Suomalainen Brooklynissa pariisilaisen kanssa
What: Photo shoot with Melisa Hariot
Where: Brooklyn, New York
When: October 2016
Model and makeup: me
Kerroin jo vähän näistä kuvauksista Melisan kanssa tässä postauksessa. Kun kerran ollaan tapahtumasta puhuttu niin mukava näyttää valmis tulos eikö. Kuvaukset itsessään oli todella yksinkertaiset. Saavuin paikalle kello yksi ja olin ulos rakennuksesta puoli kolmelta. Tulin meikki ja hiukset valmiina (eli harjasin ne) ja loppupuolella lisäsimme vain punaisen huulipunan (kyseessä oli MAC Cosmetics Ruby Woo)
Olen vieläkin hämmentynyt kuinka Melisan tapaaminen sai minut kaipaamaan Pariisia niin paljon. Vieläkin haaveilen matkasta Ranskaan. Näiden kuvausten jälkeen vielä tuntuu että ranskattaria tulee vastaan joka nurkan takaa. Olen käyttänyt jokaisen näistä tilaisuuksista puhua ranskaa. Ihastelen heidän maneereita, tyyliä, aksenttia, asennetta.
Erään mainoksen kuvauksissa oli kaksi ranskalaista stylistiä. Heillä kesti ikuisuus saada minut puettua sillä jotenkin samantien ajauduimme puhumaan toisen stylistin avioerosta ja tämän pettävästä miehestä. Tuntui kun olisin ollut jossain ranskalaisessa elokuvissa. Kun asiakas oli kolmannen kerran kysynyt stylisteiltä josko olisin valmis näytettäväksi, ranskalaisen elokuvan kupla puhkesi amerikkalaisen kommentoidessa: Oh my god!! SO cute!
Kerron teille salaisuuden. Veikkaan että tässä kuvassa näemme katseen, josta kuvaajat aina tuntuvat pitävän. Yleensä pyrin kuvaustilanteessa tuomaan intensiteettiä silmiini siristämällä niitä hieman ja katsolla ikään kuin kameran linssin lävitse (veikkaan että tästä on olemassa muutama aika pelottava versio.) Jos pidän silmiä ”normaalisti” tai edes aavistuksen suurina niin ne näyttävät kuvissa pelkääviltä. Totta kai parhaimman tuloksen saa myös ajattelemalla rooliaan kuvaustilanteessa, tai ihan vaikka vaan ”osta korvikseni osta, osta osta.” Mutta tämä kuvassa näkyvä kuvaajien pitämä katse ei ole oikeassa elämässä kovin hyödyllinen sillä en oikeasti loppujen lopuksi näe yhtään mitään. :D On vaikea kuvailla mitä fyysisesti teen, mutta lasken silmluomia vähän kiinni, siristän vähän, katson intensiivisesti ja kun tähän kasvolihastyöskentelyyn lisää kirkkaat valot niin muutaman kameran klikkauksen jälkeen en näe enää mitään ja siinä vaiheessa kuvaaja yleensä alkaa klikkailemaan nopeammin ja sanoo kannustavia adjektiiveja. Siinä sitten sokeana muikistelen. Tunne on vähän kuin katsoisi kieroon. #modelproblems
Bisous,
Pumpuli