Ei kiitos tällä kertaa

Freelancerina on mahtavaa. Teen itse omat aikatauluni, arvioin itse keiden valokuvaajien ja muiden ammattilaisten kanssa on hyvä ja mielenkiintoista työskennellä ja mennessäni kuvauksiin tai castingiin, tiedän jo valmiiksi hakemastani työstä. Usein malllit saavat edellisenä iltana listan osoitteista, jonne seuraavana päivänä mennään esittäytymään, eikä ole minkään maan hajua minkälaisiin kuvauksiin on hakemassa. Tunsin itseni usein mallitoimiston listoilla hieman hankalaksi. Jos kyseessä oli portfolio-kuvaukset, eli (usein) koko tiimi tekee kuvaukset omia nettisivuja kasvattaakseen eikä näin saa palkkaa, kyselin aina heidän nettisivujaan nähtäväksi, vaikka agenttini oli jo heidät arvioineet hyväksi. Geneven ja Pariisiin agenttini luotin, mutta sain traumat Milanossa. Lähes toivoin castingeissa, ettei minua valita kuvauksiin.Tulen varmasti ikusesti muistamaan kansion, jonka loppupuolen materiaali malli oli poseeraanut ”vihreän skreenin” edessä ja valmiissa kuvassa taustalla oli yksisarvisia ja tähdenlentoja. Malli leijui avaruudessa.

Lisäksi on erittäin viihdyttävää lukea kaiken maailman projekteista, johon kuvaajat malleja yrittävät bookata. Suurin osa palkatta, totta kai! Kaikki tytöthän haluavat olla malleja, vaikka ilmaiseksi! 

Iloksenne suomensin muutaman vastaantulleen casting-ilmoituksen. 

Tässä malli yrittää etsiä kaveria: 

”Etsin tyttöä kissatappeluun kanssani, hiustenkiskomista, alusvaatteiden repimistä, yläosatonta, ei kasvokontaktia. Voittajalle 1500 dollaria, mutta häviäjäkin saa 500-1000 dollaria. Tytön täytyy mätsätä kokooni: pituus 5’5, paino noin 115 lbs, söpö ja isot rinnat. ” 

Jos haluaa bailata clubeilla palkkaa vastaan: ”Etsinnässä mallien näköisiä tyttöjä (pidempiä kuin 175cm.) Jos asut Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta haluat päästä tänne ja työskennellä meille, maksamme lennot ja asumisen.”

 

Valokuvaajien casting-ilmoituksia: 

”Taustatarinaa: Hyvä ystäväni osti juuri todella kalliin laukun, joka näyttää naurettavan hyvältä ja hän suostui minun käyttävän laukkua kuvauksissani! Haluan tehdä kuvaukset käyttäen tätä laukkua, sisältäen puoli -tai täysalastomuutta julkisessa tilassa, lahjakkaan stylistin kanssa, editorial-henkisenä ja mahdollisena julkaisuna. (Suunnittelen tämän kuvan olevani paras ottamani ikinä!) Saatan palkaksi tarjota ainoastaan kuvat… Mutta saatan myös antaa rahallista korvausta… Riippuu.”

”Valokuvaaja etsii taidekuvaan sheivaamatonta naista, jonka jalat ovat todella karvaiset (karvaisen miehen tyyppistä karvoitusta, paksua.) Ei ole olemassa monta tällaista uniikkia mallia, jota etsin. 500 dollaria.” 

”The search is ON for the next Miss Tourism USA!”

 

Näyttökuva 2015-12-05 kello 9.59.49.jpg

 

4eversexynj.com, how to make your parents proud. 

 

 

Näyttökuva 2015-11-15 kello 10.54.54.jpg

 

 

Juu totta kai. 

 

 

Näyttökuva 2015-09-06 kello 21.43.36.png

 

Hakijoita on varmasti niin monia, että on hyvä rajata kertomalla mieleinen käärmeen väritys. Toisaalta, this is New York City, home of the weirdos. 

