Malli matkalla a) teurastamoon vai b)castingeihin Pariisiin?

 

 

 

 

Tässä tällä kertaa melko kaupallista kuvaa, Beauté -lehdestä. 

 

Istuin junassa Pariisista Geneveen kaikkeni antaneena, mutta hymynkaare huulillani. Sovimme treffit agenttini kanssa kahden illan päähän, jolloin kuulisin lopullisen suunnitelman ja tulokset. Kahden illan päähän! Mitä kidutusta! Mutta aika pirtsakka tunne niiiiiiin innoissaan odottaa jotain tapahtuvaksi! Perhosia vatsassa, ihan pähkinänä ja silleen. (Taidan olla vähän ihastunut Pariisiin, mutta kukapa ei. Onneksi hän jakaa rakkauttaan kaikille sitä haluaville. La petite salope.)

Torstai-iltana istuin Balexert -kauppakeskuksen loungebaarissa olutlasillinen (..heikkouteni..) ja agenttini edessäni. Kuten jo aavistelinkin, Slide Models, City Models ja Metropolitan halusivat edustaa minua Pariisissa! Metropolitan ja City Models olivat loistovahvistuksia, sillä niihin olin myös itse kovin tykästynyt. Slide Models oli ensimäinen toimisto, jossa kävin Pariisin rundillani ja jokin heidän toimistossaan ei vain vakuuttanut ja ihastuttanut minua kuten kaksi edellämainittua teki. Ehkä he olivat liian helppo nakki! Plus eräs ystäväni ja tämän maailman neuvonantajani ja toinen mallitoimiston manageri, sanoi minulle Slide Modelsista tiukkaa EI -kommentia, joten tämä allekirjoitti päätökseni. Ruksasimme Slide Modelsin yli.

Idole -toimistosta agenttini ei kuullut minkäänlaista kommenttia. Tämä oli paikka, jossa ainoastaan respatyttö tapasi minut ja bookkerit olivat ehkä mahdollisesti vain arvioineet kuviani, eivätkä nähneet minua koskaan livenä. Hiljaisuus heidän suunnaltaan oli siis odotettavissa.

Seuraavaksi puimme isompia toimistoja: Next, Viva ja Women. Heistä jokainen kommentoi pituuttani, joka ei nyt ihan yllä 180cm korkeuksiin, mutta olivat todella ihastuneita kasvoihini ja personallisuuteeni. He olisivat kiinnostuneita tapaamaan minua parin kuukauden kuluttua uudestaan. Toisin sanoen, kun olen ensin tehnyt töitä, saanut enemmän kokemusta ja kuvia portfolioon pienemmän toimiston kanssa, he ovat kiinnostuneita nappaamaan minut itselleen. Tämän ymmärrän, sillä heidän listoiltaan löytää kaikki ne tutut naamat, jotka tunnetaan etunimeltä, nämä toimistot ottavat new borneja vain 178cm varrella. Nyt Tyra Banks alkaisi kohdallani miettimään, olenko tarpeeksi vahva ja liian herkkä mallibisnekseen, sillä minulle tällainen toimistojenvaihto kuulostaa aika raa’alta ja epäkiitolliselta, minussa on uskollisen suomalaisen liekki! But business is business, totta kai olen kiinnostunut kuulemaan mitä isommilla toimistoilla on minulle myöhemmin tarjottavana. Tämä taitaa olla reitti, kuinka mallinuralla edetään.

Arvoisat lukijani, nyt seuraa likaisia paljastuksia Pariisin valtaa pitävien bookkereiden vaatimuksista malleilleen. Puhumme nyt mallien mitoista ja minullekin listattiin tarkat mitat, mitä ennen Next, Women ja Viva eivät ole kiinnostuneita minusta.

Jokainen näistä toimistoista haluaa lantionympärykseni 4cm suuremmaksi.

