Alkuvuoden kirjat
Yritän lukea vähintään tunnin päivässä. Lupaus on erittäin helppo totetuttaa niinä päivinä kunhan vain muistan tämän tekemäni lupauksen! Tuntien lukumaratonista ei koskaan tule huono omatunto, vaikka se yleensä tapahtuukin makuulleen, sohvalla istuen tai röhnöttäen. Tv-sarjojen katselu ja sosiaaliseen mediaan uppoutuneena asennot ovat usein samat, mutta olo on kuin olisi hukannut aikaa. Useimmat kirjoista luen Kindlen kautta jota kantaa mukanaan näppärästi. Luen yhtä paljon englanniksi kuin suomeksikin.
Näistä melko erilaisista kirjoista olen nyt alkuvuotena pitänyt. On kotimaista (kenties) tositapahtumiin perustuvaa, fantasiaa, super chick flikiä. Tähtimerkintöjä ei näy sillä uskon lukukokemuksen olevan todella henkilökohtainen omasta historiasta riippuen.
Ilonen mallimme Surku esittelemässä osaa luku-urakasta!
Saara Turunen: Rakkauden hirviö
Rakkaudenhirviö tarttui matkaani viime joulukuussa Akateemisen TOP 10 pokkaritelineestä. Takakannesta luin teoksen saaneen Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja sen olevan kirjailijan esikoisromaani, lupaavaa. Lisäksi luvattiin vielä kipeää kasvutarinaa, tämän kategorian fani todellakin olen. Päähenkilö etsii itseään ja tarina siirtyy maasta toiseen. Suomalaisuudesta teoksessa kirjoitetaan paljon, joka muualla asuvana nykyään kiehtoo kovasti. Saara Turusen nimi oli ennen minulle vieras. Saatuani kirjan loppuun luin Helsingin Sanomien arvostelun josta opin kuka kirjoittaja on ja että kirja on ehkäpä tositapahtumiin perustuva (kenties nimenvaihdotkin on jätetty tekemättä!)
J.K.Rowling: Kirottu lapsi
Luin Kirottu lapsi -kirjan oikeastaan jo joulukuussa sillä sen toi minulle joulupukki (kiitos äiti.) Minulla ei ollut mitään aikomusta säästellä tätä ihanaa odotettua lukukokemusta vaan joulunvietossa etsin jatkuvasti tilaisuuksia käpertyä minne tahansa että saisin uppoutua jälleen Potterin maailmaan.
En tiedä miksi edelleenkin toivoisin olevani velho, heidän maailmansa kuitenkin kuulostaa aika vaaralliselta (no niin kyllä meidänkin.)
Kirja on näytelmämuodossa joten matka kannesta kanteen käy nopeasti. Ehkä liiankin nopeasti. En enää noin kolme kuukautta lukemisesta muista lainkaan mihin tarina päättyi.
Danielle Steel: 44 Charles Street
Nyt saattaa vähän nolottaa. Danielle Steelen kirjoja voi ostaa vaikka Prisman kassajonon varrelta ja joiden kansiin on kuvattu jokin dramaattinen mutta romanttinen tilanne. Kyseessä oli kuitenkin hätätapaus. Janosin kirjaa jonka lukemista en malttaisi odottaa (kärsin Potter-vieroitusoireista.) Joistain lukemattomien klikkausten päässä Kindlen kaupan syöväreissä tuli lopulta vastaan ”44 Charles Street.” Kuulosti helpolta, viihdyttävältä. Ja onhan nyt pakko yksi Steel elämässään lukea. En joutunut pettymään odotuksiini, kirja oli odotusteni mukaaan nimenomaan helppo ja viihdyttävä. Erilaisia hahmoja, heidän vaikeahkoja mutta realistisia elämäntilanteitaan ja muutama yllätyskäänne. Miinuksena kuitenkin olo että kirjailija pitää lukijaansa tyhmänä. Asiat toistettiin useasti ja monen eri hahmon suusta. Ettei vaan nyt jäisi epäselväksi. Annoin tämän anteeksi sillä useammat ehkä lukisivat Steelen teoksia rannalla loikoilleen, pienissä osissa, ehkä Pina Colada toisessa kädessään. Toisto voi tulla tarpeen.
Ja kyllä, luin kirjan nopeasti sillä en malttanut lopettaa lukemista.
Tämän postauksen ensimmäisessä kappaleessa julistin kuinka lukemisesta ei tule koskaan huono omatunto. Tästä kirjasta kuitenkin tuli. Ihan kuin olisin tyhmistynyt luettuani Charles Streetin. En osaa selittää.
Sisimmässäni kuitenkin tiedän ettei tämä jää viimeiseski Steelin romaanikseni.
Kirja herätti siis todella ristiriitaisia tuntemuksia.
Viimeinen miinuspuoli tämän kirjan valitsemisessa on että nyt ”recommended for you” ovat kaikki Danielen Steelen kirjoja.
Brooklyn on ihana kirja. Siitä saa lukea 50-luvun ihmisten käyttäytymistä, arvoista, vaikeuksista, jopa muodista. Kirjat, joiden tapahtumapaikat edes osittain tiedän, saavat aina plussapisteitä, ehkä osaan eläytyä tarinaan silloin paremmin. Tämä kirja tapahtuu suurimmaltaosin yllätysyllätys Brooklynissa ja kirjassa mainitut katujen nimet ovat minulle tuttuja.
Nyt Manhattan on tiiviisti rakennettu, glamourimpi kuin rento ja trendikäs Brooklyn. Kirjasta saa lukea minkälaista näillä samoilla tutuilla aluiella oli vain hetki sitten. (Fun Fact: vielä 1980-luvulla Times Square oli vaarallinen, seksi -ja huumekauppa keskus. Nyt New York City on vuoden 2015 Business Insider:n ”top 20 turvallisinta kaupunkia maailmassa” -listalla. )
Kirjoitin aiemmin, että lukukokemus voi olla hyvin henkilökohtainen. Tykkäsin erityisesti kirjan Elis-hahmon muutosta Irlannista New Yorkiin. Vaikka tämä tarina tapahtuu 50-luvulla ja itse muutin New Yorkiin vuonna 2015, muuttoon liittyvät tuntemukset ovat samoja. Ne lukijat, jotka eivät ole muuttaneet toiseen maahaan asumaan, lukevat kirjan luultavasti hyvin eri silmällä. Ehkä heihin uppoaa paremmin kirjan romanssit, joista kyllä itsekin pidin niiden realistisuuden takia.
Tämän kirjan luen varmasti uudestaan. Elokuvan katsomista yritän välttää.
Onko siellä joku joka on lukenut nämä kirjat, mitä piditte? Tai tunnustaako joku muu lukeneensa Steelin kirjoja? 😉
Bisous,
Pumpuli
p.s Saattaa nyt kuulostaa vähän oudolta, mutta oletko koskaan toistanut sanaa ”kirja” noin kaksikymmentä kertaa ääneen ja sitten miettinyt kuinka outo sana sekin taas on?
Charlestonin kuuluisa katu ”Rainbow Row” 
Eikä haittaisi jos omalla pihalla olisi palmuja ja taloa ympäröisi korkea kiviaita. 
