”New York. Where being weird is acceptable.”
Keväthormooneita ilmassa!
Perjantaina oli mahaakutkuttavan jännittävä päivä. Edellisenä yönä oli mahdotonta malttaa nukkua. Meikkasin itselleni täydellisiä smokey-cat eyeta, kirkkaan violettia discosuuta ja veistoksellisia poskipäitä yli tunnin. Puin päälleni uuden ylipolven ulottuvan mustan hameen, jossa päivänmittaan huomasin olevan erittäin antelias halkio. Hameeseen sopi pitsinen musta paita ja päähän iskin mustan hatun. Asun värivalinnasta ja innostuksestani päätellen olin matkalla en hautajaisiin, vaan työhaastatteluun meikkaajaksi. Tätä tilaisuutta täällä Amerikassa on odotettu joulupukki loppiaista. (HAHA! olin jo kirjoittamassa ”kuin kuuta nousevaa”, mutta KUKA odottaa nousevaa kuuta? Ihmissudet. Ja minä olen vamppyyrileirissä. Eikun, eihän ihmissudetkaan täysikuuta odota, metamorfoosi on ymmärtääkseni melko kivulias ja läheisetkin hengenvaarassa.)
Rakastan meikkaajan ammattiani. Rakastanrakastanrakastan. Meidän odotetaan näyttävän rokkistaroilta ja niin persoonallisilta kuin mielikuvituksesta lähtee. Työni velvoittaa seuraamaan trendejä, mutta käyttämään sitä halutessaan vain osa-työkaluna persoonallisen lookin tekemiseen asiakkaalle. Meikki on muotishowssa yleensä se osa, joka tekee muodista hauskaa ja sitähän niin toitotetaan, fashion is all about fun. Yleensä ei.
Junanodottamis-selfiet
Kyseessä oli ryhmähaastattelu. Olin täysin pokerinaamana, mutta nauroin sisälläni kovaa tilanteen outoudelle: odotustilassa oli minun lisäksi neljä muuta toiveikasta. Kaikki hermostuneita omalla tavallaan. Minä kurkkasin peiliin ainakin viidesti, kasasin valmiiksi CV:t plus muut paperit, suoristin kulmia, suoritin syväänhengityksiä. Yksi kaikista asiallisimmin pukeutunut nainen tuijotti silmät suurina ei-minnekään. Tummaihoinen nainen, jolla oli kirkkaan punainen lyhyt kikkara tukka ja peittävä vaaleanpunainen huulikiilto selvästi katui valintaansa villakangas-jakkuun. Yhden naisen olen unohtanut kokonaan, muistan vain näppärä näköisen iPad-suojan, jonka kannessa oli sivutasku ja kiinnike irtopapereille. Myöhemmin paikalle viiletti vielä kaunis nainen, joka alkoi heti vuodattamaan elämäntarinaansa, hänellä on tyttö, joka on jo 10-vuotiaana melkein hänen pituisensa ja rakastaa sotkea äidin meikkejä. Viimeiseksi paikalle saapui mies, joka oli kyllä tyttönen miehen vartalossa. Hänen hymynsä ulottui korvasta korvaan, hän rakasti hattuani ja tilannetta, jossa me kaikki yhdessä olemme haaveemme äärellä näyttäen kaikki niin hyvältä! Loppuajan hän selosti jännityksensä etenemisprosessia ja haaveili syövänsä kaikki tilassa myynnissä olevat meikit.
Olen aina ollut ”vähän” friikkimagneetti mitä miehiin tulee, mutta että olen valinnut ammatinkin, jossa työkaverit vastaavat sirkuksen henkilökuntaa. Tämän on siis ainostaan positiivinen asia.
Haastattelu meni todella hyvin. En vaihtaisi yhtäkään lausettani. Sen sijaan kansalaisuuden vaihtaminen..
Sähköpostin odottaminen jatkoonpääsystä on ihan perseestä.
Haastattelun ovi ulkomaailmaan avautui suoraan Flat Iron Buildingin eteen. Ulkona oli lämmin. Olin New York Cityssä ja minulla oli loppupäivä aikaa tehdä tahansa. Söin ravitsevan lounaan, kirjoitin postikortin, kävelin alas pitkin 5th Avenueta. Poikkesin kirjakauppaan, jossa hiplailin ja luin takakansia yli puolituntia. Tarkkailin kahta komeaa liikkeen miesmyyjää, jotka näyttivät saavan palkkansa lukemalla kirjoja. Elämästään voi tehdä minkälaisen haluaa..
Kävelin Washington Square Parkille saakka. H&M:n nilkkurit kiduttivat päkiöitä. Puistossa oli eriskummallinen ja mieltäavartava meno. Ohitseni käveli mies, jonka olkapäällä istui niskojaan nytkyttelevä pulu. Kameraryhmä kuvasi miestä, joka kuljetti valkoista marionetti-koiraa (dokumentti, jota en aio katsoa.) Vanhalla mummolla ja papalla oli parempi idea, he ihastuttivat lapsia (ja minua) marionettiversioilla itsestään. Annoin dollarin. Olin anteliaalla tuulella. Nurmikko oli täynnä ystäviä nauramassa keskenään ja rakastavaisia pussailemassa. Limaisen näköinen valokuvaaja otti nuoresta tytöstä kuvia. Tyttö haluaa selvästi malliksi. He tulevat käskemään häntä laihduttamaan. Toivotin mielessäni onnea ja vahvuutta matkaan. Istuin penkille ja olisin voinut siinä tarkkailla lovely strangerseja vaikka koko päivän.
New York -where being weird is acceptable. Hyvä pointti Graemie Simsionin kirjasta The Rosie Project.
Stay weird.
Bisous,
Pumpuli
Kuvat ottanut Emma Hämeenaho ja omistaa niiden kaikki käyttöoikeudet.