 

Näyttökuva 2015-09-04 kello 9.58.18.jpg

 

”… And not eat them all.” Ai en mä sitten voi. 

 

Lempiviestini on kuitenkin eräältä kuvaajalta, joka tekee ”Girl and Gun” -kalenterikuvauksia. Olen saanut viestin häneltä jo viidesti! Hänen viestinsä huippukohtia:

-Poseeraisin kuolleen kalkkunan kanssa

-Minulla olisi päälläni hänen ystävänsä suunnittelemat bikinit, jotka hohtavat pimeässä.

-Hän lisää linkin Facebook-sivulleen, josta pitäisi näkyä videomateriaali edellisistä kuvauksista. Linkki ei koskaan toimi. 

– Linkki hänen edelliseen kalastuskalenteriinsa

– ”Kuvaukset ovat bikineissä (meillä on myös muutama peruukki kokeiltavaksi) sekä paikalla myös meikkaaja (meillä on paljon meikkejä, mutta lookki tulee olemaan luonnollinen.) Paikalla luultavasti 2-3 valokuvaajaa, mutta ”pahimmassa tapauksessa” paikalla ainoastaan minä valokuvaaja ja sinä, jos muu tiimi ei ilmesty paikalle.” Siis miksei muka ilmestyisi paikalle? 

– Valokuvaaja antaa mukaan samantien kuvausten päätyttyä kaikki muokkaamattomat kuvat. Näistä hän ehdottaa, että voi muun muassa suurentaa isoja julisteita itsestään. Lisäksi myöhemmin hän lähettää muutaman editoidun kuvan. Kuvat editoidaan Ukrainassa, sillä siellä paljon halvemmalla tehdään täydellistä työtä – jokainen arpi, irtohius ja epätäydellisyys on tiessään! 

– Lisäksi malli saa 10 kalenteria itselleen, kuvan ja julisteen kuvastaan, jotka saa myydä eteenpäin, antaa faneilleen tai ystäville ja perheelle tosi kivaksi joululahjaksi! ”Especially with the autograph by you and lipstick kiss on your image!” Hän lisää vielä maailmassa olevan ihmisiä, jotka keräävät näitä kalentereita, ””there is a market for those items.”

– Itse mallin palkka on selitetty todella monimutkaisesti, mutta riippuu kalenterin myynnistä.

– Kuvaajan ansiota on viiden tytön saaminen New Yorkin fashion weekille ja monet mallitoimistot kysyvät häneltä suosituksia. 

-Käynnissä myös neuvottelut Netflixin ja Hulun kanssa tv-sarjasta kalenterien backstage-materiaalista.

-Valokuvaaja pyytää kertomaan minkä ilmeen malli osaa tehdä seuraavista parhaiten: hymy, onnellinen, tujotus, punastunut, ”glance”, ”check me out”, ihmettelevä, yllättynyt, ”fish face”, ”it girl-look”, leikkisä, innostunut, flirtti, kiinnostunut, hiusten heitto, hiusten kanssa leikkiminen, pusuhuulet, tyttöystävä-look ja ”Welcome to fishing” -look. 

Voisiko joku kertoa mikä on ”Welcome to Fishing” -ilme? Saa vaikka lisätä kuvan kommenttiboksiin. 

Viesti tältä kalenterikuvaajalta on siis todella pitkä ja joka kerta tismalleen sama. Tässähän oli siis vasta lempiosani. 

