! Kaikki tosiaan sitten varmaan istumassa autossa ruuhkassa. Pääsin Santa Monica Beachille saakka josta otin noin viisi minuuttia kestävän Uber-matkan serkun luokse.
Olin siis saapunut asunnolle illalla pimeässä enkä ollut saanut ympäristöstä oikein minkäänlaista mielikuvaa. Aamulla serkku meni vielä kouluun ja minulla oli päivä viettää yksin Venice Beachilla. Ennen lähtöä hän kertoi muutaman ostoskatu-tärpin ja mistä saan parhaan aamukahvin.
Sitä lähtiessäni hakemaan suuni kirjaimellisesti loksahti auki. Asunto oli noin 50 askeleen päässä Venice Beachin rantakadulta. Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui meri. Kello oli noin kymmenen aamulla mutta rantakatu oli vielä hiljaine-hko. Taiteilijat pystyttivät pöytiään. Skeittilautoja vilahti ohitse, ruskettuneita lenkkelilijöitä. Kahvin saatuani en malttanut siirtyä heti takaisin sisälle tekemään aamupalaa vaan kuljin hetken vielä-hiljaisella-kadulla ja rannalla, paljain jaloin.
Perjantaina haahuilin Venicellä ympäriinsä ja kävin Abbot Kinney -butiikkikadulla. Opin että ilmeisesti kesäkuussa ei kuulu matkustaa Los Angelesiin sillä silloin kaupunki on kovin pilvinen ja sumuinen. Kolmessa liikkeessä työntekijä aloitti tervehtimisen jälkeen päivittelemään kuinka gloomy ilma ulkona on. Että kyllä nämä sosiaalisen kanssakäynnin mestaritkin puhuvat small talkina säästä! Olihan vierailuni aikana ulkona pilvistä, asuksi sopi farkut ja t-paita. Tämä sopi minulle oikein hyvin sillä New Yorkissa oli ollut lähtiessä tukalan kuuma.
Täältä sitä maagista maailman parasta cold brewta sai. Valitsin joka aamu ISON kahvin eikä loppupäivän aikana tarvinut kyllä yhtään lisää.
Asuntoa vastapäätä oli taiteilijaresidenssi. On kuulemma sisältä yhtä siisti kuin ulkoakin!
Launtaina kävimme ulko-kirppiksella (josta serkku osti melko sponttaanisti ruokapöydän!) Sen parkkipaikalla oli mikäpäs muukaan kun kissojen adoptiorekka! Rekan seinässä oli pieniä kurkistusaukkoja ja ihastuimme tällaiseen kermanväriseen pienokaiseen. Menimme välittömästi sisälle ja kysyimme jos saisimme tavata söpöläisen. Saimme astua pieneen leikkikoppiin pienen kissanpojan kanssa ja leikkiä hetken. On se melko suloinen vaikka koiraihmiseksi tunnustaudunkin.
Kirpputorin jälkeen ajoimme Melrose Avenuelle vintage-liikkeiden luokse, vaikka ehdimme lopulta käymään vain Wastelandissa. Valitsimme ensin umpimähkään lounasnälkään meksikolaisen ravintolan nimeltä Antonio’s Restaurant. Sen seinät olivat täynnä kuvia jossa omistaja hymyilee kaikkien julkkisten kanssa. Tarjoilijamme oli ravintolan perustajan pojanpoika ja itse perustaja toimi vielä baarin takana. Hän oli ainakin 80-vuotias. Hän kertoi avanneensa ravintolan kolmekymmentä vuotta sitten! Mäihällä löytyi tällainen ravintola!
Meksikolaisen ravintolan jälkeen ajoimme Hollywood-kylttiä katsomaan Griffith Observatoryyn. Tekee mieli katsoa La La Land uudestaan.
Hetki myöhemmin
Lopuksi vielä awkward peili-selfie Erin-serkun Sheldon-kilpikonnan kanssa. Hän kasvaa tästä vielä. Mittavasti.
Bisous,
Pumpuli