Paras kaupunki luovaa työtä tekeville: Geneve!
Kohua nostattava otsikko! Kohokkaia ajatuksia luvassa, rakkaat lukijat.
Istuin eräs torstai-ilta, se oli torstai kaksi päivää ennen lentämistä Suomeen, Remor tea-roomissa. Paikka on aivan ihana kahvila-ravintola, sinne vaan on palkattu maailman hitaimmat tarjoilijat. Sinne mennessä on vain parasta itse hakea menu, huomauttaa tarjoilijalle saapuneensa paikalle ja 15min jälkeen onkin ehkä soveliasta vinkata garçonia paikalle ottamaan juomatilaus. Näin torstai-iltana on kyllä parempi vain rentoutua, unohtaa ajankulu ja huomisaamun kello kuudelta herättävä herätyskello ja nauttia Genevessä harvinaisesta hälystä ja ihmisistä ympärillään. Torstai on Genevessä ilta, jolloin mennään töiden jälkeen drinkille tai sylilliselle.
Vieressäni istui ystäväni vaatesuunnittelija Fanny ja hänen todella suloisen näköinen poikansa Marius (Mariuksella on yli olkapään ulottuva kauniin lämpimänvaalea kiharainen tukka ja ulosmennessään aina vaatteita, joihin haluaisi itsekin pukeutua. Kotona kundi on aika kalsarikaveri. Kahdella ensimäisellä kerralla Fannyn tavatessani luulin Mariusta tytöksi, niin kaunis hän on. Ymmärsin erehdykseni kun hän päätti ottaa housunsa pois katsellessaan Batmania DVD:ltä. Eikä, Mari-tytöllä onkin pippeli!)
Kuvaa kehiin, muuten ei tapahtunut! Tässä siis enkelilapsi Marius ihmettelemässä Fanny-äidin synttärikakkua. Voidaan myös hetki fiilistellä tota synttärikynttilää.
Fanny ja Marius saapuivat paikalle potkulaudoilla, joka on siis ainut tapa taittaa matkoja Genevessä. Aina jaksaa hymyilyttää, kun näkee pankkiireja puvuissaan potkivan hulluna vauhtia lisää laudoillaan. Skeittilautoja näkyy kulkuneuvoina ehkä kourallinen, ne leikkii kaikki skateparkeissa. Taidan olla Geneven ainut potkulaudaton, mutta onneksi mulla on kaunis pyörä.
Marius nukahti saman tien tuoliinsa ja asettelimme hänet makuuasentoon kahdelle tuolille ja peittelimme hänen pääkallohuivillaan. Siitä pidän Sveitsistä ja Genevestä, että lapsilla on lupa olla illanvietoissa mukana. Asenne vanhemmilla on, että lapset eivät eloa ja sosiaalista elämää haittaa. Jos halutaan mennä yksille drinkeille kello yhdeksältä, lapsia näkyy terasseilla ja festareilla vanhempiensa mukana. Ja heilläkin on lupa aikuisten tapaan pitää hauskaa omalla tavallaan, täällä ei vanhempia ravintoloissa katsota pitkin nenän vartta, jos äiti nauttii lasia viiniä lasten kirmatessa kikatellen ympäriinsä.
Niiiiin. Olimme juuri saaneet pari iltaa sitten Fannyn Jimi&Janis malliston loppuunkuvatuksi ja olo oli molemmilla hilpeä, helpottunut ja täynnä positiivisia ja jänniä tulevaisuudenkuvia.
Kerroin Fannylle, kuinka helpon, yksinkertaisen ja mukavan tuntuista hänen kanssa työskentely oli ollut mallina, meikkaajana ja hmmmm mielipiteenjakajana. Ennen muuttoaan Geneveen Fanny asui Pariisissa ja työskenteli YSLlle (hän kuuluu ryhmään, joka ei nyt ihan ymmärrä Hedi Slimanen ajatuksia) ja Nina Riccille. Näissä paikoissa Fanny sai aina työskennellä tiimissä. Jakaa mielipiteitä, innostua muiden ajatuksista ja rakentaa fittingeissä yhtä ainoaa mekkoa yli kolme tuntia (malli parka!) Genevessä Fanny on kuitenkin joutunut rakentamaan mallistoaan yksin, joten hän oli todella helpottunut ja onnellinen löytäessään minut hänen kanssaan vaatteita pohtimaan. Mikä onkin ollut tosi mielenkiintoista ja Fannyn minua kiitellessä, minä toitotan takaisin: ”Ilo on minun puolellani!!”