 

Saadessani viestejä kuvaajilta, jotka hakevat tyttöjä kuvattavaksi kalentereihin ja muihin puolialastomiin kuviin, reagoin vähän kahdella eri tavalla. Kuitenkin, ei minun juttuni. Käytän nyt vahvaa sanaa ja sanon että vihaan kuvaajia, joista näkyy kilometrien päähän heidän painavan kameran laukaisinta vain, koska tämä haluaa kuvata tissejä ja viettää päivänsä naivien puolialastomien tyttöjen kanssa. Heidän kuvansa ovat huonoja, koska niissä ei näy mitään ajatusta, ideaa tai tyyliä. Tiedät nämä kuvat, näky on epäammattimainen ja suttuinen. Niissä tytön katseessa ei näy ajatusta, poseraus esittelee jäykästi vartaloa ja saa olon vaivantuneeksi. 

Sitten taas on oikeasti mahtavaa näidenkin ”weirdojen” tekevän rohkeasti ja avoimesti omia juttujaan. Todella tylsä ja ahdasmielinen olohan tässä tulee. Olen varma näidenkin tyyppien löytäneen mallinsa. Olen lähinnä huvittunut ja otettu samaan aikaan, että brandi, jonka nimi sisältää sanan ”sexy” ajattelee minun mahdollisesti oleva tosi kuuma vaihtoehto edustamaan heitä.

 

 

Stay weird.

 

 

Bisous, 

Pumpuli

 

 

Suhteet Oma elämä Työ Höpsöä

Inspiroiva tarina tuleville morsiamille ja narsistinen äänestys kaikille

Eilen aamulla fiilis oli erityisen maanantai. Herätyskello soi muistuttamaan, että edellisenä iltana zumba kello yhdeksän maanantaina olisi tosi-tosi kiva tapa aloittaa viikko! Ulkona oli pakkasta ja sen tunsin ihan sisätiloissakin: laitoin päälle tiukkojen jumppahousujen lisäksi toiset housut (pieruhousut) ja sporttitopin lisäksi kaksi lisäpaitaa. Zombailin alakertaan ja aamupalaksi tein bulletbroof-kahvin, jossa oli puolikas teelusikallinen voita ja epämääräinen määrä kookosöljyä sekä riisikakun peanutbutterilla ja puolikkaalla banaanilla (nyt ehkä ymmärrät kesyn rasvakahvini.) Avasin Facebookin ja ensimmäisenä feediin iskeytyi aika liikuttava postaus. Minun hääkuvani on top10 joukossa vuoden kauneimmaksi morsiamen kuvaksi! Äänestämällä voi voittaa kameran, vaikka haluaisit valita jonkun muun kuin René Garmiderin kuvan numero kuusi parhaaksi. 🙂

Jo viime postauksessa ylistin hääkuvaajamme René Garmideria. Etsiessäni kuvaaja viime kesän häihimme olin aivan epätoivon vallassa. En löytänyt sopivaa mistään. Kuvaajien ideat olivat liian siirappisia tai liian tylsiä. Ei ehkä ole outoa mallin ja kuvausmeikkajan haluavan hääkuvaajan olevan priima, varsinkin kun tämä palkataan tekemään usein yli 10-tunnin keikka plus editoinnit päälle: hääkuvaaja on iso osa hääbudjettia. Ja badabum, löysin Renén Facebookin mainoksen kautta! Tsekattuani hänen sivunsa olin takuuvarma hänen olevan bookattu seuraavat viisi vuotta eteenpäin. Hyvä tuuri potkaisi kerrankin. Vieläkin yli puoli vuotta myöhemmin vieraat jaksavat ihmetellä kuinka kauniita, hauskoja, laadukkaita kuvia hän otti.

Selvennykseksi, tämä ei ollut sponssattu vinkki.

