Suosittelen harrastustani

Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Sillä minulla on loisto-harrastus, itseasiassa monta sellaista: lukeminen, uiminen (parasta järvessä), zumba, juokseminen, postikorttien keräily, kirjoittaminen, taidehistorian opiskelu, soitan pianoa silloin tällöin, haaveilen aloittavani laulutunnit uudestaan ja syksymmällä käyn kokeilemassa uudeksi lista-ehdokkaaksi irlantilaista tanssia ja kihlattuni varmasti lisäisi Pinterestin listaan..

Mutta  tämän erityisen, esittelykelpoisen yksilön aloitin jo 9-vuotiaana, kunnes katosi yläasteajan hormooneihin ja syttyi uudestaan vuonna 2010, ensimmäisenä ulkomaan vuotenani. Kolmannella luokalla sen sai aloittamaan tyttö Harjavallasta, joka ilmoituksessaan kertoi tykkäävänsä Spice Girlistä. Voi vitsit, niin mäkin! Siitä se alkoi, tyttöenergiasta, rakas harrastukseni, kirjeenvaihto.

Olin onnekas, Harjavaltalaisen tytön kanssa kirjoittelu ei laantunut Spice Girlsien hajoamiseen. Molemmat lukivat Harry Potterit puhki ja pahojen poikien alkavan kiinnostavan enemmän kuin maailmaa pelastavat silmälasipäät, palvominen siirtyi niinkin hienonimiseen bändiin kuin Tyrävyö (jolla on tänä launtaina comeback-keikka On the Rockissa. Minut löytää eturivistä.)  

Asuessani Sveitsissä sen asukkaat koostuivat suuriprosenttisesti muun maan kansalaisista, jotka viettävät siellä vuoden-pari. Uusia tapaamisia ja hyvästejä saa harjoittaa monia. Facebookin inbox alkoi täyttyä ”mitä kuuluu?” kysymyksistä ja tähän yksinkertaiseen kysymykseen ei mielestäni ole ollenkaan yksinkertaista vastata. Olen ehkä myös vähän vanhanaikainen, rakastan kirjoittamista ja varsinkin kynillä ( vaikka kyllä Applenkin naputus on melko terapeuttista taustamelua.)

Joillekin ystäville pois koto-Suomesta ollessani lähetän yhden pienen romaanin paksuisen kirjeen, johon en välttämättä edes odota kirjevastausta. Mutta kahden neidon kanssa yhteydenpito toimii tällä hetkellä ainoastaan kirjeitse, ne lähetetään Chicagoon ja Ruotsiin. 

Minulle ihanaa itse kirjoittamisen lisäksi on valita kirjoituspaikka. Olkoon se sohvankulma täkeillä ja tyynyillä, pihakeinu takapihalla tai järven ranta uinnin jälkeen. Puuduttavat junamatkatkin saa odotuksen arvoisiksi kun kassisssa odottaa kaunista tyhjää paperia, ystävän kirje, paperilla liukuva kynä ja juuri sopivan kokoinen kirjekuori (joskus jopa värikynät, sillä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.)

Kokeile. Lähetä kirje naapurille tai entiselle opiskeluystävälle, jonka kanssa Facebookissa aina suunnitellaan tapaamisia, mutta joko ne tapahtuvat liian harvoin tai vuodessa on päiviä liian vähän löytää yksi yhteinen viettetäväksi yhdessä. Aloita kirjottamalla vasempaan yläruutuun ystäväsi nimi ja sen jälkeen pilkku. Siitä se lähtee.

 

Bisous, 

Pumpuli