Hiiristä, joulukuusta ja valvomisen ennätyksistä
30. joulukuuta 2016
Kello on 6.27 paikassa Beacon, New York. Olen ollut hereillä jo puolitoista tuntia. Lämmitin hetki sitten itselleni aamupalaksi eilistä thai take away-ruokaa. Maassa maan tavalla.
Tämä aikainen aamu ei johdu siitä että tässä olisi käynnissä joku reipastuminen vuodesta 2016. Ei, ihan rehellisestä jet lagista on kyse. Olin Suomessa kolme viikkoa ja eilen illalla saavuin takaisin kotiin.
Sanan ”koti” käyttö on itselleni vieläkin tarkkaa. Ajattelen että home is where your heart is. Eli ainakin täällä Beaconissa, jossa kanssani asuu aviomies ja Surku-koira. Mutta se on myös monessa paikassa Suomessa. Lähtiessäni Yhdysvalloista Suomeen tai Suomesta Yhdysvaltoihin sanon molemmissa lokaatioissa ystäville: ”I go back home.” Onni on olla koti monessa paikassa.
Suomessa tapahtui muun muassa seuraavaa:
-Yksi rakas ystävä sai toisen tyttärensä. <3 Ja tapasin toisen ystäväni pienenpienen suloisen tytön ensimmäistä kertaa.
– Olen kaksi viisaudenhammasta kevyempi. Kokemuksen arviointi: ei miellyttävä ihan hirvee. Kasvojen toispuoleinen turvotus aiheutti kyllä lähipiirissä huvittuneisuutta ja jonkin asteista hämmentynyttä iloa (”se näyttää niin hassulta mutta varmaan sillä on inhottava olo, mutta se näyttää niin hassulta.”) Saanpas täällä järkyttää paikallisia kertomalla että pelkällä puudutuksella mentiin. Heidän mielestään on aivan sairasta ettei poistossa käytettäisi aina nukutusta.
– Manasimme ystävän housuista pahan hengen pois.
– Olin herännyt Amerikan aikaa perjantaina 9. joulukuuta kello seitsemän aamulla. Saavuin Suomeen lauantaina 10. joulukuuta keskipäivällä. Seuraavan kerran menin nukkumaan sunnuntaiaamuna kello seitsemän. Välissä nukuin Suomessa tunnin torkut ja koneessa olin saanut suljettua silmäni myös noin tunniksi. Nyt menee liian monimutkaiseksi, mutta olen vieläkin äärimmäisen ylpeä valvomis-suorituksestani. Kiitokset hyvälle seuralle, kuohuviinille, Sandron ruualle ja hyville bileille.
– Turussa on paljon ystäviä jonka luona viettää mielellään öitä. Tästä huolimatta minä ja ystäväni (minunkaltainen, eli myös ei-turkulainen) päätimme ottaa hotellin erääksi lauantai-sunnuntai yöksi sillä hotelliaamupala oli saatava. Joimme myös sinä iltana ainoastaan kuohuviiniä. Ilta päättyi elämäni ensimmäiseen Burger Kingiin. Että se siitä hienostelusta.
– Kolmen viikon aikana olin Salossa, Turussa, Helsingissä, Espoossa, Seinäjoella ja Tampereella.
– Paljon ystävien ja perheen kanssa olemista. <3
Ja koska tämä 2016 pitää jotenkin purkittaa niin tässä vuoden 2016 top 5 (ei tärkeysjärjestyksessä):
1) Surku-koiran saapuminen meille heinäkuun lopussa. Sydämeni meinaa pakahtua rakkaudesta joka päivä ja kahden tunnin erossa olon jälkeen alan tosissani ikävöidä. Mieheni katseli tässä kun mutisin Surkulle rakkaudentunnustuksia ja silittelin sen pientä päätä ja sanoi: ”I think you are not complete without a dog.” #crazydoglady
2) Muutto Beaconiin heinäkuun alussa. Todella suloinen, taiteellinen ja kaunis pikku-kaupunki. Ja täällä on kävelykatuja! Ei tarvitse ajaa kaikkialle!