 

emma-ja-josh-314.jpg

 

Minä olin hermoromahduksen partaalla onnekas saadessamme juhlia häitämme kahdesti, Suomessa ja sulhasen kotimaassa Amerikassa. Ensimmäisissä minulla oli päällä äitini vanha häämekko vuodelta 1970, joka muokattiin vain hitusen (lue: isompi kaula-aukko.) Suomen häihin halusin eri mekon, jonka metsästämisen aloitin kuusi kuukautta aikasemmin Helsingistä. Jär-ky-tyin mekkojen hinnoista. Osasin toki 1000€ hintalappua odottaakin, mutta minun mieleiseni alkoivat numeroilla 1500. Alle tonnin mekot olivat laadultaan huonoja. Käyttäisin mekkoa kerran. Ymmärrän, että omiin häihin mekon hinta ei ole kysymys eikä mikään monelle naiselle, koska event on melko tärkeä ja siitä on saattanut haaveilla viisivuotiaasta lähtien. Minun päässäni ei kuitenkaan ole kenties koskaan raksuttanut ideoita unelmahäistäni. Lähinnä tiesin asioita, mitä en halunnut häissä tapahtuvan, koristelun näyttävän ja varsinkin tiukkoja ei-mielipiteitä mekon suhteen. Suoraansanottuna suurinosa häämekoista on mielestäni aika kamalia. Vaikka Helsingistä löytyneet hieman alle 2000€ häämekot olivat kuitenkin kuin unelmia, minun näköisiäni ja laatu hinnan mukaista, loppujen lopuksi en kyennyt valitsemaan niin hintavaa vaihtoehtoa. 

Etsintä jatkui Salossa ja Turussa. Se oli todella ahdistavaa. Vihdoin Turussa Fiancée-liikkeessä minut otti vastaan aivan mahtava tyyppi ja myyjä Tiina. ”Tämä on elämäsi tärkein ostos” hän sanoi esitellessään kokoelmaansa, josta saatoin ahdistua vielä lisää, mutta tunsin olevani pelastavissa käsissä. Tämä nainen ottaisi etsintäni ja mahdottomilta tuntuvat kriteerini tosissaan.

Olin saapunut paikalle kohteliaasti puoli tuntia liikkeen sulkemista ennen ja kokeilen reippaasti yli kymmentä mekkoa. Mikään ei ollut täydellinen ja noin tonnin hinnalla senhän olisi oltava ainakin hyvin lähellä tätä. Olin jo vaihtanut takaisin omiin vaatteisiini ja panikoin ahkeralla otteella mistä h-elvetistä yksi löytäisi häämekon, jota ei vihaisi, kun Tiina näytti minulle katalogi-kuvan mekosta, joka ei siis kuitenkaan ollut liikkeessä paikalla. Se näytti täydelliseltä! En hukkuisi siihen, voisin käydä vessassa ilman apua, kangas oli kaunista, hieman hippi, ei tippaakaan blingiä ja selkäosa oli todella kaunis. Tiina vakuutti minulle vuosien kokemuksillaan ja mekon valmistajan ja tämän laadun tuntien voivani huoletta tilata mekon kokeilematta. Sen saapuessa perille liikkeen taitava ompelija muokkaisi sen istumaan kuin hansikas. Lisäksi, hinta (ilman korjauksia) oli alle 900€! Sold! 

Yksi kriteereistäni häämekolle taisi olla ”ei-merenneito”, mutta katsos katsos. Ammattilaisia kannattaa kuunnella mekon valinnassa.

Etsi kunnes olet tyytyväinen. Tiedät kun se oikea tulee vastaan.

Loppu hyvin kaikki hyvin. 

 

emma-ja-josh-329.jpg

 

emma-ja-josh-331.jpg

 

 

 

emma-ja-josh-284.jpg

emma-ja-josh-201.jpg

emma-ja-josh-306.jpg

emma-ja-josh-405.jpg

emma-ja-josh-1238.jpg

 

emma-ja-josh-1341.jpg

 

emma-ja-josh-1299.jpg

 

 

Ja jos mekko näyttää mahdollisesti pelastavan myös sinun mekkometsästyksen, niin kysy rohkeasti lisämateriaalia. 

 

 

Bisous, 

Pumpuli

 

 

Kaikkien kuvien oikeus: Emma Graef

 

 

 

 

 

Muoti Suosittelen Ostokset Trendit