Takaisin olennaisen äärelle

Olen viimeiset pari päivää osallistunut kiivaasti suunniteltua kotihoidontuen tasajakomallia koskevaan keskusteluun, eritoten tuolla Puutalobabyn blogissa. Minua on ihmetyttänyt, miten osa (aika monetkin) ovat valmiita uhraamaan niin paljon saadakseen niin vähän. Koetin nyt vielä kerran ymmärtää asiaa ja summata plussia ja miinuksia:

Uhrauspuolelle jää 13500 äitiä, jotka pakotetaan pois kotoa

• vain kolmanneksella äideistä joiden tuki täten loppuu, on työ mihin palata.
• Osassa perheissä talous heikkenee, kun äiti jää kuitenkin ilman korvauksia kotiin (näitä arveltu olevan 3000), kun se on heidän tilanteessa kertakaikkisesti se paras vaihtoehto.
• Osa (arvioiden mukaan 5400) jää työttömäksi. Miten moni pakotetaan täten aloittamaan työnhaku, vaikka he kenties ovat esimerkiksi jo uudelleen raskaana? 
• Iso joukko lapsia (arviolta 9900 lasta) laitetaan päivähoitoon (vaikka toinen vanhemmista olisi niin mielellään heitä vielä kotona hoitanut).
• Perheet asetetaan eriarvoiseen asemaan (koska kaikissa perheissä se toinen ei nyt vain pysty tai halua jäädä kotiin. Eikä tarvitsekaan, jos se toinen pystyy ja haluaa).
• Kunnille (ja valtiollekin) sälyttyy työttömyyskorvausten ja päivähoitokulujen muodossa isot taloudelliset tappiot (kun maksamattomissa kotihoidontuissa säästettäisiin 64 miljoonaa, työttömyyskuluissa menetettäisiin 45 miljoonaa ja päivähoitokuluissa 130 miljoonaa.

Ja mitä on saamapuolella?

• Oletus siitä, että hieman useampi isä jää kotiin, ehkä (laskelmat lähtevät siitä, että jatkossa 6 % sijasta 10 % tuesta menisi miehille. Jos lapsi olisi hoidossa kolmivuotiaaksi ja siten jokainen isä reilun vuoden kotona). Pidemmällä aikavälillä ehkä vähän enemmän (olisi voinut tapahtua ilman pakkoakin).
• Oletus, että tällä parannetaan naisten työllistymistä (vaikka se poissaolon pituus ei ole ollut tähänkään asti niin suuri ongelma kuin ylipäätään se, että naista palkatessa on riski, että hän saa lapsia ja siten jää pois. Kulut käsittääkeni tulevat ennen kaikkea siitä ensimmäisestä poissaolovuodesta, ei niinkään siitä viimeisestä. Ja näin samalla lyhennetään niiden, monesti nuorten naisten, työssäolopätkiä, jotka ovat nyt toimineet sijaisina).
• Oletus, että tällä tasataan naisten euroa (tässä on uskottava viisaampia ennustajia. Mitään laskelmia siitä ei esitetä, että minkä verran pitkät vapaat vaikuttavat siihen euroon. Tuloerot kun ovat suuret jo vastavalmistuneilla).
• Oletus, että näin parannetaan aiemmin pitkään kotona olleiden työllistymismahdollisuuksia jatkossa (vaikka mitään laskelmia ei osoiteta, minkä verran juuri pitkään kotonaolo tähän on vaikuttanut. Ja minkä verran kotona on päätynyt olemaan sellaisia, jotka eivät muutenkaan ole työllistyneet niin hyvin).
• Oletus siitä, että asenneilmapiiri muuttuu. Ja tämä perustuu noille aiemmille oletuksille.
• Joitain työllistymismahdollisuuksia lasten päivähoidossa kun useampi lapsi on hoidossa. Jonkin verran verotuloja kun osa äideistä palaa ja pääsee töihin. (Näistä ei esitetä mitään arvioita. Eivät kuulu esituksen tavoitteisiin eikä ilmeisesti myöskään merkittäviin seurauksiin).

Onkohan jonku muunki mielestä noi puolet vähä epäsuhdas… Js toivottavasti luvut meni oikein, nyt on vähän kiire…

Jaa mutta oikeastaan mun piti kyllä tulla sanomaan, että nyt meitsi painaa pausea. Pari päivää meni kiihkeästi keskustelua seuratessa ja siihen osallistuessa. Vasta-argumentit vilisivät mielessä silloinkin, kun ei olisi pitänyt, kännykkää tuli näprättyä alvariinsa. Ja miksi? Kertoakseni oma kantani ihmisille, jotka eivät sitä tainneet edes kunnolla kuunnella. Koska vaikka kuinka perustelisi, että tämä ei nyt ole niin hyvä juttu kuin uskot, niin eipä sillä tunnu vaikutusta olevan. Joo, ehkä hiema aloin loppua kohden turhautua (toivottavasti en ollut liian kärkäs).

No joo, mutta siis. Nyt Muru, nyt äiti keskittyy täysillä sinuun. Ei räplää kännykkää, ei mieti mitään poliittisia linjanvetoja. Vaan katsoo silmiin, hassuttelee, höpöttelee, silittelee. On läsnä. Taas. Ihan vain sinulle. Palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Tai parempaan, opetellaan vielä paremmin sitä hetkessä olemista. Än yy tee NYT.