Client: www.profilmag.ch

Photographer and Hair: www.enzodicaprio.ch

Makeup: Michelle Fischer

Paikka: Theatre de Vidy Lausannessa

Tiedäthän sen kävän mutta samalla niin kivan tilanteen, kun yöllä ei melkein saa ollenkaan nukutuksi, koska seuraava päivä olisi niin kutkuttava! Olin aivan pähkinänä näistä kuvauksista. Hiuksenikin oltiin värjätty takaisin kuparisiksi. Viime kuvauksista jääneet dip and dye -hiukset eivat saaneet kasvojani samalla tavoin hehkumaan kuin kupariset sävyt tapaavat tehdä tällaisille kuolonkalpeille nassuille.

Ensimäinen pähkinä-syy: Kyseessä olisi kahdeksan sivun editorial -kuvaus mielestäni erittain lupaavalta vaikuttavalle lehdelle, sveitsilaiselle Profil Magazinelle. Minulla olisi option  kannesta, mikä olisi toinen lehti,  jossa nimen alla olisi minun naamani. (Jonain päivänä vielä totun ajatukseen.)

Ja voilà, Emma-kansihan siitä tuli! Koska haluan tässä blogissani kertoa mallin työstäni mahdollisimman rehellisesti, niin arvaapa ajatukseni tämän kannen nähtyani. He päätyivat tähän?! Okeiokei, yritän ymmärtää ja puolustaa itseäni: asiakas oli minuun enemman kuin tyytyväinen. Mode Gourmande tarkoittaa leikkisää, keimalevaa muotia. Ehkä tämä kuva sopii otsikkoon kuin sherry mummolle iltaisin. Sanoisin, etta katseeni pysähtyisi lehtikioskissa tähän kanteen, täysin erilainen kuin kaikki muut. Mutta putain, duckafacehan se on, ei siitä pääse yli tai ympäri!

”Voitko istua korissa, mutta älä oikeasti istu, se ei pidä painoa ollenkaan.” Päivän lihastreeni, check.

Toinen syy pähkinäfiiliksiin: Kuvaukset olisivat teatterissa ja poseeraisin suurten inspiroivien kukka-asetelmien keskellä.

Meikkaaja-Michelle Diorin tiimistä oli kiidätetty paikalle Zürichista. Itselleni Diorin tuotteet eivät kovin tuttuja ennestaan olleet. Kokemusta on vain Diorshow-ripsiväristä (ei tee minulle ihmeitä, hinta-laatusuhde ei kohdallaan), neljän värin luomiväripaletista (pidin paljon, mutta hukkui ennen aikojaan jonnekin) ja suihkutettavasta meikkivoiteesta (pakkohan sitä oli kokeilla! No ei toiminut. Paitsi jos haluaa peittävyyttä myös hiuksiin ja vaatteisiin.) Meikin Michelle aloitti yleellisiltä tuntuvilla ja tuoksuvilla kasvopuhdistuksella ja hieronnalla. Kuvauksissa minulle halutaan aina ”kevyt” pohja, jonka Michelle rakensi Diorin BB-creamilla. Tuoksu on herkullinen, mutta miinusta ainoastaan 10-15 suojakertoimesta. Tämä haamu tarttuu lähinna 25—> suojakertoimen sisältäviin tuotteisiin. Toinen vieläkin ajatuksia kutkuttava tuote oli Diorskin Rosy Glow -poskipuna. Tämä rasia sisältää nimeomaan hehkua. Siis mullahan ei tarpeeksi vaaleanpunaisia puuterisia poskipunia ole…

Meikistä ei kevyttä päivämeikkiä tullut, violetin sävyiset smoky-eyet sain kontrastina kupariseen tukkaani ja sointumaan kauniiden kukkien kanssa.

Italialainen kuvaajani Enzo on myös kampaaja ja hänella on oma salon Neuchâtelin kaupungissa. Yleensä hän kuvauksissaan tekee itse myös tukan, lopputulos on ainakin juur prikalleen mitä hän haluaakin. En näe siinä muuta kuin hyötypuolia, peilin kautta Enzo voi kuvaajana tutkiskella lisää mallin energiaa ja kasvoja hiuksia väkerrellessä. Ja nyt haluttiin isoa tukkaa! Enzo on kotoisin Napolista, missä mikään ei ole koskaan liikaa!

Asusteiden rivi oli vaikuttava. Koko teatterisali tuoksui (kukkien lisäksi) Melissa -kengiltä. Eniten rakastunut asustevalintoihin taisi olla itse stylisti Marie. Marie on brandipalvoja. Tunnistin jo kaukaa hänen himoitsevani pääkallosormuksen (Merci beaucoup! C’est Alexander McQueen!) Loppupäivästä hän kietoi palelevan minun ympärille huivinsa (Voila ma cherie. C’est Louis Vuitton!) Jos kerroin absolutement rakastavani päälleni neuloilla kiristettavaa mekkoa, sain vastaukseksi ällistyttavan silmissä asti hehkuvan hymyn ja selitykseksihän riitti: ”C’est Dior.”

