Vaivaannuttava kohtaaminen

Kävin torstaina Tove Jansson -näyttelyssä Ateneumissa. Kesken taiteellisen sivistyshetkeni minulle tuli juttelemaan ventovieras mies. En saanut oikein hänen puheestaan kaikilta osin selvää ja meni tovi, että ymmärsin hänen osoittavan mahaani ja kyselevän että koska. Eipä tullut mieleen, että laskettu aikani varsinaisesti kenellekään ulkopuoliselle kuuluisi, tai että se edes ketään kiinnostaisi. Ja tietenkin seuraavaksi oli luvassa kyselyä sukupuolesta. Valehtelin kiven kovaan, että emme tiedä sukupuolta, että aina sitä ei saa tietää vaikka niin haluaisi. En nimittäin halunnut kertoa saamaamme veikkausta ja lähteä siitä keskustelemaan (kaverinikin oli vieressä kuuntelemassa ja olemme toistaiseksi käsittääkseni niin hyvin saaneet pidettyä salaisuuden). Onneksi, ONNEKSI tuo vieras tunkeileva mies piti näppinsä irti mahastani, en tiedä mitä olisi tapahtunut jos hän olisi alkanu lääppimään kumpuani. Melkomoisen ikävä tilanne kaikkinensa. Tyyppi oli hieman erikoinen tallaaja muutenkin. Mutta onko minun nyt varauduttava siihen, että kaikki huru-ukot ja kylänmiehet alkavat kyselemään laskettua aikaani ja lapsen sukupuolta? Miksi nuo asiat ulkopuolisille kuuluvat, miksi ne edes kiinnostavat? Ärsytys. Mitä jos vain höpertyisi kotiin. Edes vähän paremmin kestän sen, että satunnaiset vieraamme, kuten tuona samaisena päivänä piipahtanut anoppini silittelee mahaani.