Lempivauvanvaatteeni
Kertoilin tuossa taannoin tutulle raskaanaolevalle, millaiset ovat mielestäni hyviä vauvanvaatteita. Kirjoittelenpa niistä nyt tännekin, jos olisivat avuksi jollekulle. Lempivauvanvaatteeni ovat ensisijaisesti käytännöllisiä ja käteviä. Materiaalin pehmeys on plussaa, sitten tulevat ulkoiset seikat kuten väri ja kuvio. Tässä joitain asioita, joita olen oppinut arvostamaan vauvanvaatteissa:
- Se pehmeys. Että kangas on sellaista pehmeää ja vähän joustavaa. Pehmeys taitaa monien vaatteiden osalta kärsiä pesujen myötä, joten siksi uudet vaatteet tuntuvat erityisen ihanilta. Paitsi että kaikki vaatteet eivät uusinakaan ole pehmeitä (kuten muutamat äitiyspakkauksen bodyt, oisko olleet tutan…)
- Pesu 60 asteessa. Milloin tulee pestyä kolmenkympin pesun vaativaa punaista paitaa, oikeasti?
- Keskosella erittäin näppäriä olivat paidat, joissa sai käännettyä pienten nyrkkien lämmikkeeksi tumput, nämä toimivat kenties myös normivauvoilla ensimmäisen kuukauden, estävät myös raapimisen.
- bodyissä kietaisumallit on pop. Helpompi pukea kun pieni ei vielä kannattele päätään. Ja kakkakatastrofeissa ei tarvitse levittää sitä kakkaa yhtään laajemmalle kuin se jo on levinnyt. Henkkamaukan kympillä kaksi bodyä on olleet pop (ovat myös uusina mukavan pehmoisia, itse olen tykännyt myös värimaailmasta ja kuvioista), samaten tietty kirppikseltä löytyvät (nämä useinmiten myös henkkamaukkaa).
- alaosissa pöksyt, joissa on umpinaiset lahkeet. Kapeat mallit on meillä toimineet parhaiten. Suokkari on ollut muun muassa KapAhllin Newbie-sarjan pökät.
- Potkuhousuissa sellaiset, jotka saa alhaalta auki vaipanvaihtoa varten. Paljon puklailevalla vauvalla ei potkuhousut ole aina kaikkein kätevimmät, sillä yläosa tulee nopeasti pukluun ja pöksyt joutaa siten nopeasti pesuun.
- Yöasuissa sellaiset, jotka saa avattua alhaalta vaipanvaihtoa varten. Lisäksi edessä napit.
- Ulkokäytössä Eisbärchenin lämpöpussi. Tämän osalta kyllä miinusta leveästä yläosan aukosta, jota ei millään saa tarpeeksi tiiviiksi. Pelkään aina että pikkuisen hartioihin tulee kylmä ja joutuu käytännössä laittamaan vähän enemmän vaatetta kuin mitä ehkä muuten tähän tarvitsisi.
Hieman hankalia tai muuten vähemmän käytössä
- yöasu, jossa on molempiin suuntiin aukeava vetoketju mutta jota ei kuitenkaan saa pois ilman että vetää vetoketjun ylhäältä alas: kun huomaat, että asu onkin kakassa/puklussa, joudut ensin pukemaan vauvan takaisin pukuun ennen kuin saat sen pois päältä.
- toppapuku, jossa joutuu käyttämään tumppuja ja töppösiä. Meillä näiden pukeminen aikaansaa aina huutoshown ja töppöset lähtevät monesti pienistä jaloista kesken kaiken. Miksi miksi MIKSI ei vaan voi olla hihat ja lahkeet umpinaiset sen kokoisilla, jotka eivät vielä kävele.
- Erilliset paidat – en oikeastaan ole keksinyt mihin näitä käytetään, bodyt tuntuu pikkuisella vaippapöksyllä olevan jotenkin parempia.
- Mekot – näitä on saatu lahjaksi vaikka millä mitalla. Mutta milloin käytät mekkoa sellaisella, joka ei vielä istu tai seiso. Ja kun tuo meidän pieni on aikamoinen puklumaakari niin ei oikein tule mieleen laittaa hamosta päälle ihan vain omaksi iloksi. Meidän neidillä on nyt ollut mekko päällä kaksi kertaa: kun otin joulukorttikuvia ja kun mentiin perhevalmennuksen vauvaryhmään. Käyttäisiköhän mekkoja enemmän jos kävisi useammin ihmisten ilmoilla. No enisvei, jos on viemässä vauvanvaatteita tuliaisina kun menee katsomaan uutta nyyttiä, saattaa jostain muusta vaatekappaleesta olla enemmän iloa. Tai sitten muut tykkää pikkupikkumekoista ja mä oon vaan joku outolintu kun arvostan eniten ihanannäköisiä kietaisubodyja yli kaiken.
Tyypillisesti meidän pienellä on siis päällään pitkähihainen kietaisubody (suosikkeina itse ostetut tummanharmaa sekä tähtikuvioinen henkkamaukka tai lahjaksi saadut pupu- tai metsäneläinbodyt) ja umpilahkeiset housut. Pihalle turvakaukaloon puetaan toppapuku ja pakkasta hiemankaan enemmän niin merinovillapaita ja pöksy alle (valitettavasti äidiltäni saatu toppapuku on tuota töppösellistä ja tumpullista mallia. On jo useampaan otteeseen ollut mielessä että ihan pian just ostan törkeen kalliilla rahalla uuden käytännöllisemmän puvun. Mutta sitten en ole raaskinut, olihan se puku kuitenkin lahja. Ja pian se on kai pienikin). Vaunuilemassa niinikään merinovillapaita ja pöksyt, jos pakkasta hieman enemmän niin alusvaatteiksi vaihdetaan myös merinovillaa. Ja sitten se eisbärchen. Niin ja pihalla aina merinovillainen kypärämyssy, vaunuissa lisäksi villamyssy. ja tumput. ja villasukat. Eikä ole kyllä mitään käryä että onko tämä meidän vaatetusmalli laisinkaan sopivainen. Vauvan vaatetus on yksi asia jota olen varsinkin ulkoillessa stressannut ihan kohtuuttoman paljon.