Jos joku joskus vielä sanoo minulle mallin työn olevan lastenleikkiä, glamouria ja kevyttä puuhaa niin rutistan hänen sipsipussinsa atomin kokoiseksi palloksi ja annan luunapin. Kuvauspäivinä ei paljon muita suunnitelmia kalenteriin kannata tehdä, kuvaukset hoidetaan loppuun, vaikka alunperin luvattu kahdeksan tunnin työpäivä venyisi yli 12tuntiseksi.  Mallin täytyy pitää energiat ylhäällä, vaikka päivä alkaa sellaisella kahden tunnin istumisella meikki -ja hiusartistin työskennellessä. Hiuksia väkertäessa ei paljon mallin tulevasta hiustenkohtalosta välitetä, se on kuumia rautoja, lakkaa ja tupeerauskampoja. Sitten talvipäivänä malli puetaan pieniin mekkoihin, kesäisin talvivaatteisiin. Palelen läpi koko päivän.Vihdoinkin kuvaajan eteen päästyä on vielä tiedossa oikean valaisuksen löytäminen. Meikkaaja juoksee kameran eteen asettelemaan hiuksia ja hipaisemaan hieman kiiltoa huuliin. Näissä kuvauksissa oli viela lisäksi floristi, joka muutti asetelman täysin joka asunvaihdon välissä (koko spectacle hajosi sanonko minkä päreiksi muutaman kerran, mutta vain kerran sain mini-puun selkääni. Floristin työtä oli lumoavaa seurata. Hänen työkalunsa, kukat ja nurmikkopalat, täyttivat lavasta noin kolmasosan ja hän juoksi koko päivän luoden taakseni mahdollisimman harmoonista,  mutta mielenkiintoista asetelmaa. C’est vraiment jolie huokailin hänelle monesti hänen hiippailessa lisämään kukkia ympärilleni, vaikka kamera olikin jo täydessa vauhdissa.)

Mutta vihdoin malli saa luoda hieman magiaa filmirullalle tietokoneen näytölle. Ensimäisellä klikkauksella hän  alkaa inspiroimaan kuvaajaa ja tavoitteena on saada kuvaaja seuraamaan mallia, eikä toistepäin. Klikklikklik. Kuvissa en halua näyttaa peruskauniilta. Haluan näyttää kiinnostavalta, luoda uusia ajatuksia kauneudesta ja keskeyttää lukijan sivunselailut. Kuten jo aikaisemassa tekstissä kerroin, vanhana teatterilaisena kameran edessä ei ole Emma, vaan joku toinen nainen. Haluan kuvien kertovan sen katsojalle tarinan, joka käy ilmi vaikka ei sitä kahta sekuntia enempää katsoisi.

En todellakaan halua kuulostaa narisevalta mallin työstä kertoessani. Mutta haluan kertoa totuuden päivien kulusta ja silti todeta, kuinka jokaisen kuvausten jälkeen oloni on kuin teatterin lavalta poistuessani ja minulla on ollut uskomaton päivä, kuinka olen tavannut niin paljon uusia ja luovia ihmisiä. Jokainen kuvauspäivä on seikkailu.

”Pidä mekosta kiinni niin etta se pysyy muodossaan. Heitä jättimäinen huivi ilmaan, ota poseeraus ja huuda profiilissa. Varovasti, älä kaadu!” (voisin kirjoittaa postauksen mun kömpelyydestä)

Tämä oli päivän viimeinen kuva. Kuvausjärjestäjällä ja stylistillä ei ollut ideaa kuvan energiasta ja moodista. Annoin siis kaikkea. Koska minä tiedän tämän olevan se viimeiseksi kuvattu asu, näen itseni kuvassa to-del-la väsyneen näköisenä, meikki moneen kertaan korjattuna, naama tuntui kuin siinä olisi 5 eri meikkiä päällekkain. Selkää pitkin valui kylmä vesi, joka piti hiukseni wetlookissa. Ei siis ihme, etta antamani mood lähti hieman synkemmälle linjalle

Tämän kirkkaanpunaisen Lanvinin päälle saatuani sisäinen trophy wife heräsi eloon. Askeleeni muuttui arvokkaammaksi ja sisäiset silikonitissini ja kasvojenkohotus poksahtivat esille. Päässäni kehittyi tarina miestennielijästä, jolla on jo hieman harmaahapistunut, mutta karismaattinen ja vaikutusvaltainen mies. Joka viikonloppuisissa puutarhajuhlissa vaimon mieleen ovat erityisesti (liian-monent-kuohuviinilasillisten lisäksi) kartanoiden puutarhurit..

Ja jos lehden kansi sai mieleni järkkymään, niin tämän nähtyäni poskiini nousi varmasti kuvan mekon väriset morkkispunapallot. Kuvaustilanteessa hulluttelin ja leikin Enzon kanssa, elin vamppi-naiseni kukka-asetelman kokoisessa  maailmassa. No tosiaan, tämä olkoon täydellinen potretti siitä naisesta!

Who wore it better? http://hollywoodlife.com/2013/03/28/zoe-saldana-kim-kardashian-same-dress-lanvin-pregnant/ Jos olisin saanut valita yhden mekon itselleni, olisi se ollut ehdottomasti tämä mekko.

Tai ehkä sittenkin tämä Versacen valkoinen-hippi-pitsi unelma. Otan molemmat!

Mitä mieltä olette kuvista? Huomaatko jonkinlaista eroa suomalaisten lehtien editorial kuviin verrattuna, osaisitko kuvitella tällaista kuvatarinaa jossain suomalaisessa muotilehdessä, vai miellyttääkö suomalaisia aina hieman minimalistisempi vaihtoehto? Ihastuttiko joku asu erityisesti? Onko lukijoiden joukossa floristeja, jolla myös kokemusta kuvauksissa työskentelystä?  

Bisous et soleil en Finlande!

xx