Hei, melkein puolet vuodesta 2016 on jo vietetty

Tänään sain vähän ahdistavan ajatuksen. 

Lähes puolet tästä vuodesta on jo vietetty. 

Asiahan ei välttämättä ole negatiivinen. Joitain teistä tämä ei välttämättä hetkauta ollenkaan. Itseänikin inhottaa enemmän hitaasti matelevat viikot kuin ”mitä, vastahan oli omat synttärit maaliskuussa.” Mutta on hyvä välillä havahtua ajankuluun eikä vain lipua päiviä eteenpäin. Ettei ne tärkeät asiat vahingossa jää toteuttamatta.

Oma tavoitteeni tälle vuodelle oli kotoutua tänne Amerikkaan ja tulla paremmaksi. Kaikessa. Vaatimattomasti ja täysin tavoitettavissa. Olla parempi vaimo, ystävä, malli, meikkaaja ja kirjoittaja. Olla kärsivällisempi, joustavampi ja epäitsekkäämpi. Tavallaan ollaan melko helpon listan äärellä, en ollut esimerkiksi päättänyt loppuvuoteen mennessä olevani Times Squaren suurimmalla valonäytöllä. Nyt totta kai ajatus jäi mieleen pyörimään… 

IMG_5856.jpg

Shameless selfie, otettu lähes puolivälissä vuotta 2016

 

Olenko nyt kesäkuuhun saapuessa saanut aikaiseksi niin paljon kun tammikuun ensimmäisenä kuvittelin? ”Tavoitteet” kyllä edelleen ovat samat. Muutama vuosi sitten tein päätöksen olla itselleni hieman armollisempi, joten itseasiassa en jaksa etsimällä etsiä syitä olla epätyytyväinen tähän päivään!

 

Ja ironisesti

kaiken tämän sanottuani

aloin tätä tekstiä kirjoittaessani kuuntelemaan vuosien 2000-2008 niitä parhaimpia biisejä. 

 

Bisous, 

Pumpuli 

 

 

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Oranssia, sinistä ja sadetta

Photographer: Alex Maxwell

Makeup by me

Model: Nadia/ Muse Models 

 

4.jpg

 

Viime postauksessa esittelin kuvia Helgasta samaisen valokuvaajan kanssa. Päivän aikana kuvasimme Alexin kanssa kahta mallia, tässä heistä toinen Nadia. Olin jo pitkään halunnut luoda lookin sinisilmäiselle, eri oranssin sävyisillä luomiväreillä. Tässä käytin Makeup Storen ”Punch” ja ”Mock Orange” luomivärejä ja päälle Makeup Geekin ”In the spotlight” foil -luomiväriä. Tämä viimeisin on tarttunut itselleni lähes jokapäiväiseen käyttöön. Nimensä mukaisesti jälki on foliomaisen kiiltävää, mutta ilman glitterimäistä lopputulosta. 

Itse olen täysin ihastunut näihin kuviin. Olen jo pitkään ollut kyllästynyt murjottaviin, tylsistyneen näköisiin muotikuviin. Hymyilevä malli yhdistetään usein kuitenkin myymiseen ja kaupallisuuteen. Nadian hymy ja olemus on kuitenkin niin aitoa, etten ainakaan itse ärsyynny kuvista. Good job team! 

 

1.jpg

 

 

_MG_6294 kopio.jpg

 

 

_MG_6115.jpg

Koska kaikki rakastavat mustavalkoisia kuvia. 

 

 

IMG_5844.jpg

 

Sunnuntaina kävin Guggenheimissa ystävän kanssa. Tämä oli toinen kerta museossa. Rehellisesti, en kyllä saanut Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan contemporary art  -näyttelystä mitään irti. Ainoastaan kakkoskerroksen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun teokset saivat kiinnostumaan. Joukossa oli jopa yksi lempparin, Chagallin teos. 

Museon jälkeen ylitimme tien ja astuimme Central Parkiin. Istuimme kahvilassa sen lammen äärellä, jossa uitetaan elokuvissa pieniä purjeveneitä, nauttien täysin järkevänhintaisia $8 smoothieitamme. Yhtäkkiä luoksemme tuli mies joka kysyi ”Do you have an umbrella?” Ystäväni pudisti päätään. Mies näytti puhelimesta New Yorkin sääkarttaa, josta näkyi uhkaavia merkkejä, jotka tulkitsin ”ihan hito**oiseksi sateeksi.” Mies hyppäsi enempää sanomatta pyöränsä selkään ja lähti polkemaan tuhatta ja sataa. Puiston toisella puolella, länsipuolelta 72. kadulta lähtisi ystäväni bussi ja minun metro Times Squarelle. Olimme ehtineet ottamaan vain muutaman askeleen kun vuosisadan sade alkoi. Ei aluksi vähän tihkuttamalla vain kuin joku olisi painanut käynnistysnappulaa. Minulla oli pienenpieni sateenvarjo, joka tuntui suojaavan vain kasvoja jotenkuten ja hiusten pääliosaa. Liukastellen kipitimme sillan alle, jonne muutkin sunnuntain puistokäyskentelijät pakenivat.

 

IMG_5849.jpg

Bongaa taidemaalari

 

IMG_5851.jpg

Jos sinäkin olet yksi heistä joka on nähnyt kaikki Gossip Girlin jaksot miljoona kertaa kahdesti niin tunnistat paikan kenties Chuckin ja Blairin vihkipaikaksi! :)) Tässä kuvassa ihmiset näyttävät kenties vähän huolestuneilta ämpärinkaatosateesta, mutta todellisuudessa ihmiset vaikuttivat melko huvittuneilta. Mihinkään ei päässyt, sateenvarjot eivät tässä sateesa auttaisi. Muutamat syöksyivät käsi kädessä hyppimään lätäköihin. Joku soitti Beatlesia haitarilla.

 

Päästyäni 72. kadun metroasemella sain havaita ettei tällä kertaa sieltä lähtisikään junia downtownin suuntaan. Vinkki New Yorkiin matkaaville, sunnuntaisin mikään julkinen liikenne ei toimi niinkuin oletat. Sade oli vähän rauhoittunut, joten kätevintä siinä vaiheessa oli kävellä Times Squaren bussiasemalle saakka. Matkan varrella tuli vastaan kymmeniä pukumiehiä aivan uitettuina ja yllättävän monta naista valkoisissa läpikastuneissa kesämekoissa. Katseet olivat nöyriä. 

 

 

 

Bisous, 

Pumpuli

 

 

p.s Kuusi päivää Suomeen! 

Kauneus Meikki Matkat Työ