Luovuudella ei ole rajoja

Sitä ajattelee olevansa joskus luova ihminen, kunnes Rick Owens pitää kauden shownsa. 

 

Ehkä se on jonkun näkemyksen toteuttamisen seuraaminen mikä on saanut minun katsomaan videon useaan kertaan. En pysty ymmärtämään miten tuollainen kantaminen on edes mahdollista. Ja jollain on tullut mieleen toteuttaa se! 

Todella fressiä joskus niin ahdaskatseissa muotimaailmassa. 

 

Toivottavasti kaikki siellä ovat toipuneet vapusta kunnialla. Itse en täällä puolella Atlantin valtamerta osaa edes vappua kaivatakaan. Paitsi äidin tekemää simaa ja onhan sellainen yleinen säheltäminen ystävien kanssa aina toivottavaa.

 

Nyt tuli mieleen se kerta kun vapunpäivänä kävelin aution Tampereen keskustan lävitse kotia kohti, ajankohtana noin kello kahdeksan aamulla 1. toukokuuta. Serpenttiinit heiluivat kasassa tuulen mukana. Oli tietysti aivan tajuttoman kylmä. Joka puolella oli roskaa. Yllättäen pyörä oli Keskustorin pylvääseen lukittuna vielä tallella. Sitä avatessani havaitsin ensimmäisen toisen elävän sielun. En muista minkä ylvään rakennuksen päälle hän oli kiivennyt, rankkoja kokeneen näköinen mies. Tämä taputti käsiän päänsä päällä laiskasti ja lauloi väsyneesti laulua, jonka sanat kuuluivat seuraanlaisesti: ”Jeeeeeeeeeeeeesus.” Veikkaan kyllä ettei kyseinen henkilö ollut lähelläkään maailmanloppu-Tamperetta sinä aamuna.

 

 

Bisous, 

Pumpuli