Lohdutusta ja tarkentavia ohjeita

Pyysin viime neuvolakäynnillä, että pääsisin raskausdiabetekseen liittyen juttelemaan ravitsemusterapeutin tmv. kanssa mm. ruokavaliosta. Sain lähetteen kättärille diabeteshoitajalle ja kävin siellä tänään. Pelkäsin etukäteen kauheasti, että saan nuhteita niistä muutamista sokeriarvojen ylityksistä ja insuliinipiikit käteen. Toisin kävin.

Hoitaja oli aivan ihana. Mukana oli myös kätilöopiskelija ja sain perusteellisen dieettineuvonnan, vaikka en sitä kuulemma tarvitsisikaan (no, sellaista olin joka tapauksessa toivonut, joten olin oikein tyytyväinen käyntiin). Musta jokaisen raskaudiabeteksesta kärsivän pitäisi päästä juttelemaan vastaavalle ihanalle ihmiselle. Kivi putosi sydämeltä ja motivaatio ja taidot syödä (pääsääntöisesti) oikein kasvoivat.

Ensinnäkin kuulemma aterian jälkeisten kohonneiden arvojen takia ei yleensä juuri koskaan aloiteta insuliinihoitoa, vaan silloin kun paastoarvot ovat kohollaan. Aterian jälkeisiä arvoja nimenomaan saadaan aina hillittyä ruokavaliolla. Ja aterian jälkeiset kohonneet arvot ovat ilmeisesti sikäli pienempi paha, että ne ennemminkin lihottavat äitiä kun kohonneet paastoarvot lihottavat pikkuista. Minulla ongelmana ei ole oma lihominen, päinvastoin painoa pitäisi vielä saada lisää.

Ruokavalioon tuli muutamia muutoksia ja neuvoja: rasvoja ja protskuja ei tarvitse laskea (paitti että niitä vois olla nykyistä enemmän että saadaan energiatarvetta tyydytetyksi). Maitotuotteis vois myös käyttää niitä normaaleja, eli mm  normaalirasvaista juustoa. Toki paras on kun saadaan hiilarit, rasvat ja protskut balanssiin aterioilla. Että tiukka kielto mm. salaattilounaille, ts. salaatin kanssa runsaasti leipää. Ja leipää pitäisi syödä aina vähintään yksi pala lounaalla ja päivällisellä (noh, tämän tiesinkin, mutta toteutus on ollut vaihteleva), näin saadaan vaihdettua pahoja hiilareita hyviin mikä auttaa sokeriarvois. Leivässä mielellään mahdollisimman paljon täysjyvää. Ja ruista sen mitä maha kestää. Mahdollisimman kovat leivät ovat hyviä. Ja vehnä on pahasta vaikka olisikin täysjyvää (tää oli vähän harmistuttava uutinen edellisen kohdan kanssa: olin juur viime vkloppuna tehnyt taas sämpylöitä. Niissä varmaan about puolet oli vehnää, josta puolet täysjyvää, ja tietty sämpylä ei ihan kovaa ikinä ole. Olivat vain niiiiiiiiiin hyviä. Vinkiks niille joilla sokerit ei ole ongelmana, miksaus oli tällä kertaa tämä: yks porkkana, 4dl hienoa täysjyväruista, 1dl kaurahiutaleita, 1dl täysjyväohraa, 3dl hienoa täysjyvävehnää ja loput n. 3dl rouheista sämpyläjauhoa. Ehkä jos vielä tiputtais vehnän osuutta ja lisäis ruista…). Ja sitten vaan laskemaan vaihtotaulukoiden mukaan aterioille hiilariannoksia niin ett niitä on 20-20-40-20-10-40-30 grammaa. Juu, iltapäivään ehdotettiin toista välipalaa. Tää oli kanssa yksi uusi juttu: voi ja on ehkä hyväkin syödä tiheämmin kuin se n. 3h välein mihin olen nyt pyrkinyt. Ja herkutella voi kunnollakin toisinaan vallan mainiosti. Pieni herkuttelu arjessa vaihtotaulukon avulla on myös jees. (Arjen) herkut mieluusti välipalan yhteydessä. 

Suositus oli, että saisin painoa lisää, sen normaalin 8-12 kg koko raskauden ajalta. Nyt plakkarissa on n. 4kg. Että mussutettavaa ois jos ottais vaikka tuon 8kg tavoitteeksi. Kuulemma auttais muun muassa synnytyksestä toipumiseen jos painoa olisi vähän tullut lisää. Tunteet on vähän ristiriitaiset. Kyllä, haluan saada painoa lisää että pikkuinen varmasti kasvaa hyvin ja synnytyksen jälkeen kaikki rullaisi hyvin. Mutta miten se onkin iskostettu naisen päähän että painonnousu on pahasta. Että tuntuu jotenkin nurinkuriselta lihottaa itseään, tahallaan. Ja sanottakoon, että lihotusoperaatio menisi meikälle paremmin läpi jos se tehtäisiin tyylillä pari suklaapatukkaa ja palaa suklaakakkua päivässä eikä esim. lihalla, rahkalla ja kananmunilla. Njoo, ihan ykköstavoitteena mulla on nyt, että en koe näläntunnetta ja paino ei lähde varsinkaan laskemaan. Jokaisesta plussakiloista iloitaan (ristiriitaisin tuntein).

Lohdutuksia sain myös siitä, että yleensä raskausdiabeetikkojen vauvat voi nykyään oikein hyvin. Imetyskin sujuu kuulemma yleensä hyvin, liittyi jotenkin siihen että raskausdiabeetikot kun on syöneet usein ja säännöllisesti niin vauvakin on tottunut saamaan ruokaa säännöllisesti jo kohdussa ja kaipaa sitä ahkerasti myös synnyttyään. Että povasi sitten tissitakiaista tänne. Ja tissejä voisi tulevaan koetokseen kuulemma alkaa valmsitella jo paria viikkoa ennen laskettua aikaa venyttelemällä nännejä ja lypsämällä käsin jos sieltä jotain nyt tulee (tämä voi kuulemma myös edistää supistusten tuloa). Heh, siinäpä puuhaa yksinäisiin äitiyslomapäiviin.

Sain myös ajan synnytystapa-arvioon, se olisi 9.10. eli virallisena äippälomallesiirtymispäivänä. Silloin me nähdään pikkuinen seuraavan kerran (jos ei mitään dramaattista tapahdu) ja saadaan arvio siitä, minkä kokoista pienokaista tässä odotellaan. Ja mitä kautta sen olisi hyvä tulla maailmaan. Ja onko tarpeen edistää maailmaantuloa jotenkin.

Ihan nopsasti jutskattiin mun muista voinneistakin. Kokemani ajoittainen uupumus voi johtua raskausdiabeteksesta tai ihan vaan raskaudesta. Lisäks mulla on nyt ollut sellainen vaiva, että jos olen yli puoli tuntia jaloillani niin alkaa tulla heikko ja huimaava olo. Olin vähän pähkinyt että voisiko kohtu painaa jotenkin verisuonia ja olo tulla tästä. Ja olin kuulemma osunut mahdollisesti oikeaan. Tukivyötä voisi kokeilla, kyselen sitä siis seuraavalla neuvolakäynnillä.

Ja niin, nyt on rv31+4.