Puhuimme myös Pariisista ja kyselin kaipaako hän siihen elämään takaisin ja voivottelin että eikös Genevessä ole vaatesuunnittelijalla melko vaikeaa. Ympärillä juoksee ihmisiä solmioissa ja rannekelloissa (tai siis, potkii niillä potkulaudoilla) ja olen nimennyt Geneven väriksi beigen. Joka kolmannella vastaantulijalla on beige trenssitakki, joko ihan se hyvin klassinen Burberry tai hyvä kopio. Joka naisella tuntuu olevan värjäämätön, pitkä ja huolella föönattu tukka (kyllä, kuulet hieman katkeruutta perisuomalaisen tukan omistajalta.) Usein vertaan Geneven muotimäärää -ja mahdollisuuksia Helsinkiin, mutta Helsingissä sentään kirmailee melko persoonnallisen näköistä kansaa. Kyllä, täällä sitä alkaa arvostamaan suomalaisten ylivärjättyjä hiuksia! No, melkein ainakin.. Rahaahan täällä on kuin roskaa, mutta haasteena on pankkimiljonäärien saada haluamaan sijoittaa omaisuuttaan uuteen muotiin, kun osakkeet ja Louis Vuittonkin on niin kivoja. Ja siis pointtini on, että 1) Kyllä, Geneven ihmiset näyttävät hyviltä ja tyylikkäiltä, mutta kovin tylsiltä 2) Koen aina varsinaisia inspiraation räjähdyksiä matkustaessani pois Sveitsistä, varsinkin Lontoossa teki mieli ottaa kuva jokaikisestä Itä-Lontoon vastaantulijasta. 3) Suunnittelijat tarvitsevat sijoittajia, mutta kuinka löytää uutena Geneven asukkaana oikeat kontaktit.
Fannyn kanssa aloimme kuitenkin miettiä seuraavia faktoja:
Esimerkiksi Parisiin mennessä huomaa kaiken pyörivän sen saman ajatuksen ja trendin ympärillä. Suunnittelijalla on hyvin vaikea olla lainkaan lisäämättä koko ajan ympärillä näkyvää trendiä mallistoonsa ja helposti kaikkien rekit näyttävät identtisiltä. Tällä hetkellä siellä varmaan kävelisi melko monta fuksia-huulista pehmopunkkaria vastaan. Tai ajatelkaapa vaikka mallien casting-tilaisuutta Pariisissa. Moni malli odotustilassa näyttää taas lähes identtisiltä: auringolta hartaasti suojeltu iho, luonnollisen väriset ja muotoillut hiukset, paksut kulmakarvat, vaatetyyli vähän rock maihareiden ja nahkatakkien kanssa. Puhumattakaan vartalotyypistä. Jos mallina on uskaliasta ja vaikea yrittää irrottautua massalookista, mieti sitten uutta suunnittelijaa. ”Onko otsatukan leikkuu liian lokeroiva tyyli, ilman otsatukkaa saisin ehkä enemmän töitä?” Puhumattakaan tatuoinneista, lävistyksistä tai shokkiväreistä hiuksissa. Mutta sanoisin, että parempaan suuntaan ollaan menossa, kiitos Rooney Maran, tatuoinnit ja lävistykset ovat lähes sallittuja malleilla. Mikä parasta, vartaloihanne näyttää muuttuvan koko ajan parempaan, eli tervempään suuntaan. Kun vielä päästäisiin vahvasta photoshoppauksesta eroon!
Sveitsissä toimistoni tytöt ovat kaikki omannäköisiään, castingeissa pukeudutaan omaa vartaloa ja värejä imarteleviin vaatteisiin (eli niitä beigejä trenssejä näkyy sielläkin.) Uskallan myös sanoa, että sveitsiläisissä lehdissä mallien vartalot ovat normaalimpaa kokoa, mitä muodin isoissa kaupungeissa näkee. Sitä vastoin, lehtien kuvat ovat minun makuuni lähes aina liian photoshopattuja. Lehtiin palkattu siis huonoja editoijia! :D
Geneve sijaitsee aivan täydellisellä paikalla, eli aika hyvin siinä Euroopan keskipisteessä. Pariisiin pääsee suoralla junalla alle kolmessa tunnissa ja Lontooseen lentäessä, aikaeron takia, on päivästä kulunut tunti pois. Sveitsin sisäinen junaverkon takia en ole koskaan edes haaveillut omistavani autoa ja neljän tunnin junamatkat Milanoon ovat lähes odottamisen arvoisia huippukauniiden maisemien takia. Sopivaa ompelija-tiimiä ei Fanny ole vielä Genevestä löytänyt, mutta etäisyyksien takia ei töiden lähettäminen Pariisiin ole ongelma eikä mikään. Nettisivujen rakentajakin asuu Lontoossa.
Ja kokoajanhan kehitystä tapahtuu: jo kertomani Le Bal de Créateurs on ottanut tehtäväkseen järjestää muotieventtejä joka ikinen viikko ja tukee vahvasti HEADin (Haute École d’Art et Designin) uusia, lupaavia suunnittelijoita. Ja ehkä se on se kevät, joka täälläkin on houkutellut kaikki ei-pankkiireihin kuuluvat, jännittävän näköiset ihmiset ulos luolistaan toisiaan ihmettelemään.
Geneve. Tilaisuus omille ideoille ja lepokoti jyrääviltä ja vallitsevilta trendeiltä. Oh là là!