30 viikkoa täynnä

Täällä pamahti tänään mittariin rv30+0. Hurrrrrrjaa! Pitkä matka takana, mutta hurjalta tuntuu että vaikka tuntuu että masua on kasvatettu jo pieni iäisyys (kotona lorviminen töissäolon sijasta aiheuttanee sen, että aika menee jotenkin hieman hitaasti), vielä olis sellaiset noin 10 viikkoa jäljellä. Tuo tuntuu aika pitkältä ajalta sikäli, että maha on nyt tosissaan alkanut kasvamaan ja silti tuntuu että pikkuisella on jo tilanpuutetta ja hänen pönkimisensä ja pyllistelynsä aiheuttavat jo mammalle hieman tukalaa oloa. Neuvolan mukaan masu kasvaa hienosti omalla käyrällään normaalin ylärajoilla, joten kaiken pitäisi tältä osin olla kondiksessa (toki en tiedä mahtaako tuo beibi olla siellä sisällä normaalia suurempi sokeripössiksien ansiosta).

Toisaalta taas jos ajattelen, että meillä on viimeistään tuossa kymmenen viikon päästä pieni nyytti sylissä niin aika tuntuu tosi lyhyeltä. Olemmeko valmiita?Materiapuolen hankinnat alkavat olla piakkoin valmiina, enää puuttuu muutamia tuotteita (kuten sitteri ja kylpyamme, kertisvaippoja sun muuta kulutustarvaraa). Henkinen puoli vaatinee vielä hieman enemmän työstöä. Se vaatisi aikaa alkaa taas lukea vauvalehtiä ja vauvanhoito-oppaita. Keskusteluita miehen kanssa. Ja yleisesti vaan asioiden pohtimista ja pähkimistä. Haluan valmistautua tähän huolella, olen teoria ensin, sitten käytäntö -tyyppiä jolle itsevarmuutta tulee siitä, että asiaa on valmisteltu etukäteen.

Ja niin, teoriassahan tätä voisi olla vielä 12 viikkoa jäljellä, mutta jotenkin tässä sokerihässäkässä epäilen vahvasti, että meitä ei päästetä yliajalle. Päinvastoin pidän todennäköisempänä, että jotain toimenpiteitä alettaisiin suunnitella jo ennen laskettua aikaa. Noin muuten fiilis on, että pikkuisella ei ole mihinkään kiire ja jos se hänestä riippuisi, voisi tuo 12 viikkoakin olla hyvin mahdollinen.