Muusasta maatuska
Kiitos Saara Sarvas, joka kirjoitti Cameleon-maalien rantautuneen Suomeen. Tein viimeksi bodypaintingin vuonna 2010 ja olihan se hidasta, turhan työläistä, lisäämistä, häivyttämistä. Luulin sitä nyt vain bodypaintingin olevan. Kunnes vierailin Saaran innoittamana Emma Räsäsen studiolla ja siellä kaikenvärisiä maaleja tuli testailtuja yli tunnin. Emma antoi myös hyvät vinkit ja ohjeet, kuinka maalien ja sivelitimien kanssa työskennellään. Untuvikotkin voivat siis uskaltautua kokeilemaan! Muumimahan kokoinen kiitos kolleegoilleni!
Ja mahankokoinen kiitos tosiaan myös rakkalle Muusalleni, joka matkusti yhteiseen kotikaupunkiimme, koska minä halusin sivellä hänen mahaansa ja muuttaa koko ylävartalon vihreäksi. Meikkikoulussa 2010 näin ensimmäiset vauvamahabodypaint-kuvat ja siitä lähtien olen haukkana odottanut, kuka ystävistäni pamahtaa paksuksi ensimmäisenä… Ja vihdoin, kiitos Muusa että teit ison mahan minulle maalattavaksi!
Maha pääsi ihan ammattilasen eteen studiokuvattaksi, sillä aikaa kun Muusa on kasvattanut kesän mahaansa, minun kesän projektina on ollut kuvaaja Jarno Lindholmin kanssa molempien portfolioiden kasvattaminen. Heh heh!
Sumuinen kukkayksityiskohta
Aloitin pohjavärillä, sen levittäen ihanalla kabuki-siveltimellä, jonka kanssa olen vähän turhaankin testaillut värejä itseeni, sen verran mukavalta se tuntuu iholla pyöriessään. Pohjavärin kuivuessa tein Muusalle maatuskan kasvot: nukkesuun, punaposket, ohuet mustat kulmakarvat ja pitkät tekoräpsytimet!
Reippaana ja tosi realistena tyyppinä olin ilmoittanut Jarnolle ja Muusalle tarvitsevani kolme tuntia maalaamiseen. Onneksi tiimistä löytyi erittäin joustavaa porukkaa, sillä laskin siveltimen alas vähän ennen kello neljää. Väkertelyä, korjaamista ja tasoittamista sain tehdä näilläkin laatumaaleilla, joilla on voitettu maailmanmestaruuksia. Syytän ensikertalaisuuttani ja seuraavan kerran tavoitteena on pysyä pikkasen paremmin sovituissa aikatauluissa.
Bodypaintingin pointtina ja hienouksena mielestäni on vartalon muotojen hyväksikäyttäminen ja maalata teoksensa mahdollisimman kolmiuloiteiseksi. Tässä vaiheessa minulle tuli pientä luovaa ristiriitaa, sillä maatuskat ovat puupinnalle maalattuja nukkeja, joiden koristelut ovat hyvinkin kaksiuloitteisia. Katsoessani valmista maatuskaani minua häiritsi varsinkin mahan päälle tehty lankakerä. Kuva lankakerästähän se on, ei lankakerä. Mutta aiheeni oli maatuska ja tämän mukaan mentiin.
Sain viettää päivää rakkaan ystäväni kanssa, purkaa meikki-intoani, sain erinomaisen bodypaint-kokemuksen! Loistopäivä siis, jonka teidän kanssa halusin jakaa.
Nämä kuvat siis nopesti räpsästyjä iPhone-otoksia, Jarnon hieman ammattimaisempia tuloksia odotellessa :)
Bisous,
Pumpuli