Yhden huonon puolen totta kai keksin. Nimittäin asunnossamme on hiiri. Tyyppi on nakertanut meidän matostakin pienen palasen pois! Kysessä ei ole mikään pieni kaveri vaan tämä on kyllä koonsa perusteella löytänyt muutaman jenkki-hampurilaisen syötäväksi. Itse en ole hiirtä tavannut mutta öisin kyllä kuullut kun se mässyttää jotain. Ja kun viereisestä huoneesta kuulee kun hiiri nakertaa jotain menemään niin ei se kovin pieni voi olla. (Tyyppi söi meidän asentamia ansoja! Kyseessä siis tarra mihin hiiren pitäisi jäädä kiinni ja voi sitten kuljettaa vaikka ulos, ei loukku.) Mies on kohdannut hiiren öisin (koska herää sen mässytykseen) ja viimeisin kommentti oli: ”oh my god it’s huge.” apua. Naapurilla olisi kissa, ehkä lainaan sen saalistustehtävään ensiyöksi.
Jos musta ei tämän postauksen jälkeen kuulu mitään niin jouduin jälkiruuaksi.
3) Matkat! Suomeen kesällä ja joulukuussa, viikkonen San Franciscossa ja viikonloppu Tukholmassa. Matkat tarkoittavat minulle ystävien näkemistä, uusia kokemuksia ja hyvää epävarmuuden tunnetta kun ei tiedä tarkalleen missä on ja miten kuuluu toimia.
4) Kolme uutta hyvää ystävää Amerikasta! Toistan: kolme! Olen asunut Yhdysvalloissa maaliskuusta 2015 ja nämä kolme ovat ensimmäiset ihmiset täällä, jotka eivät ole ystäviä aviomiehen suvun tai tämän kavereiden kautta.
5) Sopimuksen tekeminen Bella-mallitoimistoni kanssa. Vuonna 2014 olin takuuvarma etten koskaan tule saamaan toimistoa New Yorkista. Olen lyhyt (malliksi), en ole langanlaiha ja mallien elämänkaaressa vanha. Mutta todistinpas itselleni olevani joskus väärässä. 😉
Kaikesta tästä huolimatta tämä vuosi ei tuntunut niin mullistavalta, jopa jotenkin paikallaan jumittamiselta. Suurta uramullistusta ei tapahtunut, vaikka teinkin hyviä työkeikkoja sekä mallina että meikkaajana. Mutta jos on vuonna 2015 muuttanut Amerikkaan ja mennyt (kahdesti) naimisiin niin tänä vuonna mikään ei tunnu miltään? No ei sekään pidä paikkansa. Nyt loppu tää huono analysointi ja katse vuoteen 2017.
Mahtavaa uutta vuotta kaikille! (Jos sitä saa vielä toivottaa.)
Bisous,
Pumpuli
p.s Minulla on uudenvuoden lupaus: kirjoittaa enemmän. Postauksen julkaiseminen tekee mielettömän onnelliseksi. Tein myös lupauksen aloittaa uiminen uudestaan. Täällä ei ole uimahalleja vaan uimassa käydään lukion altaissa tai kuntosaleilla. Vuoden ensimmäisinä päivinä kävin kokeilemassa paikallisen lukion altaan. Ja siis… Aivan hirvee. Pohja oli täynnä keltaisia laikkuja, ties mitä paperituppoja, laastareita, ponnareita, pölypalleroita. Ensimmäinen ajatus pinnan alle sukeltaessa oli ”suolaista.” Mikä tarkoittaa hikeä. Suihkussa vesi tuli yhtenä terävänä putkena. Siis oikeasti yksi terävä kovapaineinen vesivirta. Kuule nyt en tiiä, saattaa jäädä tämä uinti-lupaus pitämättä…
