Kierähdys

Eilen oli vaihteeksi sen verran rauhallinen päivä, että uskalsin laittaa pikkuisen hetkeksi leikkimaton päälle köllöttelemään. Kun ruoastakin oli kulunut jo tovi, kokeilinpa vaihteeksi laittaa pienen masumakuulle (masumakuu saa yleensä puklailemaan paljon ja sitä ei taideta tuollaisille pulauttelijoille suositella kovin pian ruokailun jälkeen. Meillä masullaanolo saa yleensä hyvin nopeaa pillahtamaan itkuun, joten sitä on harrastettu aika laiskasti). Kyllä niin pontevasti noustiin käsien varaan.

Ja sitten kellahdettiin kyljen kautta selälleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Tunnustettakoon, että tässä taisi olla enemmän kyse painovoimasta kuin taidosta. Mutta joka tapauksessa vaavi teki jotain uutta (tai oli se kerran aiemmin jo useampi viikko sitten tehnyt jotain vastaavaa, kerran, vahingossa). Kierähdykset siis aikaansai se, että toista kättä työnnettiin suoraksi sivulle ja samalla kun pää heilui rauhallisesti (ei enää niin holtitonta, jippii) niin kun pää oli sopivan pitkällä toisella puolella niin painovoima hoiti lopun. Ja äiti oli sekä innoissaan, että vähän sydän syrjällään: jee jee, mut ei kai sen päähän satu kun se tuolleen tippuu nooooin korkeelta (ja varmuuden vakuudeksi sitten pehmensi itse sitä pään matkaa maahan asti).

Tällä viikolla huomasin myös, miten pieni käänsi katsettaan ja päätä puolelta toiselle, jos kiersin hänen sänkynsä ympärillä puolelta toiselle :). Sanottakooon myös, että tällä viikolla pieni alkoi myös masulla ollessaan punnertaa peppua kohti kattoa. Eilen nosteltiin jo sekä peppu että päätä yhtäaikaa, pian se jo konttaa, kävelee, juoksee, ajaa autoa, apuaaaa!