Viikkokatsaus
What: Photo shoot for Riccardo Maggiore Hair Salon
Photographer: Paul Tirado
Hair and color: Riccardo Maggiore
MUA and model: me
Vielä viime perjantai-aamupäivällä tuijotin tämän viikon lähes tyhjää kalenterin aukeamaa. Ainoastaan sunnuntai oli bookattuna. Aloin suunnittelemaan random-projekteja tehtäväksi kommuuni-talossamme. Ehtisin vihdoin leikata ostetut pimennyverhot sopivan pituisiksi, pyytää Lindseyta asentamaan ompelukone valmiiksi ja yrittää ommella suoraan. Selvästi koko päivän projekti tehdä verhot ullakon pikku-ikkunaan ja näin nukkua pidempään kuin aamukuuteen. Ehtisin kirjoittaa blogia niinku joka päivä. Lukisin Kindlessä maanneen kirjan loppuun. Tai sittenkin Katherine Pancolin tiiliskiven uudestaan. Tilaisin kaiken kiiltävän ja tarpeettoman Sephoran ja MAC:n tarjonnasta. Löytäisin kuumailmapyssyn paikasta Hukka ja tekisin merenneito-asun (lue: liimaan simpukoita kaikkeen) Mermaid Paradeen, joka on Coney Islandilla 20. kesäkuuta. Siis merenneito paraati! God bless America. Katso tätä Pinterest-kokoelmaa ja ihastu tai kauhistu.
Lauantai-aamuun mennessä malli -ja meikkikuvauksia oli varmistunut maanantaille (portfoliokuvaukset meikkaajana), keskiviikolle (kuvaukset pohjoisosaassa New Yorkin osavaltiota, tämä kokemus pääsi top3-listalleni), lauantaille (beauty-kuvaukset Makeup Foreverin studiolla) ja sunnuntaille (look-book kuvaukset.) Tiistaina kävin kahdessa castingissa New Yorkissa. Veikkaan suttauksia ja nuolia lisääntyvän sivuille vielä yksi tai kaksi, tämä päivä elää päivä kerrallaan.
Olla rättipuhki työn määrästä ja mahtavista kuvauspäivistä on yhtä ihanan kamala fiilis kuin kipeät lihakset treenin jälkeen.
Tiistaina matkalla ensimmäiseen castingiin näin metrossa Brooklyniin tytön, jolla arvelin olevan sama määränpää kuin minulla. Hänen hiuksensa ylettyivät yli puolenselän ja päällä oli malli-uniformu: korkeavyötäröiset tummat farkut, musta tank-top ja musta nahkatakki. Meikkiä tytölle oli kuitenkin hitusen liikaa casting-tarkoitukseen, mutta sinne laitetaankin niin vähän meikkiä kuin mahdollista. Me kaikki ymmärrämme sen vähän eri tavalla.
Nousin metrosta katutasolle, mutta puhelin pysyi henkisesti vielä maan maalla, sillä mitään verkkoa ei ruutuun ilmestynyt. Spottasin metro-tytön ja kysyin, onko hänkin menossa Meserole Streetille. Ja seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä (ja randomia): muistaako kukaan Sex and the Cityssä kauden neljä kohtausta, jossa Carrie menee ravintolan vessaan ja siellä on Mr Bigin malli-deitti, jonka nimessä ”Y is silent” vetämässä puuteria nenään? Malli-deitti viittoo Carrieta sisään ja sanoo ”C’mon in, c’mon.” Tämä metro-malli vastasi minulle ”C’mon with me” täysin samalla tavalla. Uskomatonta. Tästä olisin voinut jo ennustaa jotain neidin persoonallisuudesta. .
Aloitin chit-chatin kysymällä oliko hän täältä kotoisin. Hänen nimensä oli Shannon ja en osannut kuvitella jonkun ihan oikeasti puhuvan sillä tavalla, sillä todella vahvalla amerikkalaisella cool-tyttö väännöllä. Shannnon on kotoisin New Orleansista ja kertoi viettävänsä kesän New Yorkissa tehden mallintöitä ja pitämällä hauskaa. ”And you, do you have fun?” hän kysyi.
”Yes…? I like to have fun…?”
”Cool! You could totally come and party with us. We have so. Much. Fun. Gooosh! Do you know The Oakroom?” Shannon jatkoi
”Sounds familiarrr….”
”Yes, you definitely have heard about it. It’s P. Diddy’s club.” Shannon kertoi ja alkoi laulamaan ja tanssimaan lujaa ilmeisesti jotain P. Diddyn lauluista. ”We go there tonight! You so should come with us.”
Kuinka voikin tuntea itsensä niin vanhaksi ja raihnaiseksi? Kaikki ajatukseni asiasta alkoivat aina sanalla ”mutta.” Lisäksi pahoin pelkäsin Shannoin mahdollisesti olevan lähes 10 vuotta minua nuorempi. Always say yes. Onneksi aivoni selkiytyivät ja muistin, että minullahan on kuvaukset seuraavana päivänä.
”That sucks! Tonight will be EPIC. Anyway, I need to pee. I seriously need to pee right now. I also wanna change into the heels before we go in. ” Shannon kertoi.
”Uh, oh I didn’t take heels with me, because it’s a casting for the hair, so these might be enough….” kerroin ja oikaisin jalkaani näyttääkseni extra-cooleja valkoisia korokepohjiani.
”I just feel I look more skinny with high-heels on.” Shannon sanoi.
”I hope they don’t need and want that in this shoot.”
”Oh, but they always do.” Shannon sanoi ja valitettavasti ajattelin hänen olevan oikeassa.
Casting-tilassa minua ennen oli söpö punahiuksinen tyttö, joka varoi tarkkaan katsomasta ketään silmiin. Shannon istui minua vastapäätä, kirjoitti lapulle puhelinnumeronsa, ojensi sen minulle, riisui nahkatakkinsa ja oikaisi kädet ilmaan huudahtaen: ”Alright, let’s rock’n’roll!” Minun tyrskäystäni lukuunottamatta kukaan huoneessa ei reagoinut häneen millään tavalla.
Tapasin siis ihka-oikean amerikkalaisen party-mallin.
Olin jo ikävöinyt heitä siten kuukauteni Milanossa.
Shannonin numero on tallessa kalenterin muovitaskussa.
Bisous,
Pumpuli
P.S Seuraava postaus tulee pian, tarinoita kuvausten kulisseista on takatasku rästissä pullollaan.