Pieniä kehitysaskelia

Välillä tuntuu, että pienessä tapahtuu koko ajan ihan huomaamatta kehitystä niin, että ei oikein osaa sanoa, että milloin joku asia tapahtui ensimmäisen kerran. Tässä joitain juttuja, jotka ovat tässä lähiaikoina tapahtuneet/alkaneet yleistyä. Ikäähän nyt on vajaa 5kk (korjattua vähän reilu 3kk).

Kädet ovat löytyneet. Niitä massutetaan yhä useammin, koko nyrkkiä tai osaa sormista. Hirmuinen maiskutus vain kuuluu. Tuttia ei saa välttämättä suuhun kun kädet ovat esteenä tai se tutti heilautetaan heti pois ja otetaan kädet tilalle. Saa nähdä hylätäänkö meillä tutti jossain vaiheessa kokonaan. Kunhan nyt vain huomaisi, että ei sitä koko nyrkkiä kannata tunkea, kurkkuun asti. Toisaalta vähän huolettaa, että tuleeko meidän pienestä lopulta peukunsyöjä. Niin ja omien käsien tuijotus on ihan parasta viihdettä. Niin mukavaa, että ei meinata malttaa nukahtaa päiväunillekaan.

Mahalta käännytään ahkerasti selälle. Joskus tyyli on tosin  vähän hakusessa ja pieni meinaa tuuskahaa nenulleen. Ja aina tässä ei vielä onnistuta vaikka selvästi yritetään (tuntuu, että jos pieni viihtyy ensin hyvän tovin masullaan ja vasta sitten yrittää kierähtää niin kierähtäminenpä ei enää onnistu. Ja sitten hermostutaan)

Selältä ei ole vielä käännytty mahalleen. Mutta ahkerasti taidetaan yrittää. Tai siis pieni punnertaa itseään niin innokkaasti jaloillaan kyljelleen, että pikkuhiljaa pieni pyörii päänsä ympärillä (toinen selitys tälle pyörimisliikkeelle on että pieni haluaa vaihtaa katseen suuntaa ja koko keho seuraa perässä. Olisihan se nyt ihan tylsää kääntää se pää puolelta toiselle -tai ehkä tämä ei vain onnistu kun se pää on niin iso ja sitä ei huomaa ensin suoristaa).

Imetykset on nopeutuneet, toisinaan. Pienelle saattaa riittää viiden minuutinkin ruokailu (päivisin). Ja loppuajasta pieni on herttainen kun irrottaa otteensa ja kääntää päätään vähän, katsoo silmiin,  hymyilee ja kujertaa ja sitten taas ottaa hörpyn. Tai veikeimmillään ei vielä siinä silmiin katsoessa hymyile, mutta takaisin tissille mennessä hymyilee niin, että ei meinaa saada kunnon otetta.

Muutenkin nykyään hymyillään tavan takaa kun saadaan katsekontakti. Ja kujerretaan samalla. Niin maailman paras ääni :D.

Yöunilla ollaan usein noin 11h ja tuona aikana syödään kahteen otteeseen. Syömisten lisäksi joinain öinä heräillään useammin, joinain harvemmin. Yhtenäiset unet voivat olla 2-3h luokkaa. Päiväunissa tapahtuu parhaillaan jotain kehitystä, josta olenkin jo kirjoitellut täällä ja tulen kenties vielä kirjoittamaan uudelleenkin.

Sitterissä ja leikkimatolla viihdytään yksikseenkin hyvä tovi. Sitterissä istuttaessa tarvii pystyä seuraamaan äitin/isän puuhia, muuten voi tulla tylsää (paitsi kun tuijotellaan niitä omia käsiä). Sitteri saadaan myös itse jo hyvin hytkymään. Leikkimatolla tuijotellaan innoissaan myös peiliä tai pehmoeläimiä. Mutta ihan parasta on, kun joku heiluttelee apina-helistintä.