Luit oikein. Mutta, tämähän on loistouutinen! Ihan jokaiselta kantilta katsottuna. Minä olen todella pienikokoinen. Rakastan uimista ja juoksemista, mikä on aerobista eli rasvaapolttavaa liikuntaa. Rakastan kokkaamista, mutta haluan täyttää kehoni terveellisillä aineksilla, herkkuja en kovin usein suuhuni laita ja näitäkin vain pieninä annoksina. Tykkään kokeilla valmistaa keittiössä kaikkea kummaa, tänä aamuna söin itsetehtyä joghurttia. Laadukkaan ja terveellisen ruuan jälkeen kehossa tuntuu niin paljon paremmalta, kuin vaikka sipsipussin tai raskaan vehnäpastan ja kermakastikkeen jälkeen. Kaiken tämän keittiöhifistelyn ja useasti viikossa harrastetun aerobisen liikkunnan jälkeen minun kuuluisi syödä ihan valtavasti. Ja näin luulinkin tekeväni, masu on aterioiden jälkeen aina täynnä ja kiitollinen. Mutta tässä teille selitystä, miksi olen niinkin pieni, että mallitoimistoissakaan ei tällaista lapsenvartaloa hyväksytä.

Tämä heidän toiveensa on myös aika kiva uutinen mallimaailmasta näin yleensä. Enää pitkään aikaan ei zombiemallit ole ollut suosiossa, vaan suositaan (edelleen hyvin hoikkaa), mutta hyvinvoivan näköistä vartaloa. Sixpack on cool ja fitnesskuningattaret saavat edustussopimuksia MACin kanssa. H&M uimapuvuissa keikistelee kunnon XL -kaunotar, Voguen kannessa on aiemmin enemmän miehille suunnatuista lehdistä tuttu kurvikas Kate Upton. (Mutta ei lähdetä yhtään puimaan, kuinka paljon enemmän taas XL-malleille suoritetaan photoshoppausta!) Onhan niitä kaikki lakipykäliäkin, Madridin fashion weekeille on laitonta laittaa kävelemään malli, jonka painoindeksi on alle 16. Tähänkin toimistoilla on omat kikkakolmosensa. Kyllä, malleja on punnittu ennen kuin heidät on kiinnitetty Madridin muotiviikkojen showhin, mutta tähän ongelmaan mallille annetaan mukaan pieniä parinsadan gramman painoja, joita voi sitten piilotella nutturoihin, rintsikoiden täytteeksi tai mihin koloihin kukin nyt tykkää ylimääräisiä esineitä tunkea.

Tämä kokokysymys ei tullut minulle täytenä yllätyksenä. Agenttini varoitti, etten saisi castingeihin pukea todella tiukkoja vaatteita, alaosa olisi hyvä olla vaaleanvärinen, mutta istuva ja yläosan löysä, joka peittää käsivarret. Miltä tämä kaikki sitten tuntui minusta? Toki en palautetta ottanut vastaan hymyissä suin, mutta uskon, että pahemmalta ja kiusallisemmalta olisi kuulla, että minut halutaan 4cm pienemmäksi. Tässä vaatimuksessa on kyse minun hyvinvoinnistani, mutta samalla arvostellaan vartaloa, jossa asun ja joka on minun. Enkö näytä hyvältä ja kauniilta, aiheutanko vilunväristyksiä? Tällä hetkellä en ole hyvä esimerkki ja asiakkaat eivät halua tietynlaista mainetta, jonka he saisivat käyttäessään näin laihaa tyttöä kuin minä. En osaa muuten kuvailla tunteitani, kuin sanoilla hämmentynyt ja kumma. Henkisesti ainakin ihoni paksuuntui taas muutamalla senttimetrillä.

Takaisin iloisiin uutisiiin, eli oman tulevan toimiston valitsemiseen. Geneven agentilleni City Models on Metropolitania tutumpi, sillä hän itsekin työskenteli mallina monet vuodet, myös City Modelsin Patrician Joka Tuntee Kaikki -bookkerin kanssa. Pidin myös siitä, kuinka toimiston manageri oli spotannut minut kadulta! Seuraavana aamuna City Models olisi siis toimisto, jolle agenttini saisi kertoa ilouutisen. Olisin valmis saapumaan Pariisiin 5. kesäkuuta, jolloin olen edellisenä iltana palannut Geneveen Amsterdamin lomaltani. Agenttini järjestää minulle go-seet myös tästä kaupungista, Euroopan valloitus on alkanut! Pariisissa tulisin asumaan koko kesäkuun, mutta heinäkuussa voisin lomailla tai mahdollisesti lähteä Saksaan tai Amsterdamiin. Heinäkuussa Pariisissa alkaisi Haute Couture Fashion Weekit, johon palkataan 180cm pituisia malleja, jotta luomukset pääsievät täyteen loistoonsa. Man! HC weekit olisi kuulostanut ihan kivalta tapahtumalta kokea, mutta jokaisen täytyy tietää paikkansa tässä maailmassa, eikö. (Ja p*****marjat, jokainen luokoon itse omat kolonsa!)

