Luin Voguesta nettiartikkelin otsikolla ”What Model Apartments Really Look Like”

Minä juuri ennen Milanoon lähtöä kesäkuussa 2013. 

Vaate ”mallin oma” ja jos nyt laittaisin päälle niin repeäisi saumoistaan! :)”

Photographer: Seb Michel

”Model apartments” ovat asuntoja, joita mallitoimistot vuokraavat malleille heidän viipyessä toimiston kaupungissa. Yhdessä asunnossa asuu useita tyttöä. Hinta per yö riippuu toimistosta, muistaakseni toimistoni Pariisissa veloitti 45€ per yö (en asunut mallikämpässä.)

Odotin kerrossänkyjä, avonaisia matkalaukkuja, ahtaita käytäviä ja keittiöitä, joihin mahtuisi kerrallaan yksi laiha malli. 

Äsh. Nämähän asunnot ovat lähes Zoolander-matskua. Miksi ne ei kysynyt multa?

No koska minulla ei jostain käsittämättömästä syystä ole kuvamateriaalia Milanon mallikämpästäni, joka ei koskaan tule kyllä mielestäni pyyhkiytymään. Saattaa myöskin olla ettei Vogue ole koskaan kuullutkaan minusta. Asuin Milanossa kolmisen viikkoa, yhden viikonlopuista poikaystävän kanssa hotellissa (jonka jälkeen karkasinkin junalla takaisin silloiseen kotikaupunkiin Geneveen.) 

Voguen jutussa kyllä tulee selväksi, että mallien lempipaikat asunnoissa on pieniä, viihtyisiä koloja ja he asuvat monen tytön kanssa. Toimistosta ja kaupungista riippuen mallikämppien laatu totta kai myös vaihtelee. Kuulin huhua Milanossa Elite Modelsin malleilla olevan oma uima-allas ja mitä vielä…

Minkälainen tämä mieleen jäänyt Milanon mallikämppäni sitten oli? 

Minulle oltiin kerrottu, että saan toiveiden mukaisesti asunnon, jossa asuu minun lisäkseni vain toinen tyttö. 

Juna-asemalta minut vietiin asuntoon, jossa oli asui sinä hetkenä kolme muuta tyttöä. 

Kämpässä oli kaksi makuuhuonetta, todella pieni ja kapea keittiö ja yksi kylpyhuone jossa samassa tilassa oli myös WC ja vaatteiden pesukone, joka ei toiminut. Yksi kyplyhuone viidelle tytölle. Keittiössä oli pienenpieni jääkaappi, joten jokainen tyttö sai vähemmän tilaa kuin yhden hyllyn. (Usein jääkaappi oli niin täynnä, ettei sitä yksnkertaisesti saanut suljettua kunnolla. Ei auttanut muu, pakko napostella jotain pois!) Minut ohjattiin huoneeseen, jossa minun lisäkseni nukkui iki-ihana Katelyn Kansasista. Toisessa makuuhuoneessa nukkui Mia Miamista ja Cynthia Hollannista. Huoneessani oli vielä kolmas sänky, joka ensimmäisen yön pysyi tyhjänä, mutta parin päivään sisään siihen asettui New Yorkilainen 17-vuotias Chelsie. Ensimmäisinä päivinä tuli ilmi, että raukka ei ollut koskaan tehnyt yhtäkään ateriaa itselleen, jollei aamumuroja ja maitoa lasketa. Minä näytin hänelle tien lähimpään ruokakauppaan, tytön siellä pyöriessä suu ympyränä ehdotin ainakin hedelmiä ja vaihtoehtoja aamupalaksi, mutta siitä asti käytin tekniikkaa tough love. Muistan joka päivä Chelsien hakeneen sushia lähiravintolasta ja illalliseksi syövän puolipurkkia maapähkinävoita. En muista enää, mitä Chelsie konkreettisesti teki ja sanoi, mutta hän ei yksinkertaisesti ollut kenenkään suosikki. Tyttö hävisi mystisesti viiden päivän jälkeen, mutta näin häntä edelleen castingeissa, joten hän taisi vaan lennossa vaihtaa toimistoja.

Oli myös se ilta, kun Chelsie oli suihkussa ja ohittaessani kylpyhuoneen oven näin sen alta valuvanvettä käytävälle. Jotenkin Chelsie-raukka oli onnistunut sulkemaan  suihkun lattialla olevan reijän, jonne suihkuveden olisi tarkoitus siirtyä ja hänen nauttiessa pitkää, höyryävää suihkua, ei ollut huomannut itse kylpyhuoneen ihan kunnolla lainehtivan. Asunnossa oli tulvan aikana vain minä ja Mia, joka oli erittäin herkkä pienillekin järkytyksille ja muutoksille (good luck being a model), emmekä löytäneet luuttua tai minkäänlaisia lattianpesuvälineitä. Viimeinen vaihtoehto oli uhrata kaikkien tyttöjen pyyhkeet ja aaltoilla vesi takaisin viemäriin.

Asuntomme oli kerrostalossa ja jos joku oli asunnossa paikalle, pidimme sen ulko-ovea aina auki. Ehkä näin tila tuntui vähän avoimemmalta. 

Muistan heränneeni aamukuuden aikoihin lähes joka päivä. Olin niin täynnä suorittamisenergiaa, ettei nukkumisesta tullut mitään. Lisäksi asunnossa ei totta kai ollut ilmastointia ja nyt puhutaan Milanosta heinäkuussa. Koin nukkumisen haastavaksi myös silloin, jos joku toi asuntoon  tapaamansa pojan viereensä nukkumaan 90cm kokoiseen sänkyyn. Hiivin herättyäni parhaani mukaan muita herättämättä keittiöön, jonka jälkeen levitin yoga-maton käytävälle ja nautin pilateksen muodossa täydellisestä hiljaisuudesta ja hetken yksinäisyydestä. Matto mahtui lattialle juuri ja juuri leveyssuunnassa. 

Seuraavana syksynä lähdin Pariisiin. En asunut mallikämpässä. 

Kirjoitukseni kuulostaa traumaattiselta, mutta vaikkei Milano vienyt malliuraani kyllä mitenkään eteenpäin, sain ainakin paljon melkoisia muistoja. 

Jos haluat lukea Milanon kuukaudestani lisää, niin klikkaa täältä eteenpäin!  

Bisous, 

Pumpuli