Tänään Facebookki vihjasi kolmannen kansikuvani ilmestyneen! Tässä hieman alustusta kolmipäiväisistä kuvauksista Bad to the Bone -lehdelle..

Toinen ilta Pariisissa. Ilma on lämmin verrattuna siihen mistä lukemista lähdin tiistaina Etelä-Suomesta. Vieläkin mahassa lentää silloin tällöin perhosia.  The game is on. Ensimäisenä päivänä Karin Models toimistoon mennessäni (perustarkastus: en ole lihonnut 20kg joululoman aikana) olisin halunnut juosta pitkin metrokäytäviä. Muistin kuinka 10-vuotiaana ensimäisen Pariisin loman jälkeen julkistin kaikille, että isona aion muuttaa Pariisiin (tai Lontookin taisi kelvata.) Ihan huomaamattakin kaikennäköiset haaveet näyttävät usein käyvän toteen.

Ensimäisenä päivänä tein castingin Biba-lehdelle. Mallit etuilivat toisiaan jonossa. Kuuntelin yhden tytön yritystä kehittää keskustelua toisen mallin kanssa, ilmeisesti olivat samassa toimistossa. Tyttö kertoi olevansa pariisilainen ja häntä ärsytti, kuinka hänestä tuntuu hänen toimistonsa unohtavan hänet, koska hän on aina in town. ”I really don’t care. But I’m SURE that is not the reason why you don’t get any castings.” hän sanoi ja kaivoi laukustaan iPhonen plärättäväksi. Ouch! Antakaa joku diivalle vähän verensokeria.

Tämän kuvan kohdalla jokaikinen asiakas vihdoinkin herää mallirumbahorroksestaan ja nostavat katseensa. Kiitos Thanos Verveniotis <3 

Tänään minulla oli vain kaksi castingia, yksi aamulla ja toinen illalla. Kävelin molempiin ja näin Pariisi tuli taas vähän tutummaksi. Kaupoissa on alet ja kurkkasin moniin monituisiin butiikkeihin. Uskomatonta, mutta totta, mitään ei vielä tarttunut mukaan. Kaduilla roikkuu vieläkin pimeät jouluvalot. Monet kahvilan ikkunat mainostavat jouluherkkuja. Demain, demain.. Aamucasting oli Tom Brawnin show room ja minut otti vastaan rikollisen hyvännäköinen ja tyylikäs ranskalaismies (hyvin selvästi homoseksuaali. Ei tarvinnut kääntyillä toiseen suuntaan riisuessa rintaliivejä.) Rikollisen hyvännäköinen mies puki minut kireään mekkoon ja asetti jalkaani koon liian pienet käsivarren korkoiset korkkarit. Hän pyysi seuraamaan huoneeseen, jossa kaikki muut työskentelivät kiireisinä. Could you walk for us, please. EN. Yritin naamioida hapuilevat askeleeni erittäin hitaalla tempolla ja loin katseita, hymyjä kaikkiin minuun huomionsa suoviin asiakkaisiin. Pokkana vaan, näytin huippuälykkäältä, tai sitten en. Illan casting oli Franck Sorbierille, en tiedä mitä tekemään. Casting järjestettiin 4. kerroksessa, heidän ateljeessaan. Siellä oli huumaavaan tunkkainen ja kuuma ilma. Huoneen keskellä roikkui uskomattoman kaunis mekko, jonka helma oli kerroksia ja kerroksia toisensa jälkeen. Naiset istuivat pöytien ääressä ompelemassa keskittyneesti jotain pienen näköisiä yksityiskohtia. Minut vastaanottanut nainen alkoi tupakoimaan. 

Pariisissa on ihmeellisen paljon sokeita. Moni kävelee valkoisen kepin kanssa vastaan, rohkeasti tunkee täpötäyteen metroon. Ja kaikkihan muistaa sokean miehen Améliesta. Lempisokeallani (voiko näin sanoa?) oli leveä musta lierihattu, jonka alta näkyi jo kaukaa korvasta korvaan ulottuva hammashymy, keppi heilui reippaasti puolelta toiselle. Nainen käveli Avenue Hochea pitkin kohti Riemukaarta. Samalla kadulla Katherine Pancolin hahmo Horténse kävelee etsien inspiraatiota.. Niin. Oletteko lukeneet Pancolin kirjoja, Krokotiilin keltaiset silmät, Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parcin oravat ovat surullisia maanantaisin? En voi käsittää kuinka joku voi kirjoittaa niin hyvin. Tapahtumat sijoittuvat suurilta osin Pariisiin ja nautin aina kirjoista, jossa tapahtumapaikkoja voi sieltä täältä tunnistaa. Kaiken lisäksi koukuttavia tarinoita tehostetaan vielä tipalla yliluonnollisuudella. Lempireseptini. Sain kolmannen osan joululahjaksi ja pääni meinasi räjähtää kuin tajusin olevani sen puolivälissä päivää ennen Pariisiin lähtöä. Kyseessä on nääs ainakin 500-sivuinen järkäle. Kirja jäi yöpöydälle. Minä mietin metroissa jokapäivä kuinka kirja mahtaa jatkua. Onneksi jo sentään tiedän miksi kirjan nimi on sellainen kun se on. 

Huomisen castingin dress codina on ”sexy chick.”

Pysykää lämpiminä,

Bisous,

Pumpuli