Asuisin koko kesäkuun Pariisissa! Oloni oli kuin olisin pidellyt toisessa kädessäni makeaa shamppanjaa ja toisessa heliumtäytteisiä ilmapalloja, jotka nostaisivat minua kevyesti ilmaan. Unelmani on ollut 10-vuotiaasta lähtien asua tässä kaupungissa, silloin tein sinne äitini kanssa ensimäisen visiittini. (Disneyland teki aika lähtemättömän vaikutuksen.)

Perjantaina soitin agentilleni, halusin saada vahvistuksia päivämäärille, jotta voin ostaa junalippuni vielä melko edullisesti. (Matkustaessa toiseen kaupunkiin tekemään castingeja, malli maksaa lippunsa itse. Jos olen vaikka Genevessä ja asiakas haluaa palkata minut Pariisiin, silloin mallille kustannetaan matkustusliput.) Agenttini kertoi, että City Models haluaa ehdottomasti allekirjoittaa sopimukset kanssani, mutta hekään eivät aio lähettää minua castingeihin tämän kokoisena, lantionympäryksen täytyy olla sen 3-4cm suurempi. Muuten luon asiakkaille itsestäni huonon ensivaikutelman.

Tuntui kuin joku olisi ampunut jousipyssyllä ilmapalloistani ilmat pihalle. Melko jämptinä suunnittelmaasuorittajana tällaiset päivämääränvaihdot tuntuvat melko raivostuttavilta ja stressaavilta. Pitkään pohdimme saisinko itseni sen pari kiloa suuremmaksi terveellisesti kahden viikon aikana. Voisin toki matkustaa Pariisiin 5. päivä, mutta jos mittanauha ei toimistossa näytä tarpeeksi isoa lukua, minulle ei castingeihin ole menemistä (paras ottaa mukaan Victoria’s Scret push-uppini, jotka lupasivat kahden kuppikoon suurempaa povea. En ole koskaan käyttänyt, näytän naurettavalta! :D) Toinen fakta minusta on, että haluan kaiken tapahtuvan nyt ja heti, eikä myöhemmin. ”Kymmenes kesäkuuta”, ilmoitin tiukasti olevan takarajana. Tämä tyttö haluaa tositoimiin än yy tee nyt!

Minulla on siis kahden viikon lihotusaika. Ollaanko tässä matkalla teurastamoon vai mallitoimistoon Pariisiin?

Tässä täytyy siis tehdä muutamia asennemuutoksia. ”Viivästys” on minulle pettymystä aiheuttava sana. Pariisiissa mikään ei tulisi koskaan menemään alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Toiseksi minun täytyy ykskaks muuttaa liikunta -ja syömistapani. Agenttini tarjosi tarvittaessa ravintoterapeutin neuvoja, jonka kanssa voisin muunmuassa ottaa testejä, joissa näkyy mitä proteiinit ja hiilihdraatit aiheuttavat kehossani. Esimerkiksi jotkut ihmiset voivat syödä kukkurakaupalla pastaa, eikä se kerry vartaloon inhottavana turvotuksena ja ylimääräisenä rasvana, mutta punainen liha sen sijaan on heidän heikko kohtansa. Kiinnostavaa! 

