Uudenlainen arvostus arkea kohtaan
Olen tässä lähiaikoina alkanut ihan uudella tavalla arvostaa tätä omaa perusarkea. Osannut hieman enemmän olla aidosti läsnä pikkuiselle. Iloita yhteisestä ajasta. Jaa mikä sai tämän aikaan?
No, aloin tuossa taannoin pohtia ja suunnitella tulevaa urapolkuani, mihin haluan viedä sitä seuraavaksi kun otetaan huomioon uusi tutkintoni. Eli että mikä minusta tulisi isona. Ja sitten näin ilmoituksen työpaikasta, jonka avulla yksi mahdollinen ja ihan mielenkiintoinen urapolku olisi auennut. Työ olisi alkanut 1.8., eli muutamaa viikkoa ennen vanhempainvapaan loppua. Lopulta en pystynyt kovin tosissani ajattelemaan tuon työn hakemista, aloin lähinnä vollottaa koko ajatuksesta. Eieieiei, en ole vielä valmis menemään töihin vajaan neljän kuukauden kuluttua, meidän Muru on silloin vielä kovin pieni, kehitykselliseltä iältään vasta 8kk.
Tajusin, miten ihanaa oikeastaan onkaan olla pienen kanssa kotona, saada osakseen niitä valattoman ihania hymyjä, kuunnella sitä jokellusta. En ole vielä valmis ajattelemaankaan töihinpaluuta. Olla niin paljon poissa pienen luota. Antaa jonkun muun nähdä valtaosat kävelemään ja puhumaan opettelusta. Ja pieni ei mielestäni ole vielä elokuussa valmis menemään hoitoon. Hän on niin kovin pieni vielä, enkä usko että hän saisi hoidossa kaikkea sitä huomiota minkä hän ansaitsee. Mikä etuoikeus onkaan olla hänen kanssaan kotona. Onneksi rahatilannekin on sellainen, että pystyn kyllä jäädä hoitovapaalle.
Tosin kaiken tämän ohella on oltava realisti. Niillä haaveilemillani urapoluilla voi milloin tahansa aueta once in a lifetime -työmahdollisuuksia, joten en nyt aivan täysin voi ummistaa silmiäni työmarkkinoista. Mutta kyllä sen pitää aika pirun mielenkiintoinen työ olla, joka minut tänä vuonna houkuttelee työnhakuun.
Jaa niin ja omalta osaltaan arjen arvostusta ja läsnäolotaitoa taitaa lisätä myös, että pieni nukkuu nyt toista viikkoa pitkät päiväpäiksynsä ulkona ja jo aiemmin aamun päikkärit siirtyi pinnikseen. Eli nyt alkaa omaakin aikaa olla päivissä oikein kivasti.
Edit: note to self: älä ikinä mainosta pitkiä pihapäikkäreitä: ne loppuu sitten välittömästi siihen. Eli saman tien kun julkaisin niin wääääää!