Jollei tässä nyt tuloksia alkaisi omien ideoiden kautta näkymään, totta kai otan agenttini avun vastaan, aikatauluni eivät nyt vain anna periksi yllärilääkärin vastaanotolle. Enkä ehkä jaksaisi ruveta kovin laskelmoivaiksi ruuan kanssa ja tehdä asiasta hankalaa, rennompaa on vain kuunnella omaa kehoaan, noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja ja siirtyä pupunruuasta leijonalinjalle. Lisäksi poikaystäväni on hyvinkin sporttista tyyppiä, mutta taistelee myös pientä tikkuvartalon uhkakuvaa vastaan ja häneltä löytyy vielä personal trainerin opintojakin. Töistä kotiin päästyäni marssin jääkaapille, avasin meille oluet ja näiden avulla teimme hyvältä tuntuvan suunnitelman, josta saan tarvittavat ekstrasentit, mutta tulos tulisi näyttämään hyvältä. Vähennän juoksua ja uintia huomattavasti ja näiden treenien jälkeen nautin proteiinipirtelön. Tästä taisteltiin kuulkaas kauan! Minulle proteiinipirtelöt kuulostaa enemmän salihirmumiehille suunnatuilta, todella ällöttäviltä tuotteilta, jotka olisivat kaukana terveellisyydestä. Poikaystäväni todisti kuitenkin kaikki luuloni vääriksi. Aiheesta voisi tehdä ihan oman tekstinsä. Aerobinen liikunta vaihtuu pilatekseen ja hyötyliikuntaan, kävelen ja pyöräilen aina mahdollisuuksien mukaan. Makeaa en vieläkään joka päivä ala kurkusta alas kittaamaan, mutta tulen olemaan niiden kanssa rennompi. Jatkan terveellisiä lounaita ja illallisiani, mutta santsilautasen kera. Ajatus tulevasta, pehmeämmästä ja kurvikkaammasta vartalostani nostaa pienen ilkikurisen hymynpoikasen virneen kasvoilleni, heh heh!

Eilen lauantaina olikin mikä mainioin tilaisuus kerätä hieman kaloreita jemmaan! Geneven viinitiloilla oli avoimet ovet. Päivän aikana kävellään viinipeltojen ja kauniiden maisemien saattamana tiloilta toisille, jossa ilmaiseksi maistellaan heidän tarjoamiaan viinejä. Usein tilalla oli myös livemusiikkia sekä pikkupurtavaa tarjolla. Otin siis kaiken hyödyn tästä irti! Ruokahaluni oli hyvä, sillä aamulla tein hyvän pilatestreenin ja lounaan jälkeen päivä kuluikin ulkona kävellen. Sipailin viinilaseistani, nautin tilojen juustotarjoiluja, välipalaksi valitsi kevyesti aivan valtavan hot dogin. Ja kaikki nämä tulisivat palvelemaan kehoani! Päivä jatkui ystäväni kotiin, jossa nautittiin vielä upea ja runsas illallinen. Tänä aamuna odotin intoapuhkuen päästä juoksulenkille Ranskan metsiin, sillä eilisen pikkutankkaus tekisi siitä supervahvan ja tämän jälkeen voisin vetäistä elämäni ensimäisen ja ennen nenännyrpistelyt kohdanneen proteiinipirtelön. Ja arvatkaa, se maistui ihan tosi hyvältä ja jälkeenpäin olo oli mikä mainioin! 

Toisin sanoen, pienestä pettymyksestä huolimatta, että pääsen Pariisin ehkä vasta alle viikon suunniteltua myöhemmin, minulla on Genevessä ja Pariisissa agentit, jotka välittävät hyvinvoinnistani ja maineestani. Huomenna lähden yhden parhaimmista ystävistäni luokse Amsterdamiin, jossa ohjelmassa muun muassa Lana Del Rayn konsertti. Olen malli lihotuskuurilla, en malli laihdutuskuurilla. Minä rakastan ruokaa, kokkaamista ja kuten Anna-Leena Härkönen heitti kerran suuren viisauden pahimman zone-diettibuumin aikoina, elämä ilman leipää ja pizzaa on teeskentelyä.

 

Tästä tuli taas melko pitkä ja henkilökohtainenkin raportti. Kiva jos jaksoit lukea näihin loppuriveihin asti! Mallintyö on esilläolemista, joten omasta kehostani ja siihen kohdistuvista vaatimuksista tai arvostelusta kertominen tuntuu ihan asialliselta. Yllättikö Pariisin toimistojen lihotuskuurivaatimukset teidät, hyvät lukijani? Entä onko omat työnne joskus vaatinut suuria asenne -tai ulkonäkömuutoksia?